Metsissä eletään toukokuussa kiivainta lintujen pesimäaikaa. Pian kuoriutuvat myös lapinpöllön poikaset. Kahden viikon ikäisenä poikaset rengastetaan ja ne saavat oman henkilötunnuksensa. Pöllöt ja muut isot petolinnut tarvitsevat nykyään ihmisten apua pesimiseen, sillä nuorissa metsissä ei ole riittävästi isoja puita pesiä varten. Lintuaktiivien lisäksi myös metsänomistajat voivat auttaa pienin keinoin.
Lapinpöllöpariskunnan työnjako on selkeä: emo hautoo, isä tuo ruokaa. Kun poikaset kuoriutuvat, emo pilkkoo ruuan poikasille ja isäpöllö jatkaa ruuan metsästystä. Naaras alkaa metsästää ruokaa vasta aivan poikasajan lopussa, kun poikaset ovat noin neljän viikon ikäisiä. Samoihin aikoihin poikasetkin lähtevät pesästään, mutta aluksi jalkamiehinä. Ne liikkuvat kiipeilemällä käyttäen teräviä kynsiään ja nokkaansa apunaan.
Petolinnut tarvitsevat luontovapaaehtoisten apua
Lapinpöllön ja monien muiden isojen petolintujen pesät ovat suuria ja painavia. Ne tarvitsevat tukevan pesäpuun kivijalakseen, mutta nykyaikaiset talousmetsät ovat niin nuoria, ettei tarpeeksi järeitä runkoja pesille tahdo löytyä. Isot petolinnut ovatkin tällä hetkellä avun tarpeessa pesäpaikkoja etsiessään.
Luontovapaaehtoisilla on tärkeä rooli pöllöjen pesinnän mahdollistajana. Lintuaktiivit tekevät linnuille keinopesiä ja kunnostavat vanhoja. Luontovapaaehtoisten apu on pöllöille elintärkeää
Pöllöperhe syö myyriä puoli kiloa vuorokaudessa
Myös metsänhoitajat voivat ottaa pöllöt huomioon jo metsänhoitosuunnitelmia tehdessään jättämällä metsiin vanhoja havupuita pöllöille. Vastalahjaksi pöllö auttaa metsänhoitajaa myyränharvennuksella. Myyrät voivat tehdä vahinkoa taimikossa, joten taimikon tuholaisia harventamaan pöllö on tehokas apu.
Myyrät ovat lapinpöllön tärkein ravinnonlähde. Koiras kantaa ruokakunnalleen noin puoli kiloa myyriä vuorokaudessa. Pöllöperhe syö siis noin 150-200 myyrää viikossa eli tuhansia myyriä koko kesän aikana.
Rengastajat auttavat luontokappaleita sekä tiedettä
Lapinpöllöt rengastetaan noin kahden viikon ikäisinä. Ne ovat silloin vielä niin pieniä, etteivät ymmärrä juosta karkuun – vaikka osaavatkin jo uhitella naputtelemalla nokkaansa. Emopöllö ei tunkeutujia pesällään hyvällä katso, joten rengastajien on puettava suojavarustukset emon hyökkäyksien varalle. Rengastuksen yhteydessä poikaset punnitaan ja niiden siipiväli mitataan. Näiden lukemien suhde kertoo siitä, millainen myyrävuosi on ollut.
Rengastuksen avulla kerätään tietoa mm. vuosittaisista kannanmuutoksista, muuttonopeuksista, kuolinsyistä sekä elinikäisestä jälkeläistuotosta. Rengastajien keräämä tieto petolintujen ja uhanalaisten lajien pesäpaikoista on merkittävää esimerkiksi suojelualueiden rajaamisessa tai kaavoituspäätöksiä tehdessä.
Renkaat laitetaan pöllön poikasen koipeen varsin tiukasti. Kokematon voisi luulla, että se alkaa puristaa pöllöä sen aikuistuttua, mutta vaaraa ei ole. Pöllöjen jalat kasvavat aikaisin, ja pari viikkoisen pöllön kintut eivät enää juuri paksuunnu.
Lintuja on rengastettu Suomessa jo yli 100 vuotta. Tänä aikana renkaan on jalkaansa saanut noin 11,3 miljoonaa lintua.
Kiinnostuitko luontovapaaehtoisten toiminnasta? Lue lisää järjestöjen toiminnasta:
BirdLife Suomi
Suomen Luonnonsuojeluliitto
Luontoon.fi
Katso Puoli seitsemän juttu pöllönpoikasten rengastamisesta: