Pyysin haastateltaviani Prisma Studion huumorijutussa kertomaan minulle parhaan koskaan kuulemansa vitsin. Odotin kuulevani vitsejä, jotka saisivat minut tikahtumaan naurusta, mutta toisin kävi. Ensin haastateltavat miettivät päänsä puhki ja kun he lopulta muistivat vitsin, se ei ollut kovin hyvä. Miksi näin?
Tutkijat ovat selittäneet, miksi hyvät vitsit ovat vaikeita ja huonot vitsit helppoja muistaa. Kun kuulet esimerkiksi kysymyksen "Kummalla puolella koiraa on enemmän karvaa?", teet jo ennusteita loogisesta vastauksesta. Kun vastaus onkin yllättävä: ”Ulkopuolella”, sinun täytyy pikaisesti kääntää aivosi uusille urille.
Hyvä vitsi siis kumoaa totutut ajattelumallit ja sen ymmärtämiseen liittyy äkillinen, luova käänne, mikä tekee siitä hauskan. Toisaalta juuri siksi se on myös vaikea muistaa. Aika usein hyvistä vitseistä muistetaan loppuhuipennus, muttei siihen johtanutta tarinaa.
Mutta millaisia vitsejä haastateltavani kertoivat? Yhden törkeän, yhden huonon ja yhden yököttävän. Voit kuunnella ne tästä: