Historioitsija Yuval Noah Hararin mukaan ihminen on geeniteknologian ja tekoälyn myötä astumassa uuteen evoluution vaiheeseen. Samalla kun ihminen lähestyy kuolemattomuutta, on edistyksen tarkoitusta etsittävä historiasta uusin keinoin, sanoo Suomessa vieraillut Harari.
Jerusalemin heprealaisen yliopiston professori Yuval Noah Harari on kerännyt innostuneen seuraajakunnan populaarihistoriaa lähestyvällä otteellaan. Hänen verkkoluentonsa ihmislajin historiasta ovat keränneet valtavia yleisöjä sekä hänen kotimaassaan Israelíssa että ympäri maailmaa.
Oxfordin yliopistossa väitellyt Harari huomasi tarpeen laajalle maailmanhistorialliselle näkemykselle opettaessaan maailmanhistorian peruskurssia Jerusalemissa.
Monet tieteen juhlituimmista saavutuksista tehtiin ponnisteluissa eurooppalaiselle maailmanvalloitukselle
Y.N. Harari
- Opiskelijoille ei opeteta riittävästi historian perusasioita: mitä on raha, tai mitä on uskonto tai kapitalistinen järjestelmä. Ja juuri nämä asiat kiinnostavat opiskelijoitani eniten. Ei pidä juuttua pieniin yksityiskohtiin, kuka oli milloinkin kuninkaana ja niin edelleen. Täytyy saada laaja kuva kaikista tärkeimmistä kehityskuluista ihmiskunnan historiassa, Harari sanoo.
Hararin esikuviin kuuluu brittihistorioitsija Jared Diamond, jonka 1997 ilmestynyt teos Tykit, taudit ja teräs (Guns, Germs & Steel) osoitti, että on mahdollista nivoa yhteen talouden, politiikan ja kulttuurin näkökulmat yhdeksi suuremmaksi kertomukseksi.
- Aikaisemmin akateemisella uralla sain mielikuvan, että tieteilijänä ja historioitsijana täytyy keskittyä pieniin yksityiskohtiin. Voit kirjoittaa kirjan Waterloon taistelusta, tai Napoleonista, tai Suomen taloushistoriasta 1800-luvun lopulla. Jared Diamond sai minut tajuamaan, että kirjan voi tehdä maailmanhistoriasta, uskonnoista tai vaikka ihmislajin kehityksestä, Harari muistelee.
Harari penää historioitsijoilta perehtymistä myös biologiaan.
- Ihmiset ovat eläimiä ja monet meidän haluistamme, vaistoistamme ja sosiaalisista tarpeistamme ovat yhteisiä muiden eläinten, etenkin sosiaalisten nisäkkäiden, kanssa. Jos tämän kysymyksen sivuuttaa, on mahdotonta ymmärtää oikeastaan mitään politiikasta, taloudesta tai yhteiskunnasta.
Toisaalta alalla esiintyy Hararin mukaan myös turhankin puristisia näkemyksiä evoluution merkityksestä historian selittäjänä.
- On otettava huomioon myös kulttuuriset, uskonnolliset ja ideologiset näkemykset. Ylipäätään on tärkeää ottaa huomioon näkemyksiä sekä biologiasta että humanistisista tieteistä, Harari sanoo.
Voisiko homo sapiens muunnella itsensä sukupuuttoon?
Homo sapiens on saavuttanut tieteen ja tekniikan alalla paljon. Sapiens osaa korjata siltoja, kehittää taloutta ja ennen kaikkea parantaa itseään lääketieteellisesti ja geneettisesti. Yuval Noah Hararin mielestä me nykyihmiset edustamme viimeisiä homo sapiens –sukupolvia.
- Yleinen arvio on, että 200 vuoden päästä meitä sapienseja ei enää ole. Käytämme uusia teknisiä mahdollisuuksia päivittääksemme itsemme aivan toisenlaisiksi olennoiksi. Ihmiskeho, aivot ja DNA alkaisivat näin muuttua niin, että parissa vuosisadassa meidät korvaavat aivan toisenlaiset olennot, Harari sanoo.
Miten onnellisuutta tai kärsimystä mitataan, se on avonainen kysymys. Mutta on tärkeää keskustella tästä
Hänen mukaansa tulevaisuuden ihmiset eroavat homo sapiensista aivan samalla tavalla kuin me nykyihmiset eroamme neandertaleista – kehitys on vain paljon nopeampaa.
- Käytämme uusia teknisiä mahdollisuuksia päivittääksemme itsemme aivan toisenlaisiksi olennoiksi. Tämän mahdollistaa geneettinen ohjelmointi sekä aivojen ja tietokoneiden yhdistäminen.
Homo sapiens syrjäytti neandertalinihmiset noin 30 000 vuotta sitten älykkyydellä ja myös häikäilemättömyydellä. Miksi näin ei voisi tapahtua myös sapiensille tulevien superihmisten toimesta?
Harari ei kuitenkaan maalaile kauhukuvia, vaan kääntää katseen historiantutkimuksen pariin. Hän uskoo, että ihmisen on etsittävä tarkoitustaan entistä voimakkaammin omasta menneisyydestään. Erääksi keskeiseksi kysymykseksi hän nostaa onnellisuuden tutkimuksen.
– Useimmat historiankirjat koskevat valtaa ja hallitsijoita. Mutta paljon vähemmän on kysytty, miten nämä valtasuhteet vaikuttivat ihmisten onnellisuuteen tai kärsimykseen. En usko, että ilman onnellisuuden käsitteen tutkimista voisimme ymmärtää tärkeimpiä asioita historiasta, Harari toteaa.
Historioitsijat voivat pohtia esimerkiksi, tekikö maatalous tai teollinen vallankumous ihmisistä todella onnellisempia tai vauraampia.
– Miten onnellisuutta tai kärsimystä mitataan, se on avonainen kysymys. Mutta on tärkeää keskustella tästä. Vain sitä kautta voimme todella ymmärtää, mistä olemme tulossa ja mihin olemme menossa, Harari sanoo.
Tekikö oma pelto ihmisestä onnellisen?
Yuval Noah Hararin kirjoittama Sapiens ilmestyi hiljattain suomennettuna. Teos on kiehtova matka ihmiskunnan historiaan. Samalla se sisältää hurjia väitteitä ihmiskunnan historian keskeisistä vaiheista. Eräs niistä liittyy maatalouden yleistymiseen reilut 10 000 vuotta sitten. Hararin mielestä kun maatalous ei tehnyt elämästä rikkaampaa vaan kurjempaa.
Näin hän väitettään perustelee: ihminen eli tuhansien vuosien ajan varsin mukavaa elämää metsästäjä-keräilijänä. Ruokavalio koostui marjoista, sienistä ja lihasta. Maanviljelyn yleistymisen myötä ihminen alkoi sen sijaan käyttää kaiken aikansa kyntämällä peltoja, kylvämällä siemeniä, kantamalla vettä ja suojelemalla viljelyksiä.
- Voi kysyä, oliko voittajana tässä ihminen vai vehnäkasvi? Vehnä levisi kaikkialle maailmaan ja sai ihmisen palvelemaan omia tarkoituksiaan. Lisäksi ihmisen elämästä tuli rajoitetumpaa ja ravinnosta yksipuolisempaa, Harari sanoo.
Hararin mielestä ihmisen historian tutkimuksessa on korostettu liiaksi homo sapiensin ja liian vähän muiden lajien merkitystä. Kaikki kehitys ei ole edistystä.
- Maatalouden vallankumous oli turmiollista myös ihmisen mielelle, olihan tämä tottunut vaeltelemaan vapaana. Ihmiskeho ei ollut tottunut raskaisiin tehtäviin, kuten kanaalien kaivamiseen ja jatkuvaan veden kantamiseen, Harari sanoo.
Tältä pohjalta hän asettaa kyseenalaiseksi ihmisen aseman historian ”voittajana”.
Tiede sai paljon kolonialismilta
Harari vetää monessa kohtaa mutkat suoriksi, mutta juuri se tekee hänen esitystavastaan helposti lähestyttävän. Teoksen kiinnostavimpia kohtia on esitys tieteen ja kolonialismin yhteydestä.
Tieteellinen vallankumous alkoi noin 500 vuotta sitten. Ihminen siirtyi kohti modernia aikaa myöntämällä vähitellen, ettei kaikki tietämisen arvoinen löytynytkään pyhistä kirjoituksista. Keskiajalla myös tieteenharjoittajat perustivat usein lähtöoletuksensa Raamatun tai Koraanin luomaan maailmankuvaan.
- Tästä esimerkkinä toimii Kolumbus, joka oli monella tapaa keskiajan henkinen perillinen. Kuolemaansa saakka hän piti mahdottomana, että voisi olla olemassa manner, jota ei mainita Raamatussa. Nimensä Amerikka saikin Amerigo Vespuccilta, joka ei löytänyt uutta maailmaa ensimmäisenä, mutta oli valmis avaamaan mielensä sille mahdollisuudelle, ettei kaikki tietämisen arvoinen olekaan vielä tiedossa, Harari sanoo.
Eurooppalaisen eivät olisi valloittaneet maailmaa ilman tieteen apua. Imperialistit halusivat ymmärtää paremmin valloittamiaan maita ja uusiksi alamaisiksi liitettyjä kansalaisiaan.
– Nykytieteilijät eivät halua tätä ajatella, mutta monet tieteenalat olisivat jääneet kokonaan kehittämättä ilman imperialistien tukea. Monet tieteen juhlituimmista saavutuksista tehtiin ponnisteluissa eurooppalaiselle maailmanvalloitukselle, Harari sanoo.
Hyvänä esimerkkinä tieteen ja kolonialismin liitosta toimii Charles Darwinin tieteellinen ura.
- Kun Darwin matkusti Tulimaahan ja Galapagos-saarille, keräsi hän suuren osan siitä datasta, jonka pohjalta myöhemmin muodostui evoluutioteoria. Mutta tutkimusmatkan tarkoitus oli sotilaallinen ja sen rahoitti britti-imperiumin laivasto, joka halusi tutkia Etelä-Amerikan rannikoita tulevia sotia varten, Harari muistuttaa.
Ilman laivaston kutsua olisi koko evoluutioteoria olisi saattanut jäädä kehittämättä.