Idänuunilintu
Lundsångare
10–11 cm, 6–9 g
Idänuunilintu eroaa samannäköisestä pajulinnusta otsaan yltävän selvän silmäkulman- sekä ohuen siipijuovan avulla, harmahtavammasta yleisväristä ja tummista jaloista. Helpoin ja varmin tuntomerkki on kuitenkin ponteva laulu, hätäisesti hyppelehtivä rytmikäs säe, joka kestää kolmisen sekuntia.
Idänuunilintu pesii hyväkasvuisissa, iäkkäissä kuusi- ja sekametsissä, monesti mäenrinteillä. Laji paljastuu tavallisesti koiraan kantavasta laulusta korkeiden puiden latvuksista. Moni koiras jää parittomaksi ja laulaa viikkokausien ajan aktiivisesti niin aamulla kuin päivälläkin. Hyönteisiä noukkiessaan lintu puikkelehtii vilkkaasti oksilla ja räpyttelee välillä hippiäisten tavoin oksankärkien edessä.
Idänuunilintu pesii melko harvinaisena Kaakkois-Suomessa, hajanaisesti siellä täällä muuallakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Linnut lähtevät Aasian eteläosiin heinä-elokuussa ja saapuvat Suomeen touko-kesäkuussa.
Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies