Naisen seksuaalisuus esitetään asiana, joka on aina vähän väärin, jollain tavalla outoa tai yksipuolista. Liian usein puhutaan vain kolmenlaisista naisista, kirjoittaa Ylen toimittaja Maarit Åström-Kupsanen.
Kun minä olin 1980-luvulla teini, puhuttiin muijista, nyt huorista. Ei todellakaan jätä epäselväksi mihin asemaan kyseisen sanan kohde, nainen josta puhutaan, asemoidaan. Yleisesti ottaen vain huonoksi ja vialliseksi.
Naisen ei ole mahdollista olla seksuaalinen hyvällä tavalla. Naisen seksuaalisuus esitetään asiana, joka on aina vähän väärin: jollain tavalla outoa, kolhoa tai yksipuolista. Kun naisten seksuaalisuutta käsitellään, puhutaan liian usein vain kolmenlaisista naisista: huorista, uhreista tai madonnista.
Perimmiltään kyse on puhujan peloista ja epävarmuudesta.
Miksi me sitten annamme naisille huoran, uhrin tai madonnan roolin?
Oli nainen ihmisenä millainen tahansa, tuntuu että ympäristöllä on siitä huolimatta tarve lokeroida hänet johonkin näistä kolmesta kategoriasta. Luokittelu perustuu siihen, mitä ympäröivä yhteiskunta tietää tai luulee tietävänsä naisen seksuaalisuudesta ja miten ahdasmielisesti ja mustavalkoisesti se sitä tulkitsee.
Narraatiota ylläpitävät yhtä lailla media kuin me tavalliset ihmiset jokapäiväisissä puhetavoissamme. Näissä narraatioissa naisen roolit typistetään ja väännetään keinotekoisiin negativiisiin muotteihin. Niin netin keskusteluissa kuin julkisissa liikennevälineissäkin törmää tämän tästä huora-sanaan. Naistenlehdissä kerrotaan uhritarinoita naisista, jotka eivät osanneet sanoa ei, ja kahvipöytäkeskusteluissa äideistä leivotaan pyhiä madonnia.
Uskon, että perimmiltään kyse on puhujan peloista ja epävarmuudesta. Kyvyttömyydestä ymmärtää ja kohdata ihmisyyden eri sävyjä ja olla lempeä ja suvaitsevainen niille.
Huora
Huora on vahva haukkumasana, joka satuttaa ja leimaa. Huoran leiman voi saada kuka vain. Sitä huudellaan kadulla, kouluissa, sosiaalisessa mediassa, kotona ja baareissa. Sana on arkipäiväistynyt ja yleistynyt kielenkäyttöön ja sitä kuulee niin pikkulasten, teinien kuin keski-ikäistenkin suusta.
Kyse on siitä, miten naisen tapa olla tulkitaan. Nainen joka on avoimen seksuaalinen tai edes hiiskahtaa mitään seksuaalisuudestaan, koetaan pelottavaksi. Huoraksi haukkumalla hänet yritetään hiljentää, vaientaa tai nolata.
Huoraksi haukkumalla hänet yritetään hiljentää, vaientaa tai nolata.
Uhri
Naisten esittäminen uhreina on ihan yhtä alentavaa kuin huora-narraation käyttö, ja usein jopa sukua sille. Kuten huorittelulla myös uhriuttamalla otetaan naiselta itseltään valta pois omastan seksuaalisuudestaan ja sen hallitsemisesta.
Huorasta tuleekin uhrihuora.
Uhriksi leimataan monesti juuri se seksuaalisesti aktiivinen nainen, jota säälitään ja kiusataan samaan aikaan. Hänet otetaan maalitauluksi, julkiseksi sylkykupiksi, jonka seksuaalisuutta voi riepotella ja päivitellä julkisesti mielin määrin.
Toimimalla näin ympäristö saattaa selittää naisen vahvaa ja avointa seksuaalisuutta heikkoutena, vikana. Naista ei joko haluta tai uskalleta esittää itsenäisenä toimijana, joka tekee omat valintansa. Yksi tapa ratkoa ongelmaa on itsepintaisesti kannustaa ja kehua naisia, jotka puhuvat avoimesti seksuaalisuudestaan.
Nainen, joka kieltäytyy seksistä, koetaan kylmäksi, vialliseksi ja oudoksi.
Madonna
Ja jos et ole huora tai uhri, sinut halutaan luokitella madonnaksi. Madonnan luulisi olevan yhteiskunnan ihannekuva naisesta: pidättyvä ja pyhä seksuaalisesti puhdas. Silti myös tässä narraatiossa naisen seksuaalisuus tullaan esittäneeksi virheellisenä ja outona.
Nyky-yhteiskunnassa ja sen mediakulttuurissa seksi esiintyy ylikorostetussa roolissa. Seksiä on kaikkialla, ja kaikkien myös oletaan tuntevan vahvaa seksuaalista halua. Jos ei tunne, jokin on pielessä. Tällaisessa ympäristössä nainen, joka kieltäytyy seksistä, koetaan kylmäksi, vialliseksi ja oudoksi. Sellaiseksi jota on lupa mollata ja morkata. Joksikin joka pitää parantaa ja hoitaa.
Mikä meitä vaivaa, kun emme kestä toistemme seksuaalisuutta?
Mitä tästä voisi päätellä? Oikeastaan kaikki, mikä naisen seksuaalisuudessa ei asetu heteronormatiiviseen muottiin, on aina väärin. Koskaan ei ole hyvin. Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun emme kestä toistemme seksuaalisuutta?
Naisen seksuaalisuudesta kerrotaan vain kolmenlaista tarinaa, joissa jokaisessa on negatiivinen sävy. Mitä jos menisimme tarinoiden taakse ja tunnustaisimme, että naisen, kuten miehenkin, seksuaalisuus on paljon monimuotoisempi, arvokkaampi ja rikkaampi kokonaisuus.
Se ei mahdu kolmeen alentavaan tapaan puhua siitä, vaan se on paljon paljon enemmän.
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!