Marco Bjurström tunnetaan positiivisuuden sanansaattajana. Hän seurasi lapsena äitinsä katkeroitumista elämälle ja päätti, ettei halua itselleen samaa. Elämä pitää ottaa omiin käsiin.
Omien vanhempien ero ei ollut Marco Bjurströmille ikävä ratkaisu. Sen sijaan isompi juttu oli, että äiti ei saanut otetta elämästään. Hän ei selvinnyt avioerosta, vaan alkoi juoda.
– Äiti koki olevansa uhri ja vika oli muissa.
Bjurströmille oli raskasta nähdä aikuinen ihminen, joka ei ottanut itsestään kiinni. Jossain vaiheessa hän huomasi, että aikuista ihmistä ei voi pakottaa.
– Alkoholi oli yksi pakokeino hänelle. Sen avulla hän muka pärjäisi tai jaksaisi.
Riitojen jälkeen Bjurström päätti, ettei aio itse heittäytyä uhriksi.
– En aio elää elämääni syyttelemällä muita. Kaikki tekemäni on itsestäni kiinni. Jos mä saan jotain aikaiseksi, niin se on minun, mun ystävien ja lähipiirien ansiota. Jos mä "mähellän", niin se on mun oma "mähellys".
En aio elää elämääni syyttelemällä muita.
Bjurström onkin päättänyt, että myönteisyys on valinta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on hyvin ja kieltäisi samaan aikaan huonojen asioiden olemassaolon. Enemmänkin se on realistista ajattelua, että kyllä asiat jotenkin järjestyvät.
– Olisi tärkeää, että pystyisi katsomaan tunnelin päässä olevaa pientä valon kajastusta ja uskaltaa mennä sinne päin. Se vaatii työtä ja harjoittelua.
Marco Bjurströmin ohjaama Shed Helsinki-säätiön musikaali "Prinsessa Ruusunen - paluu tulevaisuuteen" saa ensi-iltansa 8.12 Helsingin kaupunginteatterissa. Valtavirrasta poikkeava teatteriesityksessä on mukana noin 130 eritaustaista lasta.
Lisäksi Bjurströmin ohjaama F.E.Sillanpään elämästä kertova ooppera "Sillanpää" esitetään ensi kesänä uudelleen Hämeenkyrössä.