Alkoholismin vaikutukset eivät rajoitu koskemaan vain viinaongelmaista itseään. Perheissä, joissa vanhemmat juovat, lapset joutuvat kantamaan raskasta taakkaa. Tanja on yksi tuhansista suomalaisista, jonka lapsuuteen viina loi synkät varjonsa.
Lapsi huolehtii ja peittelee
Tanja ja hänen kahden velipuolensa elämää sekoitti yksin perhettään luotsanneen äidin pikkuhiljaa lisääntynyt alkoholinkäyttö. Äidillä oli hyviäkin jaksoja, mutta yhä useammin viina alkoi tulla osaksi arkea. Tanjan muistaa jo noin viisivuotiaana ymmärtäneensä äidin ongelmat. Erään kerran äiti ei hakenutkaan Tanjaa sovittuun aikaan naapurista yökylästä kuten piti. Kun huolestunut naapuri halusi tulla Tanjan kotiin katsomaan, että kaikki on kunnossa, Tanja vakuutti, ettei kotona ole mitään hätää.
– Väitin nähneeni äidin ikkunasta, ja että siellä oli kaikki hyvin. Arvasin kuitenkin, että äiti on taas juonut. Kun sitten menin kotiin sisälle näin, että siellä oli täysi kaaos, edellisillan juhlinta jatkui edelleen, Tanja kertaa lapsuusmuistojaan.
Tanja toiminta kuvaa hyvin tyypillistä alkoholistiperheen lapsen käytöstä. Jo pienestä pitäen lapset ryhtyvät peittelemään kodin ongelmia. He suojelevat vanhempiaan oman hyvinvointinsakin kustannuksella.
Joskus pahinta olikin se kun äiti sitten tuli keskellä yötä takaisin ja mukana oli epämääräisiä kavereita.
Tanja muistaa öitä, jolloin äiti oli salaa hävinnyt omille teilleen. Kun pikkuveli itkien etsi yöllä äitiä, Tanja otti äidin roolin: lohdutti ja keksi selityksiä äidin poissaololle.
– Kyllähän minua itseänikin aina pelotti, mutta tiesin, että pienemmät pitää rauhoittaa. Joskus pahinta olikin se kun äiti sitten tuli keskellä yötä takaisin ja mukana oli epämääräisiä kavereita. Harvoin lähdin naapurista apua hakemaan, koska nimenomaan en halunnut kenenkään näkevän tilannettamme, Tanja kertoo.
Myöhemmin sosiaaliviranomaisetkin alkoivat kiinnostua perheen asioista. Tanjan äiti kävi itse juttelemassa viranomaisten kanssa ja työntekijät kävivät myös kotona. Silloin Tanja muistaa heidän kyselleen, eikö Tanja joudukin huolehtimaan usein veljistään. Tanja vastaili vältellen ja yritti edelleen peitellä tilanteen vakavuutta. Tanja oli ottanut pärjääjän ja huolehtijan roolin.
Miksi äiti juo?
Tanja on iloinen siitä, että hänelle ja pikkuvelipuolille ehti syntyä hyviäkin muistoja äidistä. Kun äiti oli viinatta, hän oli huumorintajuinen ja järjesti lapsille monenmoista iloa ja harrastusta. Tanja ratsasti äidin kanssa, velipuolten kanssa mentiin katsomaan motocross-kisoja. Äiti jaksoi askarrella ja pelata pelejä.
– Ei meillä kotona koskaan puhuttu siitä, miksi äiti juo. Joskus kuulin hänen sanovan, että juo koska auton tuulilasi hajosi ja se harmittaa. Tai sitten joku asia oli mennyt niin hyvin, että hän juo siitä ilosta, Tanja muistelee äidin ristiriitaisia selityksiä.
Tanja on arvellut myöhemmin kuulemansa perusteella, että äidin oma lapsuus on ollut niin vaikea, että juominen on ollut äidin tapa yrittää työstää omaa menneisyyttään ja sen traumoja.
Perhe hajoaa
Kun Tanja oli 11-vuotias, perheen elämässä tapahtui ratkaiseva käänne. Äiti kiidätettiin yöllä sairaalaan viinan ja lääkeyliannostuksen vuoksi. Äiti oli herättänyt Tanjan, joka yritti puhelimessa selittää, mikä äidillä on. Ambulanssin lisäksi kotiin tulivat poliisit. Tanja ja pikkuvelipuolet vietiin vastaanottokotiin ja sitten lastenkotiin. Äiti ei enää ollut kykenevä lastensa huoltajaksi.
Pikkuveljille löydettiin nopeasti sijaisperhe. Myös Tanjalle tarjottiin mahdollisuutta hyvään sijaisperheeseen, mutta Tanja jäi mieluummin lastenkotiin. Hänelle oli tärkeätä saada olla samalla paikkakunnalla äidin kanssa ja jatkaa samassa koulussa kuin ennen. Tanja oli kuitenkin iloinen pikkuveljien puolesta, heille uusi perhe oli paras ratkaisu.
Alussa kuvittelin, että vielä pääsisin muuttamaan takaisin äidin luo. Ajattelin, ettei äiti pärjää ilman minua.
– Jatkossa pidimme kyllä äidin kanssa yhteyttä. Alussa kuvittelin, että vielä pääsisin muuttamaan takaisin äidin luo. Ajattelin, ettei äiti pärjää ilman minua. Ymmärsin kuitenkin vähitellen, ettei paluu ollut mahdollinen. Äidin tilanne ei enää kohentunut, viina vei aina vaan, Tanja suree.
Tanjan äiti kuoli vuonna 2004. Tanja ja pikkuvelipuolet ovat pitäneet koko ajan yhteyttä toisiinsa ja heidän välinsä ovat lämpimät. Kuten Tanjakin, myös veljet ovat pärjänneet hyvin koulussa ja opinnoissaan.
Menneisyydestä on hyvä puhua
Tanja on miettinyt paljon mennyttä ja yrittänyt ymmärtää äidinkin elämää. Tanjan teini-ikä oli ahdistavaa aikaa. Hän tunsi epämääräistä vihaa, muistot nousivat pintaan ja tunteet kuohuivat.
Alkoholilla Tanja ei kuitenkaan ryhtynyt oloaan turruttamaan. Tanja suhtautuu alkoholiin kiihkottomasti, kohtuukäytön hyväksyen.
Tanja huomasi, että liikunnalla hän sai purettua ahdistavaa oloa. Liikunta ja samanaikainen painontarkkailu karkasivat kuitenkin äärirajoille. Tanjalla todettiin epätyypillinen syömishäiriö ja masennus. Syömishäiriöklinikalla hoidettiin fyysisiä oireita, mutta vasta kun Tanja sai kunnolla purettua menneisyyttään vertaisryhmässä, hän tunsi vahvistuneensa myös henkisesti.
– Vertaisryhmä, joka oli tarkoitettu perheellistymisikäisille nuorille aikuisille, jotka ovat lapsuudessaan kärsineet vanhempien alkoholismista, oli minulle ehdottomasti kaikkein tärkein tuki, Tanja toteaa.
– Ryhmässä minulle valkeni toden teolla, että en ole yksin tämän menneisyyteni kanssa. Häpeän tunteet ja traumat olivat itse kullekin ryhmäläiselle tuttuja. Asioista uskallettiin puhuta rehellisesti, olimme kaikki samassa veneessä, Tanja kiittää ryhmän voimaa.
Vertaisryhmässä minulle valkeni toden teolla, että en ole yksin tämän menneisyyteni kanssa. Häpeän tunteet ja traumat olivat itse kullekin ryhmäläiselle tuttuja.
Tanja kokee, että nyt hän on käsitellyt menneet asiat niin, ettei niitä tarvitse enää vatvoa. Hän voi kertoa lapsuudestaan ilman ahdistusta. Tanja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta tunnistaa itsessään tietyn varovaisuuden.
– Minulle on kehittynyt aika hyvä ihmistuntemus. Vaistoan, kehen voin luottaa, enkä jää sellaiseen seuraan, josta intuitioni varoittaa, hän toteaa.
Tanja käy töissä ja elää itsenäistä elämää ystävien ja harrastusten parissa. Kun perheen perustaminen joskus tulevaisuudessa tulee eteen, Tanja on jo miettinyt mitä hän omille lapsilleen haluaisi äidistään kertoa.
– Ei se äidin alkoholismi ole se, mitä kertoisin. Kertoisin ennen kaikkea niistä hyvistä ominaisuuksista ja hetkistä, joita meillä aikanaan oli, Tanja sanoo haikeana.
Lue lisää:
Lasinen lapsuus