Pia Nurmilaukas:
"Kuttulassa tota tulin nähdyksi sillä tavalla, että oikeastaan ne asiat, minkä kanssa pakerran vaikka nyt aikuisenakin, niin ne asiat tuli jo siellä Kuttulassa."
Miska Korpela:
”Miten mä sen sanon...? Se niinkun kokeili eri kasvatusmenetelmiä. Ja mä olin se saatanan koekaniini."
Kari Björkman:
”Totta kai me tehdään virheitä. Virheetön ihminen on kuollut ihminen.”
MOT-tunnus
Lähes 18 000 lasta elää sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Sijoitettujen lasten määrä lisääntyy, mutta sijaisperheitä ei riitä kaikille. Siksi lapset laitetaan laitoksiin.
Jossain kodin ja laitoksen välimaastossa toimivat ammatilliset perhekodit. Niistä tunnetuin on 80- ja 90-luvuilla toiminut Kuttula.
A2: ”Kohupaljastukset väitetyistä pahoinpitelyistä, seksuaalisesta ahdistelusta ja eläinrääkkäyksestä ovat saaneet monet kansalaiset ja asiantuntijatkin suorastaan raivoihinsa.”
TV-uutiset: ”Kuttulan tapaus on herättänyt keskustelua millaisin keinoin perhekodit saavat lasta kasvattaa.”
Aamu-tv: ”Eduskunnan apulaisoikeusasiamies tutkii yksityisen lastensuojelulaitoksen Kuttulan perheyhteisön valvonnan.”
MOT selvitti, mitä kuttulalaisille kuuluu nyt.
Kuttulan kadotetut lapset
Alussa olivat vain pariskunta nimeltä Kari ja Tuula Björkman sekä kovia kokeneet lapset.
Arkistopätkä vuodelta 1987:
”Kuttulaan sijoitetut lapset ovat heitä, - - - jotka on luokiteltu toivottomiksi tapauksiksi ja joiden kanssa mikään aikaisempi hoitopiste ei ole jaksanut.”
90-luvun alussa Kuttulasta tehtiin neliosainen dokumenttisarja. Yksi sarjan päähenkilöistä oli Pia Nurmilaukas. Hän päätyi Kuttulaan karattuaan lastenkodista.
Pia Nurmilaukas v. 1991:
”Ja tulin takaisin lastenkotiin ja hoitajat sanoi että lähetään kattomaan semmosta paikkaa kuin Kuttula, että olet sie kuullut mitään siitä ja mie olin tietysti että olen kuulut, että se on jossain siellä korvessa, että en lähe.”
Pia Nurmilaukas v. 2014:
”Ajattelin matkalla, että no en mä ainakaan sinne jää, mutta mennään nyt katsomaan, mikä, mikä paikka tää niin kuin on. Menin Kuttulaan ja siellä sitten selkisi tämmöinen, että tota tää on sun pysyvä koti nyt tästä eteenpäin. Kyllä se vähän tunteita nostatti. Mä halusin paeta saman tien paikalta, mutta jäin ja sitten musta tuli kuttulalainen.”
Miska Korpela v. 1991:
”Lastenkodissa mä olin jonkun kuukauden ja sitten ei kulkenut asiat siellä oikein hyvin. - - - Aloin hajottaa kaikkii huonekaluja ja viskelee niitä ikkunoiden läpi pois. Ne soitti sinne poliisit. Ne laittoi käsiraudat ja vei laitokselle ja sieltä sit mielisairaalaan.”
Miska Korpela:
”No, sosiaalityöntekijät katto, et sekään ei oo mulle oikee paikka. Ja kun mikään muu paikka ei ottanu, ni sit se oli Kuttula.”
Enimmillään Kuttulassa ja sen sivuperheissä asui kuutisenkymmentä lasta. Liikevaihto oli lähes 14 miljoonaa markkaa. Raha tuli kunnilta, jotka maksoivat sijoittamistaan lapsista.
1990-luvun alkuvuosina koko Kuttula matkusti viisi vuotta ympäri maailmaa. Pisimpään viivyttiin Nepalissa ja Kaliforniassa. Koulua käytiin ulkomaillakin ahkerasti.
Monen sijoitetun lapsen laitos- ja rikoskierre vaihtui valkolakkiin. Kuttulassa olleesta paristasadasta lapsesta yli 50 kirjoitti ylioppilaaksi. Se on huomattavasti parempi tulos kuin useimmissa lastensuojelulaitoksissa.
Pia Nurmilaukas:
”Uskon, että monet kuttulalaiset oli tullu semmoisesta elämästä, että meitä ei oltu, meitä ei nähty, me ei osattu mitään tai on ollu ihmisiä paljon elämässä, mutta kukaan ei ole sanonut, että hei, sä olet tämmöinen.”
Pia lähti Kuttulasta 90-luvun alussa. Hän etsii yhä suuntaa elämälleen. Työtä tai koulutusta ei ole.
Pia Nurmilaukas:
”Oikeastaan ne asiat, minkä kanssa pakerran vaikka nyt aikuisenakin, niin ne asiat tuli jo siellä Kuttulassa, ja se, mitä vasta nyt tänään opettelen, elikkä se, että kelpaan, olen hyvä ja usko itseesi, nää on vähän tällaisia kuluneita fraaseja. Just sitä, että kun sitä itsetuntoa ei ole ollu, niin Kuttula sai, näytti mulle, että sä osaat vaikka laulaa, kuuntele nyt itekin.”
Pia laulaa -91 ”Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaisiin, ja pappikin sai kahvia juodakseen”
Ja nyt: ”Siinä vain on jumala läsnä, kaikki polvet maahan notkistuu.”
Vuonna 1998 toimittaja Tarja Tallqvist teki tv-dokumentin Kuttulan lasten salattu pelko. Dokumentissa Kuttulasta karanneet nuoret väittivät perhekodin johtajan Kari Björkmanin ahdistelleen ja pahoinpidelleen heitä.
Muutama päivä myöhemmin Rikosraportti-ohjelma esitti Kuttulan kotivideoita. Videolla Björkman teurastaa eläimiä sijoitettujen lasten silmien alla.
Tallgvist Lauantaivekkarissa 1998:
”Mulla on itsellä sellainen olo, että mätäpaise on puhjennut.”
Kuttulan johtajaa Kari Björkmania vastaan nostettiin syytteet pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kari ja Tuula Björkman eli ”Kalle ja Tuikki” pakenivat maasta. He eivät kuitenkaan lopettaneet lastensuojelutyötä, vaan jatkoivat sijoitettujen lasten vastaanottamista ulkomailla.
Pari vuotta sitten Björkmanit palasivat Suomeen. Kari Björkman antoi MOT:lle ensimmäisen haastattelunsa viiteentoista vuoteen. Hän myöntää, että Kuttulan toiminta oli paisunut hallitsemattomaksi jo ennen mediakohua.
Kari Björkman:
”Se toimi se niin kauan kun, kun Tuikilla ja mulla oli veto päällä. Mut olihan mulla sitten aamuja, että mä en saanu kengännauhoja kiinni. Oli vähän burn outtia. Eihän siihen tarvinnu sitten kun yksi kunnon show… Miten mä sanoisin, et mä en mediaa haukkuis? Median taholtahan mä putosin kuin sorsa kiveltä. Niin se meni. Et sillä lailla se putos lapasesta.”
Björkmanit puhuvat traumasta, jonka mediamylläkkä heille aiheutti.
Kari Björkman:
”Vittu kun tulee yli.” ”Mä oon pidättänyt sitä niin kauan, 16 vuotta.”
Vuonna 1998 Kari Björkmania vastaan nostetut pahoinpitelysyytteet kumottiin käräjäoikeudessa vanhentuneina. Sen sijaan Kouvolan hovioikeus tuomitsi Björkmanin virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vuonna 2002 Korkein oikeus kumosi nämäkin tuomiot.
Myöskään Itä-Suomen lääninhallitus ei löytänyt näyttöä väärinkäytöksistä:
Lukija:
”Toiminnan ylle kohdistuneet varjopuolet palautuvat ennen kaikkea Kari Björkmanin harjoittamaksi väitettyyn lainvastaisuuteen. On todettu, että hän on fyysisesti ja psyykkisesti menetellyt vastoin oikeusvaltiossa edellytettyjä toimenpiteitä. Selvitysmiehet eivät ole voineet osoittaa kritiikkiä oikeaksi sen enempää kuin vääräksikään.”
On vaikea selvittää, mitä Kuttulassa todella tapahtui. Miska Korpela väittää yhä, että häntä hakattiin.
MOT:
”Miten se hakkaaminen ihan oikeesti niinkun tarkotti?”
Miska Korpela:
”En mä tiiä.”
MOT:
”Kun noita väitteitä aina välillä kuulee entisiltä kuttulalaisilta.”
Miska Korpela:
”En mä tiiä, mitä se sillä yritti saada aikaseks. Mut… Se oli ihan sairasta touhuu silleen, että karkuunkin kun lähettiin, et muijatkin, ketkä lähti sieltä karkuun, niin niiltä pitkä letti, kun ne jäi kiinni, niin pitkä letti, ne leikattiin kaljuks. Ja…”
Björkmanit kiistävät yhä käyttäneensä Kuttulassa liian kovia otteita.
Miska Korpela:
”Sit siel oli sellasta väkivaltaa, et, tota niin, se Kalle, tota niin, se laitto, sil oli aina se oma, tietty ryhmä siellä. - - - Niin Kalle pyyti monta kertaa, niin porukka, sieltä tuli monta jätkää yhen kimppuun, ja riisu alasti. Ja sit piti seisoo alasti ja jätkät vahtii pesäpallomailojen kanssa vieressä, et seisoo alasti. Ja talvella seisotettiin kolmenkymmenenviiden asteen pakkasessa lumihangessa alasti. Ja ihan kipee paikka.”
Pia Nurmilaukas:
”Oli semmoista tota, että niinku fyysistä kovempaa otetta ja tota semmoista möyrimistä vähän maassa ja tämmöistä - - - Mä ite tota aina katon, katsoin tilanteen kyllä, mutta mä en tiedä, mitä mun ajatuksessa on tapahtunut, et mä en niinku pitäny sitä, se ei tietenkään ollu oikein, mut mä en pitäny sitä jollain tavalla minään, että - - - se jotenkin vaan, se oli ja siihen sopeutui jotenkin.”
Itä-Suomen lääninhallituksen selvityksen mukaan Kuttulassa olleet nuoret jakaantuivat sopeutuneisiin, rajalla oleviin ja uhmaaviin. Sopeutuneet pitivät tiukkaa kuria ja rajojen asettamista hyvänä asiana. Uhmaavat kokivat rajoitukset ahdistavina ja mielivaltaisina.
MOT:
”Mut mikä niiden lasten kohdalla meni vikaan, jotka, joilla jäi jotain ikäviä muistoja?”
Kari Björkman:
”Syitähän tietenkin on niin monta kuin on lapsia. Elikkä se riippuu siitä asteesta, millä, millä vammalla tullaan sisään, minkä ikäsenä tullaan sisään, paljonko on aikaa olla siinä työssä sen lapsen kanssa, tietämättömyydestä meidän taholta, taitamattomuudesta meidän taholta, kaikki nämä yhteen.”
Miska Korpela:
”Mitäköhän tohon nyt sanois? Oli ollu niinkun pettymyksii pettymysten jälkeen ennen Kuttulaa. Ja sit niin kun siellä, siellä tuli lisää niitä koko ajan. Se vaan se viha kasvo siellä.”
MOT tavoitti tusinan verran vanhoja kuttulalaisia. Ensimmäisinä sisään tulleet, niin sanottu pioneerijoukko, ovat menestyneet elämässään. Moni työskentelee itse lastensuojelualalla.
Toiset eivät pärjänneet yhtä hyvin. Osa on kuollut päihteiden yliannostuksiin tai tehnyt itsemurhan. Moni on joutunut vankilaan. Miska Korpela istuu Sörnäisten vankilassa kymmenen vuoden tuomiota avovaimonsa taposta. Hän itse sanoo syyllistyneensä pelkkään kuolemantuottamukseen.
Miska Korpela:
”Se on niin kova paikka jo muutenkin. Ja sit kun tietää, ettei oo syyllistyny tappoon ja poliisit vaan halus mulle taposta tuomion ja teki sen, niin kyllä siinä on sulatteleminen.”
Kohun seurauksena Kuttula muutti nimensä Jukolaksi. Björkmanit muuttivat Norjaan.
Kari Björkman:
”Ja minä olin sitten enemmän taikka vähemmän, taikka enemmän, työkyvytön vajaan kaks vuotta. Olin vähän tajuton. Ja sitten siitä kankesin jaloilleni, ja silloin me sitten tietenkin alettiin Tuikin kanssa ettiä, mitähän me tehtäis ja haettiin Norjasta töitä. Ja se työ tietenkin oli tätä. Ja meille sijoitettiin heroiininuoria, ja me oltiin tukiperheenä.”
Kymmenisen vuotta sitten Björkmanit vaihtoivat Norjan Etelä-Ranskaan, jonne he perustivat majatalon.
Kari Björkman:
”Ja aateltiin, että ei ikinä enää lastensuojelua. - - - Mutta sitten meillä alko tulemaan suomalaisia perhekoteja ja nuorisokoteja kylään lomailemaan. Ja ne keksi, että… Yhen perhekodin äiti sano, että "Minä kyllä laitan ton meidän tytön tolle Kallelle". Sanoin, että "Et kyllä laita". Kuukauden päästä tyttö oli meillä, soskun suostumuksella.”
Kuntien sosiaalityöntekijät alkoivat sijoittaa suomalaisnuoria Björkmanien luo Etelä-Ranskaan.
MOT:
”Miten se on ihan teknisesti mahdollista, että kunnat voi niinkun sijoittaa?”
Kari Björkman:
”Avohuollon tukitoimena sä voit lähettää vaikka iironkäkkärään. Mutta huostaan otettuna et voi lähettää mihinkään. Neljä viikkoa meillä on lupa pitää ulkomailla nuoria.”
MOT:
”Mut siel Ranskassa teillä oli yks nuori jopa neljä vuotta.”
Kari Björkman:
”Neljä vuotta oli pisimmillään, joo.”
MOT:
”Voiko neljä vuotta pitää ihmistä avohuollon tukitoimena jossain?”
Kari Björkman:
”No, kolme kuukautta se on se. Nyt joku joutuu pulaan, älä kysy enempää. Mutta se toimi. Turha siitä on ketään lyödä. Se toimi. Nuoret oikeni.”
Vaasalainen Oskari lähetettiin Ranskaan vuonna 2010.
Oskari:
”Mulla oli mennyt siinä lujaa jonkin aikaa ja sit sosiaalitoimistosta otettiin yhteyttä, kun Suomessa ei ollut enää sellaista laitosta, joka olis ottanut mut vastaan ja tälleen, ja päädyttiin siihen, että Ranskassa olis tämmönen paikka ja olis ihan hyvä, että pääsis irtaantumaan näistä Suomen olosuhteista.”
Oskari asui Björkmanien luona kaksi ja puoli vuotta.
Oskari:
”Kyllä se teki mulle hyvää oikeestaan. - - - Just et pysähty vähän miettimään sitä omaa elämää hetkeks aikaa kattoo sitä, mitä haluan tehdä elämälläni.”
MOT:
”Kyseessä ei ollut lastensuojelulaitos. Mistä siis oli kyse?”
Hilkka Sundqvist, lastensuojelun johtaja, Vaasa:
”Kyllä me mielestämme lastensuojeluyksikköön nuori sijoitettiin ja silloin oli tarkoitus saada nuorelle etäisyyttä, kuten sanoin, katkaista sitä kierrettä mikä oli meneillään.”
MOT:
”Siellä Ranskassa toimiessaan he oli ikään kuin…?”
Hilkka Sundqvist:
”Perheenä.”
MOT:
”…epävirallinen toimija?”
Hilkka Sundqvist:
”Kyllä.”
Aluehallintovirastot alkoivat ihmetellä ilman lupia toimivaa lastensuojeluyksikköä. Kolme vuotta sitten Björkmanit luopuivat majatalon pitämisestä. He palasivat Suomeen ja perustivat Ranualle lastensuojelulaitoksen, nuorisokoti Aurora B:n.
Kari Björkman:
”Tää on käytännössä ollu perhekoti sillai, että niin me on Tuikin kanssa oltu tässä se, se pariskunta, mikä koko ajan tietää, miten maassa maataan.”
Björkmanien Ranskan talo on nyt lomapaikka, jossa Aurora B:hen sijoitetut nuoret vierailevat. Kolmas tukikohta sijaitsee Tansaniassa.
Aurora B:ssä on seitsemän asiakaspaikkaa ja seitsemän työntekijää. Yksi työntekijöistä on Karin ja Tuulan poika Mikael Björkman eli Misa.
Mikael Björkman:
”Mä koin mun nuoruuden, kun mä kasvoin tällaisen ison yhteisön sisällä hyväks. - - - Ja sen jälkeen tosi luonnollisesti jatkoin siinä samassa paikassa, kesätöitä ja muuta.”
Oskari:
”Mä tulin erittäin hyvin toimeen Misan kanssa. Se on lämminsydäminen ihminen. Se oli mulle kuin isobroidi oikeesti.”
Oskari siirtyi Björkmanien mukana Ranskasta Ranualle, vaikka oli jo täyttänyt 18 vuotta.
Oskari:
”Mä olen oikeesti miettinyt näitä aika paljon itekseni ja miettinyt, että miksei ne päästänyt mua.” - - - ”Ne puhu mulle, että sä et elä viikkoakaan, jos sä meet takas Vaasan kaduille ja kaikkee tommosta, joudut vankilakierteeseen. Mut emmä tiedä, oon ollut nyt vuodesta 2012 kesästä saakka vapaalla ja tässä vielä ollaan eikä mitään ihmeelistä ole tapahtunut. Duunipaikka tiedossa ja syksyllä alkaa koulu, että ihan hyvin mulla menee nykyään.”
Täysi-ikäisen oleskelua lastensuojeluyksikössä kutsutaan jälkihuolloksi. Kunta maksaa jälkihuollosta saman verran kuin alaikäisen lapsen sijoituksesta. Oskarista maksettiin noin 5000 euroa kuussa.
Oskari:
”Sitten kun niillä rupes se Ranua pyörimään oikeesti, niin niille oli ihan sama, että lähdenkö, koska rahaa tuli ovista ja ikkunoista, kun oli niin monta nuorta.”
Kunnat maksavat lastensuojelulaitoksille jokaisesta lapsesta keskimäärin yli 250 euroa per vuorokausi. Tämä tekee vajaat 100 000 euroa vuodessa.
Nuorisokoti Aurora B:n liikevaihto on vajaat 700 000 euroa. Yritys teki toissavuonna noin 22 000 euroa tappiota.
Kari Björkman:
”Se kuuluu tähän ammattiriskiin. Se pitää sitten pystyä paikkaamaan. Sen, sen huono puoli on tietenkin nämä lyhyet sijoitukset, äkkiarvaamattomat. Jos nuori ei viihdy, niin se vaihtaa paikkaa.”
Nyt nuorista pyritään pitämään kiinni. 17-vuotias Simo on asunut Aurora B:ssä yli viisi kuukautta.
Simo:
”No täällä niinku välitetään. Niinku oikeasti tuntuu siltä, että nuo ihmiset niinku välittää ja uskoo ja - - - Ollu niin kuin kaverina sillein, niin on ollu paljon parempi olla mitä ennen. Sitten tuntuikin, kun sillei, kun ne sanoi, että vapautta, että mä en oo niinku vankina täällä mitenkään, että tuntui jotenkin hyvältä ja sitte halusi lähteä sinne kouluunkin ite, niinku semmoista.”
Simo ja hänen tyttöystävänsä Jenna asuvat nyt yhdessä Aurora B:n lähellä ja käyvät Ranuan lukiota.
Päätöksen huostaanotosta ja sijoittamisesta tekevät lapsen kotikunnan sosiaalityöntekijät.
Tammikuussa internetissä lähti leviämään video, jossa poliisi raahaan oululaisia kaksospoikia väkisin kotoaan. Päätöksen poikien noutamisesta teki päivystävä sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara. Salmivaara on Aurora B:n entinen johtaja.
MOT:
”Onks tää Salmivaara esimerkiks sijottanu teille lapsia?”
Kari Björkman:
”Ei. Ei me oo kysytty. Ihan tänkin takia, että meillä on tämmönen suhde takana. - - - On hyvä, että pysytään näin. Se on oikein hyvä työntekijä. Suotta syyttä tommosessa show'ssa. Se astu miinaan. Näin tässä käy joskus.”
Kuntien sosiaalityöntekijöiden tulisi valvoa, miten lapsi voi sijoituspaikassa. Kuttulan aikana Kari Björkmanilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusi. Kunnat ja lääninhallitus eivät juuri puuttuneet laitoksen toimintaan.
Pia Nurmilaukas:
”Mä en nähnyt paljon sosiaalityöntekijöitä kyllä Kuttulassa, muutaman muistan, mutta esimerkiksi omaa työntekijääni en edes muista, kuka hän oli ja kävikö koskaan.”
Kari Björkman:
”Et meillä 80-luvulla niin olihan meillä kuntia, mitkä kuuteen vuoteen ei käyny yhtään kertaa. Ei sekään oo hyvä tietenkään.”
Pia Nurmilaukas:
”Ei olisi päässy tapahtumaan kaikenlaista, jos olisi ollukin joku vielä hänenkin yläpuolellaan vielä joku semmoinen, joka olisi tota ollut se raja sit kuitenkin tai semmoinen, että tän edemmäs et saa mennä.”
Valvonta petti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi Itä-Suomen lääninhallitukselle ja useille kunnille huomautuksen Kuttulan valvonnan laiminlyömisestä. Sen jälkeen lastensuojelulakia on uudistettu ja lastensuojelulaitosten valvontaa tiukennettu.
Ranskaan asti sosiaalityöntekijöiden valvova silmä ei yllä vieläkään.
MOT:
”Miten te sitten valvotte ulkomaille lähetetyn nuoren oloja?”
Hilkka Sundqvist:
”No meillä Vaasalla ei ensinnä kovin suurta kokemusta ole, että todella ainutlaatuinen tilanne on kerran ollut ja silloin kaksi sosiaalityöntekijää kävi paikan päällä. Et ihan normaalilla valvontakäynnillä.”
Oskari:
”Ei ne käyny kertaakaan, yhen kerran kävi vaan siellä Ranskassa, silloin kun ne vei mut sinne, mutta ei enää sen jälkeen.”
MOT:
”Miten helppo sun olis ollu kertoa niille sosiaalityöntekijöille, jos sä olisit halunnut pois tai olis ollu jotain ongelmaa?”
Oskari:
”Aika vaikee oikeesti. Tosi vaikee.”
Monissa lastensuojelulaitoksessa käytetään niin sanottuja rajoitustoimenpiteitä, eli lapsen yhteydenpitoa ulkomaailmaan rajoitetaan, hänen tavaransa tutkitaan ja takavarikoidaan tai hänet eristetään. Näistä rajoitustoimenpiteistä pitää tehdä kirjallinen päätös, jotta lapsi tai hänen vanhempansa voivat valittaa päätöksestä. Valvonnan kiristyminen on lisännyt paperityötä.
Aurora B:ssä ei juurikaan käytetä rajoituksia.
Mikael Björkman:
”Se on tärkeätä, että on valvontamekanismi ja on säännöt ja vaaditaan koulutukset, mutta siinä pitäisi niinku säilyttää maalaisjärki. Nimenomaan se inhimillisyys on se, mikä siinä pitäisi säilyttää. Jos siinä on liikaa sääntöjä ja liikaa byrokratiaa mukana, niin sitten nää on niinku säilöntäpaikkoja. Nää on niin kuin vankilan esiasteita. Jos sä teet näin, niin tapahtuu näin. Silloin se muuttuu kauhean kankeaksi ja jää se inhimillisyys pois, missä vois niinku oikeasti riidellä, nauraa, keskustella, väitellä. Ne jää pois, mitkä on tavallaan ne avainasiat kasvatustyössä.”
Kari Björkman:
”Se tunnetaso siinä laitoksessa ei, se ei toimi. Perhekodissa ero on se, että siinä on se pariskunta, joka on koko ajan paikalla. Se toimii. Et sä et… Se tietää joka hetki sen, joka ikisen lapsen sen hetkisen tunnetason. Ja kun ne on riistetty kotoa pois, ne on turvattomia, orpoja ja uhmakkaita. Niin lähellä pitää olla koko ajan semmonen aikuinen, minkä ne tietää alitajunnalla, että toi on ja pysyy ja on turvallinen. Se on se rankasun vaihtoehto. Perkele.”
Kari ja Tuula Björkman uskovat sosiaaliperimään. Sosiaaliperimä tarkoittaa, että perheessä ja suvussa olevat ongelmat periytyvät lapsille.
Pia Nurmilaukas:
”Mut sellaista tyypillistä aviomies ja kaksi lasta ja omakotitalo ja näin, niin sellaista ei tullu koskaan.”
Pia Nurmilaukas sai kaksi lasta. Molemmat otettiin huostaan hänen päihdeongelmansa takia.
Pia Nurmilaukas:
”Kukaan ei suunnittele itselleen sellaista elämää, että jonakin aamuna herää ja, ja tota, ja päättää, että musta tulee päihteinen äiti - - - Mä en olisi missään tapauksessa halunnut, että näin olisi käynyt, mutta näin vaan kävi.”
Nyt Nurmilaukas on ollut vuoden kuivilla. Hän laulaa seurakunnan kuorossa ja jakaa leipää kirkossa.
Pia Nurmilaukas:
”Koska olen nyt äiti ja tota haluan äidiksi niin, että mun lapset saa minut takaisin. Jotenkin se sosiaaliperimä jotenkin nyt pysähtyisi mun kohdalla.”
Miska Korpelalla on 12 lasta ympäri Suomea. Vain yksi heistä on otettu huostaan. Oman äitinsä kanssa Miska sai välit selviksi ennen tämän kuolemaa.
Miska Korpela:
”Meil oli 10 vuotta välit poikki. Sit mä kävelin ite sen pihalle, tota niin. Ite kävelin mutsin pihalle. Oli uus isäpuoli siellä. Menin sinne, kävelin ja aloin korjaa isäpuolen kans sen autoo vaan. Ja mutsi huus sisälle kahville vähän ajan päästä. Mentiin kahville, niin meni jonkun aikaa niin mutsi tuli halaa itkien, sano, että "Anteeks poika". Mä sanoin, et saat anteeks.”