Nikolai Gogolin Reviisori-näytelmä vuodelta 1836 on viiltävän satiirinen komedia korruptoituneesta pikkukaupungista. Veli-Matti Saikkosen vuonna 1975 ohjaaman tv-sovituksen pääosia esittävät Vesa Mäkelä ja Leo Jokela.
Ukrainalaissyntyisen Nikolai Gogolin (1809–1852) kirjoittama Reviisori kertoo maaseutukaupungista, jossa lahjonta kukoistaa, hallinto on suoranaista ryöväystä ja suojattomia ihmisiä piestään. Viranhaltijat ovat epärehellisiä, ahneita ja juoppoja. Saadaan kuitenkin hälyttävä tieto, että heidän toimiaan tutkimaan on lähetetty hallituksen tarkastaja, reviisori. Väärinkäsityksen johdosta muuatta kaupunkiin eksynyttä tyhjäntoimittajaa luullaan täksi pelätyksi mieheksi. Kyseistä Hlestakovia voidellaan auliisti lahjuksin, ja hän ottaakin ne kernaasti vastaan, aluksi tosin hämmentyneenä. Tajuttuaan kaupunkilaisten erehdyksen valereviisori heittäytyy mukaan peliin ja maalailee itsestään kuvan mahtavana pietarilaisena virkaherrana.
Tarinan mottona on: "Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino." Sensuuri kielsi näytelmän aluksi, mutta se pääsi vuonna 1836 ensi-iltaan tsaarin erikoisluvalla. Kulttuurihistorioitsija Egon Friedell kohotti sen Uuden ajan kulttuurihistoriassaan maailmankirjallisuuden parhaaksi komediaksi: "Se paljastaa murhaavalla naurulla kokonaisen yhteiskuntapiirin kurjan pinnan ja kauhistavat kuilut, kokonaisen aikakauden, kokonaisen kansakunnan, antaen samalla perkeleellisen mekanismin avulla henkilöhahmoilleen lenksuttavan, kummitusmaisen marionettiepätodellisuuden."
Gogolin lahjotut virkamiehet löytävät vaivattomasti vastineensa mafiasta, kummisedistä, perheistä ja ostetuista poliiseista.
Ohjaaja Veli-Matti Saikkonen, Katso 16/1975
Komedian televisiolle ohjannut Veli-Matti Saikkonen tähdensi Katso-lehden haastattelussa, ettei sen teksti ollut sidottu omaan aikaansa, 1800-luvun Venäjään, vaan siitä johti "suora linkki nykypäivään, tähän meidän oman aikamme korruptioon. Gogolin lahjotut virkamiehet löytävät helposti ja vaivattomasti vastineensa mafiasta, kummisedistä, perheistä ja ostetuista poliiseista."
Saikkonen on tehnyt Ylelle monia sovituksia muun muassa Veijo Meren teksteistä. Hän näkee Gogolissakin sukulaisuutta Mereen ja Chapliniin. Näiden kolmen huumori ei ole "vain farssia ja komediaa, vaan siihen sisältyy myös aina inhimillisyyttä ja tragiikkaa." Vaikka tv-teatterin Reviisorista on yritetty tehdä mahdollisimman hauska, Saikkonen sanoo halunneensa irtautua siihen aikojen kuluessa tarttuneesta "räyhäävästä komediaperinteestä" ja halpahintaisesta naurattamisesta (Katso 16/1975).
Leo Jokela kykeni järkyttävän hyvään työhön. Jokelan kaupunginpäällikkö vakavoitui näytelmän päähenkilöksi.
Aimo Siltari, Savon Sanomat 18.4.1975
Helsingin Sanomien Jukka Kajavan mielestä esitys epäonnistui juuri farssimaisuuden välttelyssä. Gogolin teksti oli niin ankaraa ja säälimätöntä satiiria, että "sille nauraessaan katsojan pitäisi säikähtää nauramistaan", mutta tv-teatterin tulkintaa Kajava piti pinnallisena ja helppona, henkilöohjausta löysänä ja kokonaisuutta liian teatterimaisena (HS 17.4.1975). Myös Savon Sanomien Aimo Siltari moitti esitystä pitkitetyistä teatterinomaisista kohtauksista (SS 18.4.1975).
Keskisuomalaisessa Seppo Sillman puolestaan kehui tv-sovitusta "makeaksi herkkupalaksi", joka voittopuolisesti ylsi vaikuttavaan ja mittavaan tulkintaan (Ksml 22.4.1975). Uuden Suomen Katri Veltheim piti vapautunutta ja raikasta esitystä kärkipään saavutuksena (US 18.4.1975).
Näyttelijäsuoritusten valopilkuiksi Kajava nosti Paavo Pentikäisen mestarillisen postimestarin ja ennen muuta Leo Jokelan kaupunginjohtajan: "Tässä kaupunginpäällikössä eivät pölynneet farssin maneerit. Ihminen oli idulla: tehtiin häikäilemätöntä egoistia, tehtiin laskelmoijaa ja tappion tajuajaa." Jokelan roolityötä kiittelivät muutkin arvostelijat. Keskisuomalainen ja Uusi Suomi antoivat tunnustusta myös Vesa Mäkelän turhamaiselle ja röyhkeälle Hlestakoville.
Rooleissa: Leo Jokela (kaupunginpäällikkö), Eira Soriola (hänen vaimonsa), Leena Uotila (hänen tyttärensä), Vesa Mäkelä (Ivan Aleksandrovits Hlestakov), Kaarlo Wilska (Osip, hänen palvelijansa), Matti Oravisto (koulujentarkastaja), Harri Tirkkonen (tuomari), Oiva Lohtander (sairaalan esimies), Paavo Pentikäinen (postimestari), Tauno Söder (poliisikomisarius), Pertti Weckström (Pjotr Ivanovits Dobtsinskij) ja Jukka Sipilä (PjotrIvanovits Bobtsinskij).
Tekijät: Nikolai Gogol (käsikirjoitus), Veli-Matti Saikkonen (ohjaus), Hannu Ruskomaa (kuvaus), Marja-Liisa Lehtinen (ääni), Georg Sikow (lavastus), Rauha Tahvanainen ja Airi Turunen (puvustus), Pirkko Eklund ja Eva-Riitta Kiiskinen (naamiointi), Heikki Valpola (musiikki).