Åsa Romson yritti pidätellä kyyneleitä samaan aikaan kuin Stefan Löfven selitti happaman näköisenä, että ruotsalainen pakolaispolitiikka tarvitsee hengähdystauon. Että muutosten tavoitteena on vähentää pakolaissiirtolaisuutta. Pakolaislainsäädäntö laskettaisiin absoluuttiseen minimitasoon. Kaikki oikeudet, jotka eivät perustuneet kansainväliseen pakolaiskonventioon ja EU:n lakeihin, poistettaisiin.
Sosialidemokraatti Stefan Löfven on Ruotsin pääministeri. Ympäristöpuolue vihreitä edustava Äsa Romson oli tuolloin, vuonna 2015, Ruotsin varapääministeri.
Viktor Banke on nuori asianajaja, joka on toiminut noin sadan turvapaikan hakijan avustajana. Seuratessaan lakimuutosta lähietäisyydeltä hän on halunnut tuoda näkemänsä asiat julkisuuteen niin lehtiartikkeleissa kuin sosiaalisessa mediassa. Andrum on hänen ensimmäinen kirjansa. Nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”Hengähdystaukoa”.
Kirjan nimi on osuva, termiä on käytetty pitkään puhuttaessa Ruotsin pakolaispolitiikasta. Ennen vuoden 2015 marraskuuta sitä käytettiin aivan eri tavalla, esimerkiksi silloin kun kuva kreikkalaiselle rannalle ajautuneesta kolmevuotiaasta kuolleesta Alan Kurdista järkytti maailmaa vuoden 2015 syksyllä:
Joidenkin viikkojen ajan oli laaja, kansallinen manifesti, jonka tavoitteena oli auttaa pakomatkalla olevia kanssaihmisiä. Ruotsi oli se lämmin ja avoin maa jollaisena monet sen näkivät. Vuotta aiemmin silloinen pääministeri Fredrik Reinfeldt oli puhunut siitä, että meidän on avattava sydämemme pakolaisille. Nyt pääministeri Stefan Löfven seisoi Medborgarplatsenilla ja puhui Euroopasta ilman muureja. Hän suri Alan Kurdia. Kaikki puolueet ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta olivat paikalla.
Me vastaanottaisimme ihmisiä. He saisivat elää rauhassa ja vapaudessa, he saisivat hengähdystauon!
Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin, marraskuussa, sävy oli toinen, sen jälkeen kun ennätysmäärä pakolaisia oli hakeutunut Ruotsiin:
Löfven ja Romson esittelivät todella kovan väliaikaisen rajoituslain, joka olisi voimassa kesästä 2016 kesään 2019. Ehdotus sisältää seuraavaa:
Pysyvistä oleskeluluvista luovutaan pääsääntöisesti. Sen sijaan myönnettäisiin määräaikaisia oleskelulupia. Kolmevuotisia pakolaisille ja yksivuotisia suojelun tarpeessa oleville. Pysyviä oleskelulupia myönnettäisiin vain niille joilla on työpaikka.
Pakolaisstatuksen saaminen edellyttää, että henkilö pystyy osoittamaan, että häneen on kohdistunut henkilökohtaista vainoa. Suojelun tarve tarkoittaa, ettei henkilö voi palata kotimaahansa, kuten Syyriaan, koska siellä on liian vaarallista. Useimmat myönteiset päätökset perustuvat suojelun tarpeeseen.
Pakolaisten perheenyhdistämistä Ruotsiin vaikeutettiin voimakkaasti. Eivätkä ne, jotka olivat saaneet oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella, voi hakea sitä lainkaan. Täysin shokeeraava päätös, joka on täysin ristiriidassa lastenoikeuksien konvention kanssa, josta hallitus samaan aikaan halusi tehdä lain.
Lakiehdotus käsiteltiin parlamentissa ennätysajassa, ja vuoden 2016 kesällä Ruotsissa tuli voimaan Euroopan tiukin pakolaislainsäädäntö. Perheenyhdistämisen osalta se on tiukempi kuin Unkarin ja Kreikan lait. Useat Euroopan maat ovat sittemmin seuranneet Ruotsin mallia.
Viktor Banke kertoo kirjassaan tilanteen kehittymisestä: miten Euroopan juna-asemat täyttyivät tulijoista, miten media seurasi heitä, miten poliitikot ottivat kantaa ja mitä sosiaalisessa mediassa keskusteltiin. Hän kertoo joidenkin asiakkaidensa hakemusprosessin etenemisestä. Ja pohtii pakolaisten asemaa käsitteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Niistä päätettiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin maailma oli aivan erilainen kuin nykyään.
Myös itse turvapaikkaoikeus on kyseenalaistettu. Keskusteluissa kuulin yhä useammin ehdotuksen, että se korvattaisiin pakolaiskiintiö järjestelmällä. Göteborgilaistutkija Joakim Ruist on tehnyt mallin suosituksi. Hänen mielestään turvapaikkaoikeudessa on niin perustavan laatuisia puutteita, joita on koko ajan täydennettävä, ettei sitä voi kutsua toimivaksi järjestelmäksi. Sellaisia puutteita kuin että voidakseen hakea turvapaikkaa on tultava Eurooppaan. Se tarkoittaa, että ne, jotka tarvitsisivat turvaa kaikkein eniten, eivät saa sitä. Ja systeemi on tehoton, koska EU:n on maksettava rajavalvonnasta ja pakolaisten on maksettava salakuljettajille. Ja EU:n neutraalisuus on vaarassa, koska unioni on riippuvainen yhteistyöstä meren toisella puolella sijaitsevien maiden, kuten Turkin ja Libyan, kanssa.
Viktor Banke ei ole poliitikko, hänellä ei ole ehdotuksia siitä millainen järjestelmä olisi parempi. Hän kertoo niistä uuden lain vaikutuksista, joita hän on nähnyt omassa työssään. Kuinka epävarmuudesta tulee jatkuva olotila myönteisen päätöksen jälkeenkin, koska prosessi on pian aloitettava uudestaan.
Tästä raportoivat myös pakolaisnuorten kanssa työskentelevät henkilöt, kuten opettajat. Samaan aikaan kun heitä kannustetaan opettelemaan ruotsin kieli ja integroitumaan yhteiskuntaan, heidän on myös valmistauduttava siihen, että pian on ehkä lähdettävä Ruotsista.
Suurin osa viime vuosina Ruotsiin tulleista, myönteisen päätöksen saaneista pakolaisista on tullut Syyriasta, Irakista, Eritreasta, Somaliasta ja Afganistanista. Useimmat heistä eivät pysty todistamaan henkilökohtaista vainoa, mutta he saavat jäädä Ruotsiin, koska kotimaassa on liian vaarallista. Päätös tehdään vuodeksi, käytännössä kolmeksitoista kuukaudeksi. Sen jälkeen oleskelulupaa jatketaan, mikäli kotimaan tilanne on ennallaan eikä sinne voi palata. Sota tai diktatorinen hallinto on jatkunut kaikissa näissä maissa vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia, eikä olojen rauhoittuminen ole näköpiirissä missään niistä. Ruotsi ei voi olla jatkamatta oleskelulupia.
Sen lisäksi, että jatkuvan hakemusprosessin pyörittäminen on raskasta hakijoille, se on kallista valtiolle.
Eräs Banken asiakkaista, jonka tilanteesta hän kertoo, on Irakista tullut pikkupoika Jalal, jonka perhe on edelleen kotimaassa sodan keskellä.
Kahdeksanvuotiaasta Jalalista tuli minun asiakkaistani ensimmäinen, joka sai päätöksensä uuden lain mukaisesti. Jos hän olisi hakenut turvapaikkaa paria viikkoa aikaisemmin tai saanut päätöksen ennen heinäkuun 20. päivää, se olisi käsitelty vanhan lain mukaan. Hän olisi voinut saada pysyvän oleskeluluvan ja hänen vanhempansa olisivat saaneet tulla perheenyhdistämis ohjelmalla Ruotsiin. Sen sijaan hän sai kolmentoista kuukauden oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella. Eikä hänen perheensä, jonka kanssa hän puhui joka ilta ennen nukkumaan menoa Skypellä tai Facetimellä, saa tulla Ruotsiin.
Jalal on kahdeksan vuotta vanha. Laki on voimassa joka tapauksessa siihen asti kunnes hän on yksitoista. Veriset taistelut jatkuivat hänen kotimaassaan hallituksen joukkojen, shiamilitioiden ja Isisin välillä. Molempien väitetään käyttävän lapsisotilaita.
En halunnut lukea päätöstä, se oli liian raskasta. Migrationsverketin, maahanmuuttoviraston, käsittelijällä oli tallella oikeudenmukaisuuden taju. Hän kirjoitti sähköpostissa: ”Onnea valitukselle, toivottavasti se menee hyvin!” Myöhemmin hän kirjoitti ”Se menee hyvin. Lakihan on vain määräaikainen, kaikkineen mitä siihen sisältyy.” Vastasin, että nykyään epäilen onko se määräaikainen, mutta toivon, että pysäytetty perheenyhdistäminen olisi sitä. ”You an me both”, vastasi hän.
Uutta tiukkaa lakia noudattava käsittelijä toivoo samaa kuin asianajaja Viktor Banke; että perheenyhdistäminen olisi tulevaisuudessa jälleen mahdollista Ruotsissa.
Aika näyttää käykö näin. Vuoden 2017 lokakuussa konservatiivi puolue Moderatin puoluekokous päätti asettaa tavoitteeksi, että määräaikaiseksi säädetty tiukka laki muuttuisi pysyväksi vuoden 2019 jälkeen.
Kun Ruotsiin tuli vuoden 2015 syksyllä parissa kuukaudessa 80 000 turvapaikan hakijaa, monet vaativat oleskelulupien myöntämisen tiukentamista, ettei Ruotsi enää olisi enää houkutteleva maa. Tiukennukset ovat kuitenkin niin kovia, että niitä on kritisoitu rajusti julkisuudessa. Vaikka päähuomio on ollut pakolaisten olosuhteiden vaikeutumisessa, kovilla ovat olleet myös heidän kanssaan työskentelevät viranomaiset, erityisesti Migrationsverketin työntekijät./ Heidän työmääränsä ja työtahtinsa on koventunut suorituskyvyn rajoille. Syksyllä 2015 viraston Malmön toimipisteessä otettiin käyttöön seitsemän päiväinen työviikko./
/Uuden lain kovat linjaukset vaikuttavat myös niitä soveltaviin työntekijöihin, kuten Viktor Banken esimerkki osoitti./
Monet pakolaisten kanssa työskentelevät ihmiset ovat vaihtaneet työpaikkaa. Alaikäisten turvapaikan hakijoiden asuntoloiden työntekijät turhautuvat nähdessään miten huonosti lapset ja nuoret voivat sen takia, että päätösten odottaminen kestää niin kauan, ja että oleskelulupia on haettava pian uudestaan.
Julkinen kritiikki Migrationsverketiä ja uutta lakia kohtaan on saanut jotkut viraston työntekijät voimaan niin huonosti, että virastoon avattiin vuoden 2017 syksyllä sisäinen puhelinlinja, johon työntekijät voivat soittaa saadakseen tukea kritiikin synnyttämään ahdistukseen. Migrationsverket ilmoitti kuitenkin, ettei yksikään työntekijä ollut käyttänyt palvelua ensimmäisen kuukauden aikana, vaan tilanteesta on keskusteltu työpisteissä.
Asiakkaiden hädän näkeminen ja oma voimattomuuden tunne ahdistaa myös asianajaja Viktor Bankea, erityisesti kahdeksan vuotiaan Jalalin päätöksen jälkeen:
Ajattelen omaa lastani, millaista olisi jos en voisi tavata häntä ollenkaan sen jälkeen kun meidän perhe olisi paennut sotaa. Että emme edes tietäisi milloin voimme nähdä seuraavan kerran. Luonnoton, pelottava ajatus. Kuinka sosialidemokraatit ja ympäristöpuolue pystyivät tekemään tällaisen päätöksen? Se ei ollut oikein, mikään syy ei ole riittävän hyvä estämään lasta elämästä vanhempiensa kanssa. Se on sietämätöntä.
Ensimmäisen kerran pohdin jaksaisinko tehdä tätä työtä uuden lain aikana.
Kristiina Koivunen