Tykkäätkö lenkkeillä metsässä, kulkea saaristossa tai oleilla puistossa piknikkorin kanssa? Monia luontoon lähteminen saattaa kuitenkin pelottaa, sillä sieltä voi saada matkakumppanikseen erilaisia tauteja levittävän puutiaisen.
Jani Sormunen tutkii työkseen puutiaisia eli kansankielellä punkkeja. Esitimme hänelle seitsemän väittämää tästä hämähäkkieläimiin kuuluvasta pienestä verenimijästä. Miten punkeilta voi suojautua, kuinka ne kannattaa poistaa iholta ja millaisia vinkkejä punkkitutkijalla on metsäretkelle?
1. Punkit kulkevat pitkiä matkoja ihmisen perässä?
Väärin. Suomessa elävät puutiaislajit ovat väijyjiä, jotka eivät liiku isäntäeläimen perässä. Ne odottavat isäntäeläintä kasvin varrella tai lehtikarikkeen päällä, usein eturaajat pystyssä. Raajoissa on tarttumakoukut, joiden avulla puutiaiset pystyvät tarttumaan melkein mihin tahansa ohimenevään elolliseen.
Punkki aistii ihmisistä ja eläimistä lähtevää lämpöä, hiilidioksidia ja rasvahappoja etummaisissa jaloissa olevien reseptorien avulla. Lisäksi voimakkaita ärsykkeitä niille ovat tärinä ja liike, jotka kertovat ohi kulkevasta isäntäeläimestä. Kun kasvi taipuu tai isäntäeläin koskee puutiaiseen, se pyrkii tarttumaan siihen.
Sukat kannattaa laittaa housunlahkeiden päälle.
Tavallisesti puutiaiset kulkevat ylöspäin. Usein ne tarttuvat jalkoihin ja kulkevat vaatteita pitkin lonkkia kohti. Itse olen usein löytänyt punkit kulkemassa säären puolivälin yläpuolella vaatteiden päällä.
Puutiaiset pääsevät iholle usein sukanvarren jälkeen, joten sen takia sukat kannattaa laittaa housunlahkeiden päälle.
Vanha uskomus, että punkki putoaisi ihmisen niskaan ei pidä paikkaansa. Puutiaiset eivät kiipeä puihin niin korkealle, että voisivat pudota ihmisen päähän tai olkapäille. Toki puutiaisia voi pudota linnuista, jolloin on periaatteessa mahdollista, että se putoaa jonkun ihmisen päähän.
2. Luonnossa ei uskalla liikkua punkkien takia?
Väärin. Luonnossa kannattaa liikkua, sillä se on hyvin terapeuttista ja terveellistä. Minulla on ollut elämäni aikana alle kymmenen puutiaista kiinni ihossa, mutta vaatteilta olen poistanut satoja yksilöitä. Tässä pari vinkkiäni punkkiturvalliseen luontoliikkumiseen.
Älä laske mitään maahan. Kannattaa välttää turhaa kontaktia maaperän kanssa. Repun ripustan puunoksaan ja istumapaikaksi valitsen kiven, puunrungon tai kallion. Kyykyssä olo oli ensimmäinen asia, jonka opin työskennellessäni Boskärin saarella ulkosaaristossa. Siellä kymmenen metrin matkalla saattoi esiintyä satoja puutiaisia. Silloin ajattelin, etten halua laittaa mitään muuta maahan kuin saappaanpohjan.
Jos kaupunkialueella haluaa mennä piknikille, kannattaa valita puisto tai hyvin hoidettu nurmialue. Lehtikariketta kannattaa välttää, sillä siellä luultavasti on puutiaisia. Myös kauriin tai jäniksen jätökset paljastavat mahdolliset punkkipaikat.
Tarkkaile jalkojasi. Kannattaa välttää paikkoja, joissa kasvillisuus pääsee korkealle. Esimerkiksi heinikossa kävellessä osa heinistä iskee jalkojen taakse, jolloin yksin liikkuessa ei helposti huomaa, jos punkki pääsee tarttumaan. Minulle onkin tullut tapa, että tiedostamatta tarkkailen jalkojani koko ajan luonnossa liikkuessani.
3. Punkit voivat tarttua myös genitaalialueille?
Oikein. Olen kuullut tapauksista, joissa puutiaiset ovat tarttuneet kiveksiin. En osaa sanoa, onko genitaalialueen puremasta sen suurempaa vaaraa kuin muistakaan puremista. Mikäli puutiaisen poistaminen kokonaisena ei onnistu ja puruhaavaan jää esimerkiksi imukärsän osa, saattaa puremakohta tulehtua herkemmin, jos olosuhteet ovat epähygieeniset.
Sukupuolielinten alueella on paljon verisuonia, joten taudinaiheuttajat pääsevät sieltä samalla tavalla verenkiertoon kuin muistakin puremakohdista.
4. Punkit eivät levitä muita tauteja kuin borrelioosia ja aivokuumetta?
Väärin. Puutiaiset kantavat monenlaisia bakteereja ja alkueläimiä. Ne eivät yleensä sairastuta perustervettä ihmistä, mutta yhdessä borreliabakteerin kanssa saattavat aiheuttaa vaikeampia tai erilaisia oireita. Esimerkiksi babesia-alkueläin ja borreliabakteeri yhdessä voivat aiheuttaa vakavamman taudinkuvan.
Ruotsissa on todettuja tapauksia, joissa puutiaisen purema on aiheuttanut punaliha-allergian.
Näitä harvinaisempia puutiaisten välittämiä infektioita ei pääsääntöisesti etsitä esimerkiksi borrelioosidiagnoosien yhteydessä. Niitä myös hoidetaan samoilla antibiooteilla kuin borrelioosia, joten yleensä tietoa yleisinfektion olemassaolosta ei ole. Ei siis voida sanoa, onko jokin muu taudinaiheuttaja vaikuttanut oireisiin ja niiden voimakkuuteen.
Ruotsissa on todettuja tapauksia, joissa puutiaisen purema on aiheuttanut punaliha-allergian. Se on kuitenkin hyvin harvinaista.
Kun luonto ja ilmasto ovat muuttumassa, myös puutiaisten levittämät taudinaiheuttajat voivat kokea muutoksia. On myös vahvaa näyttöä, että ilmastonmuutoksen myötä puutiaisten määrä Pohjois-Euroopassa kasvaa ja ne levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi, ja taigapunkin osalta lännemmäksi.
Nyt myös tutkitaan, onko meillä leviämässä uusia taudinaiheuttajia. Yksi mielenkiinnon kohde on Krimin-Kongon verenvuotokuumevirus, jonka välittäjänä toimii Etelä-Euroopassa elävä Hyalomma marginatum -puutiaislaji. Laji ei elä Pohjois-Euroopassa, mutta niitä tulee jatkuvasti muuttolintujen myötä keväisin pohjoiseen Eurooppaan. Se on yksi mahdollinen virustauti, joka saattaa ilmastonmuutoksen myötä olla leviämässä pohjoisemmaksi.
5. Punkkeja voi tavata myös talvella?
Oikein. Itse olen pyydystänyt punkkeja vielä marraskuun lopussa. Punkkien pääasiallinen aktiivisuuskausi kestää toukokuusta syyskuuhun, ja silloin niitä on eniten liikkeellä. Mutta kausi on pidentynyt sekä keväisin että syksyisin. Myös vuodenaikojen määritelmät ovat muuttuneet, sillä vielä lokakuussa on ihan tavallista löytää puutiaisia.
Leutoina talvina punkit voivat olla aktiivisia aina kun lämpötila on plussan puolella. Lumipeitteen myötä punkkien aktiivisuus päättyy.
6. Punkkia ei saa poistaa sormilla?
Väärin. Tärkeintä on poistaa punkki mahdollisimman nopeasti, kun sen iholla huomaa. Itse poistan punkit sormilla, jos punkkipihtejä ei ole mukana. Ihannetilanteessa puutiaisesta pitäisi saada ote pinseteillä tai pihdeillä mahdollisimman läheltä kärsäosaa, jotta punkki irtoaisi kokonaisena.
Borrelioosi ei enää tartu, vaikka punkista jäisi poistettaessa palanen kiinni ihoon.
Punkki kannattaa aina tappaa poiston jälkeen, jotta se ei pääse jatkamaan sukuaan. Itse yleensä otan jonkun paperin ja murskaan sen sinne sisään. Jos punkki ei ole vielä kiinnittynyt ihoon, murskaan sen kynsieni väliin.
Ei ole oikeaa tapaa tuhota irrotettu punkki. Jotkut vetää vessanpöntöstä alas, toiset polttavat. Tärkeintä on poistaa punkki iholta ennen tappamista, ettei se paniikissa oksenna puruhaavaan.
Borrelioosi ei enää tartu, vaikka punkista jäisi poistettaessa palanen kiinni ihoon. Silloin haavaan saattaa jäädä osa katkenneesta imukärsästä. Iho saattaa vähän tulehtua, mutta se ei ole merkki borreliatartunnasta, sillä borreliabakteeri elää punkin suolistossa, ei suuosassa.
7. Punkki tartuttaa taudin heti, jos se ehtii kiinnittyä ihmiseen?
Väärin ja oikein. Borreliabakteerin osalta väärin, sillä kestää 18–48 tuntia, että se pääsee siirtymään puutiaisesta ihmiseen. Bakteeri asustaa puutiaisen suolistossa, joka sijaitsee sen takaruumiissa. Puutiainen kiinnittyessä ihoon sen ruuansulatus käynnistyy. Borreliabakteeri saa signaalin, että puutiainen on alkanut ruokailla, ja aloittaa matkansa suolistosta kohti puutiaisen sylkirauhasia, josta se siirtyy puruhaavaan. Tässä matkassa kestää arviolta 18–24 tuntia.
Puutiaisaivokuumetta aiheuttavan TBE-viruksen osalta oikein, sillä virus on jo valmiiksi puutiaisen sylkirauhasessa. Se voi siirtyä ihmisen elimistöön lähes samantien eli minuuteissa sen jälkeen kun puutiainen on pistänyt.
Jani Sormunen on Turun yliopiston biologi ja tutkijatohtori sekä Suomen pitkäaikaisin kokopäiväisesti puutiaisten ekologiaa tutkiva henkilö. Tällä hetkellä hän tutkii muun muassa kaupunkien viheralueilla esiintyviä puutiaisia ja niiden ihmisille aiheuttamaa riskiä. Sormusen mielestä puutiaisissa on kiehtovaa, kuinka puutteellisesti niiden ekologia tunnetaan, vaikka ne levittävät vakavia tauteja.
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Katso Areenassa: Punkin puremasta borrelioosiin
Akuutin Punkin puremasta borrelioosiin -jaksossa tutustutaan Tomi Hiltuseen, joka kärsi mystisistä kivuista ja oireista. Lopulta ne veivät urheilullisen miehen toimintakyvyn ja työn opistoupseerina. Syytä lihas- ja hermokivuille tai sydänoireille ei lukuisista tutkimuksista huolimatta meinannut löytyä. Urheilua ja metsästystä ikänsä harrastanut mies joutui jättämään myös harrastuksensa ja lopulta jopa kävelystä tuli vaikeaa. Vihdoin 1,5 vuoden sairastelujen jälkeen borrelioosi todettiin ja sen eteneminen pysäytettiin antibiooteilla.