Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.
Ykkösdokumentti: Ahkku - isoäiti kertoo Inga Näkkäläjärven elämänmakuisen tarinan. Inariin muuttanut 85-vuotias saamelaisnainen kertoo leppoisaan tyyliin elämästään, jossa korostuu jutaavana paimentolaisena oleminen.
Jutaaminen on suurporohoidon muoto, jossa poronhoitajat vaeltavat porolauman mukana pitkiäkin matkoja eläinten vuotuiskierron mukaan. Usein matkaaminen tapahtuu talvi- ja kesäkausien kierrossa.
Dokumentissa matkataan halki upeiden maisemien Norjasta Suomeen. Samalla käydään läpi Näkkäläjärven lukuisia asuinpaikkoja. Matkaa kuljetaan Kautokeinosta Pöyrisjärvelle, Lismasta Heikkilään ja siitä aina Inariin asti. Luvassa on komeita tuntureita, puhtaita järviä sekä sympaattisia mummoja.
Paikkoihin liittyy valtavasti muistoja. Niistä etsitään vanhoja asuntoja, laidunmaita ja löytyy maastosta jopa Anne-tädin vanha uuni. Teosta rytmittävät myös lukuisat arkistokuvat.
Airi Valkaman ohjauksen keskiössä on yhden vahvan naisen tarina. Olosuhteet ovat karuja ja poronpaimennus on aloitettu jo varhaisteininä. Koulua Näkkäläjärvi on käynyt yhteensä viisi viikkoa, aivan kuten silloin oli tapana.
Dokumentissa tutustutaan myös saamelaiskulttuuriin esimerkiksi rippijuhlien muodossa. Keskustelut käydään useimmiten saameksi.
Lisäksi esitellään kädentaitoja: välillä tehdään itse makkaroita, välillä vaatteita. Poroja Näkkäläjärvi kehuu monipuolisiksi. “Sehän vastaa nykyistä autoa, traktoria ja hevosta”, hän naurahtaa.
Inga Näkkäläjärvi ei tee itsestään numeroa. Vaatimaton nainen on tehnyt töitä koko elämänsä, sillä se nyt vain kuuluu asiaan. Poronhoidon lisäksi tupaa on hoidettu hyvin.