Vuonna 1983 – 20 vuotta ennen Big Brotheria – suljettiin kymmenen suomalaista samaan tilaan kolmeksi vuorokaudeksi tv-kameran kanssa. Yli 40 tunnin nauhoituksesta syntyi uraauurtava ohjelmasarja aikana, jolloin käsitettä tosi-tv ei vielä tunnettu.
Ihmiskokeeseen astelivat toimitusjohtaja Heikki Bachmann, professori Antti Eskola, televisiokasvo Pirkko Liinamaa, maanviljelijä, linja-autonkuljettaja ja kullankaivaja Eero Rinne, kirjailija ja muusikko Kauko Röyhkä, runoilija Arja Tiainen, pastori Matti Tuomisto, toimittaja Maarit Tyrkkö, mannekiini Riitta Väisänen ja psykologi Pehr Charpentier.
Rento ajanvietekeskustelu alkaa kevein teemoin mutta muuttuu ohjelman loppua kohden arvokeskusteluksi. Jo ensimmäisten yhteisten tuntien aikana joukosta alkaa erottua kolme erillistä ryhmää: osallistujat, norminvartijat ja pälyilijät. Onko kaikkien oltava avoimia? Tehdäänkö ohjelmaa itselle vai katsojille? Kenen kantti pettää ensimmäisenä?
Alkulämmittelyn jälkeen keskustellaan syvemmistä tunnoista; kristinopista, Jumalasta ja pappien saarnoista. Ryhmätyötehtävänä on pohtia ryhmän valtasuhteita. Kuka käyttää valtaa ja vaikuttaa? Riittääkö valtaan pyrkimys valtaan? Jos kukaan ei hallitse ryhmää, niin kenelle valta on annettu? Lisäksi keskustellaan sosiaalisesta havainnoinnista ja aloitteellisuudesta, tutkaillaan keskinäisiä asemia ja pohditaan vaikenemisen vaikuttimia. Voiko vaikenemalla hallita? Lopuksi päätetään aloittaa ryhmähenkeä karaiseva ”Kuka tykkää kenestä?” -leikki.
”Kuka tykkää kenestä?” -leikki jatkuu ja sen tunnustusten myötä syntyy sosiogrammi ryhmän jäsenten keskinäisistä suhteista. Vaikuttaako tulokseen poliittinen suuntaus? Voidaanko toverivalintojen ja mieltymysten avulla mitata ryhmän koossapysyvyyttä? Entä ovatko tunnesuhteet vain elämän koristeita? ”Ihmisiä tulee ja menee, työ on pysyvää”, toteaa eräs ryhmän jäsenistä. Päivän sosiodraamana esitetään kuvitteellista oikeudenkäyntiä ja annetaan "tunneopetusta koko Suomen kansalle".
Oikeudenkäynnin todetaan parantaneen ryhmän tunneilmastoa. Vai paransiko se? Oliko se sittenkin vain kuin asetyylisalisyylihappoa, joka lievittää hetkellisesti? Ohjatun rentoutusharjoittelun jälkeen keskustelu ryöpsähtää jälleen taivaallisiin sfääreihin: Onko kirkolla sanomaa tälle ajalle? Onko papilla virkaa nykymaailmassa? Roolipelin aiheena on perhe. Ohjelma huipentuu isän ja pojan dialogiin sukupolvien välisessä kuilussa.
Viidennnessä jaksossa ryhmätyötehtävänä on yritystalouteen, työllisyyteen ja työelämään liittyvien ongelmien selvittely näytelmällisin keinoin. Esityksen jälkeen alkaa kiistely siitä, voiko televisio viestintävälineenä auttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisessa vai onko kyseessä ongelmien yksinkertaistaminen ja latistaminen "henkilösuhdelässytykseksi". Onko olemassa ongelmia, joita ei voi ryhmätyön metodein ratkaista? Viimeisenä esityksenä nähdään fantasianäytelmä "Yksilöllisyys, ufot ja avaruus".
Loppukeskustelussa pohditaan uusien kokeilujen merkitystä yksilöiden välisen kommunikaation edistämisessä. Ryhmän nuorimmat jäsenet moittivat Aikapommin keski-ikäisiä normeja ja peräänkuuluttavat riidanhaastajia, ristiriitojen lietsomista ja vallankumousta. Muut jäsenet kertaavat oppimisen, ärtymyksen, hämmästyksen ja ilon hetkiä: riemastuttavia kokemuksiaan sukupolvien välisessä kuilussa ja tyytyväisyyttään siitä, että jokainen sai olla oma itsensä ja pitää oman naamionsa.