Runoilija Kaarlo Sarkia oli lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, ”orvon pojan tuntuinen”, koulutoveri Arvo Junnila määrittelee.
Koskenniemeen ja Vänrikki Stooliin ihastunut pasifisti oli hyvä ranskassa, mutta matematiikka ja liikunta sujuivat vaatimattomammin. Koulupoikien viinankeittokoetta varten hän kyllä tarmokkaasti jauhoi jyviä käsikivillä.
Filosofian tohtori Arvo Junnila muistelee kansa- ja oppikoulukaveriaan vuonna 1992 tehdyssä ohjelmassa. Haastattelijana on Niilo Ihamäki.
Teksti: Jukka Lindfors