Marimekko alkoi vaatettaa suomalaisia 1950-luvulta lähtien vauvasta vaariin. Unisex-muodilla on ollut yhtiön historiassa pitkät perinteet.
Marimekon voidaankin sanoa olleen uranuurtaja sukupuolineutraalien vaatteiden tuotannossa, sanoo aiheesta väitöskirjaa tekevä taidehistorian väitöskirjatutkija Anna Parviainen Helsingin yliopistosta.
Jokapoika-paita oli ensimmäinen yhtiön miesten vaate.
– Mutta myös ensimmäinen vaate, jota on esitetty unisex-käytössä, eli se on yhdistänyt miehiä ja naisia. Se on edelläkävijyyden esimerkkejä, voisi puhua unisex-prototyypeistä, mitä on kokeiltu ennen 1960-luvun lopun unisex-aikaa, Parviainen sanoo.
Aluksi unisex-muoti oli kiinnittynyt keskusteluun naisten oikeuksista ja naisten astumiseen miehiseen työelämään, 60–70-luvuilla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.
Nyt 2000-luvulla sukupuoleton muoti ottaa kantaa toksiseen maskuliinisuuteen ja sen purkamiseen ammentamalla feminiinisestä vaatekaapista.
Tuoreimpana käänteenä voidaan pitää Trumpin binääristä sukupuolijaottelua miehiin ja naisiin Yhdysvalloissa.
– Luulen, että keskustelu politisoituu taas uudella tavalla nykyisestä poliittisesta keskustelusta johtuen, sanoo muodin ja muotoilun tutkija ja dosentti Annamari Vänskä Aalto-yliopistosta.
Muoti heijastaa yhteiskunnan muutoksia
Muoti on aina pyrkinyt rikkomaan rajoja. Muoti heijastelee yhteiskunnallisia muutoksia ja toisaalta myös tuottaa uudenlaista kuvastoa. Se testaa ja valtavirtaistaa kulttuurin uusia ajatuksia.
Marimekon mainoksissa 1970-luvulla on kommentoitu muun muassa feminististä keskustelua ja tasa-arvopolitiikkaa.
– Siellä esiintyy esimerkiksi isähahmo yksin lasten kanssa. Ne kommentoivat sen ajan keskustelua, kuten isyyslakia, joka tuli 1970-luvulla. Näiden samanaikaisuus näkyy kiehtovalla tavalla kuvastoissa, Parviainen sanoo.
Harmaa välitila naiseuden ja mieheyden välissä
Sukupuolettomuus viittaa käsitteellisesti johonkin harmaaseen välitilaan naiseuden ja mieheyden käsitteiden välissä. Malli unisex-muotiin on pitkään kuitenkin otettu miehisen vaatekaapin puolelta.
Viime vuosituhannen loppupuolelle saakka sukupuolettomuus viittasi enemmän maskuliinistyyppiseen pukeutumiseen.
– Jollain tavalla miesten vaatteet on koettu sukupuolettomammiksi lähtökohtaisesti, kun taas naisten vaatteet ovat olleet jonkinnäköistä sukupuolen esitystä, Vänskä sanoo.
Nyt voikin Vänskän mukaan käydä niin, että otetaan esimerkiksi hyvin vastakkaisia elementtejä kuin keskustelu antaa ymmärtää.
– Nyt meillä on taas tällaiset hyvin topatut, tummiin pukuihin pukeutuneet perinteiset miehet jotenkin vallanneet politiikan kenttää. Voipi olla, että muodin saralla se tarkoittaakin, että ammennetaan yhä enemmän feminiinisyydestä ja feminiinisistä arvoista, jotka koetaan pehmeämmiksi.
Demokraattinen vaate sopii kenelle tahansa
Muodin kentällä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat olleet perinteisesti melko näkyviä.
– Niiden ryhmien luova energia on se, joka pitää muotiteollisuutta jollain tavalla pyörimässä. Muodin kenttä on aina ollut avoin erilaisille identiteetin ilmaisun muodoille ja se on ollut jonkinnäköinen turvasatamakin yhteiskunnallisesti marginalisoiduille ihmisryhmille, Vänskä sanoo.
Tasaraitakuosin äiti Annika Rimala ajatteli tasaraidan olevan demokraattinen vaate. Tasaraidasta onkin sanottu, ettei muodin historiassa ole toista vaatekappaletta, josta jokainen ikään, sukupuoleen ja kokoon katsomatta löytää omansa.
– Samat raidat rakkaimmat ovat edelleenkin jäljellä. Minä en päätä mitkä niistä ovat rakkaimmat. Sen päättävät kaikki ne, joiden selässä ne kulkevat, Rimaila totesi vuonna 1980 esitetyssä dokumentissa.
