Viisivuotias Oiva Väänänen kerää tarroja. Autotarroja, hymynaamoja ja mieluisimpana kaikista tarroja, joissa on supersankarin kuva. Keräilyn huono puoli on se, että uuden tarran saadakseen pitää ensin pelätä.
Oivan tarrakokoelma karttuu lääkärikäynneistä, jotka ovat välttämättömiä mutta eivät miellyttäviä. Jokaisen tarran takana on joku ikävä toimenpide: nukutus, verikoe tai kanyylinlaitto.
Oivaa on eri syistä tutkittu tähän mennessä vähintään 50 kertaa.
– Pieni poikamme kammoaa piikkejä ja hoitotoimenpiteitä enemmän kuin mitään muuta ja taistelussa pelkoa vastaan jokainen apukeino on tärkeä, Oivan äiti Anna Väänänen kertoo.
Siksi tarvitaan tarroja. Ja äitiä.
Pelko on vuoren kokoinen mörkö
Äiti on läsnä, kun Oiva kohtaa pelkonsa. Pitää paniikissa itkevää lastaan sylissään ja rauhoittelee, helpottaa hoitohenkilökunnan työtä.
Kun kanyylia yritetään laittaa hädissään huitovaan pieneen käteen, Anna kätkee oman tuskansa lapsen pelon ja kivun edessä. Hoidot ovat välttämättömiä ja hyväksi, mutta sitä on vaikeaa selittää pienelle lapselle.
Oiva on vilkas ja aktiivinen poika, majojen rakentaja ja nikkaroija. Hän harrastaa painia, tykkää rokkimusiikista ja tanssii mielellään.
Mutta on hetkiä, jolloin reippaus karisee. Poika on vuosien varrella oppinut yhdistämään valkoiset takit pelkoon.
– Pelko hiipii Oivan mieleen jo lääkärikäyntiä edeltävänä iltana ja kasvaa vuoren kokoiseksi möröksi.
Kun olemme päät hiessä, silmät kyyneleissä kahviossa jälkikäteen, hän pyytää: äiti, näytä tarra.
Silloin ei lapsen mielessä ole tarra, mutta jokaisen piikin jälkeen värisevä ääni muistaa: tarra.
– Kun olemme päät hiessä, silmät kyyneleissä kahviossa jälkikäteen, hän pyytää: äiti, näytä tarra.
Kotona Oiva liimaa tarran kirjaan. Hän saattaa jälkikäteen hipaista tarran sileätä pintaa ja muistella voitokasta kohtaamista pelon kanssa.
Taas selvittiin. Taas oltiin supersankareita.
Supersankaritarroilla on sairaaloissa kysyntää
Sairaalan tarralaatikolla Oiva etsiikin erityisesti kuvia supersankareista. Silmä hakee hämähäkkimiestä, teräsmiestä tai Star Warsin hahmoja. Pikkupoikien suosikkeja.
Useimmiten niitä ei löydy, mutta muutkin tarrat ilahduttavat. Anna Väänänen ostaa sankaritarroja aina niitä nähdessään ja lahjoittaa niitä sairaaloihin, sillä supersankareita rakastavia pikkupotilaita riittää.
Sairaalat ja neuvolat hankkivat lapsille annettavat tarrat omasta budjetistaan, mutta myös lahjoituksia otetaan vastaan mielellään.
Paras tapa auttaa on ottaa yhteys oman paikkakunnan sairaalaan ja kysyä tarrojen tarpeesta.
Tarrat muistuttavat eletystä elämästä
Oivan tarrakirjassa kokoelma kasvaa vielä monta vuotta. Vaikka lapselta kiinnostus tarroihin haihtuisi, äidille niiden merkitys säilyy tärkeänä ja kirkkaana.
– Äidin näkökulmasta ne on muistoja, niin kuin kiviä mökkipolulla, joille astelen kun mietin tätä meidän taivalta. Se on ollut välillä kivinen vaikka mistään vakavasta ei Oivan kohdalla olekaan kysymys.
– Katson tarroja säännöllisesti ja muistelen, että oli tällainenkin kokemus ja siitäkin selvittiin.