Paraguayn Villa Colonia Alboradassa asui pieni suomalaisyhteiskunta, jossa 1940–1950-luvulla eli parhaimmillaan kuutisenkymmentä suomalaista. 2000-luvun lopulla heitä oli enää kolme: Manuel "Manu" Holopainen, Jouko Lappi sekä Iikka Laulaja.
Kolme viimeistä Paraguayn viidakkosuomalaista sai kertoa tarinansa Ulkosuomalaisen tarina –ohjelmassa. Heille omistettiin kaksi osaa, jotka esitettiin vuosina 2004 ja 2010.
Osa Alboradan suomalaisista tuli Paraguayihin Argentiinan puolelta paremman viljelysmaan toivossa, mutta jotkut myös suoraan Suomesta. Jouko Lapille se oli ainoa vaihtoehto, sillä lääkärin mukaan hänen täytyi muuttaa subtrooppiseen ilmastoon, jos mieli elää. Niinpä vuonna 1927 viisivuotias Lappi vaihtoi maisemaa perheensä mukana. Vaikka Lapin vanhemmat uskoivat Paraguayn olevan oikea paratiisi, sitä se ei ollut. Elämä Alboradan viidakossa oli kovaa ja köyhää.
Suoraan Suomesta tulivat Lappien lisäksi myös Laulajan perhe sekä Aili Mäki-Kihniä, joka avioitui Alboradassa jo aiemmin asustaneen Jean Holopaisen kanssa. Heidän poikansa Manu kertoi myöhemmin romanttista tarinaa siitä, kuinka hänen vanhempansa kohtasivat viidakossa, rakastuivat ensisilmäyksellä ja päättivät liittää kohtalonsa yhteen.
Manuel Holopaisen tavoin Iikka Laulaja syntyi Paraguayssa. Hänen vanhempansa halusivat myöhemmin palata Suomeen, mutta eivät päässeet, vaikka passitkin oli uusittu.
"Niin ne tänne jättivät luunsa", Laulaja kertoi.
Viimeisestä viidakkokolmikosta ainoastaan Laulaja avioitui. Hänelle syntyi kahdeksan lasta, joista viisi muutti Argentiinan puolelle ja muut jäivät Alboradaan. Lastenlapsia Laulaja sai 24 ja lastenlastenlapsia kahdeksan.
Elämä viidakossa oli karua
Alboradan suomalaiset olivat pääosassa vegetaristeja, jotka elivät maan antimista ja metsän hedelmistä. Karjaakin pidettiin ja siitä saatiin pieniä tuloja. Monet kuitenkin päättivät palata Suomeen, sillä elämä viidakossa oli karua. Manu Holopainen sen sijaan muisti lapsuutensa onnellisena: lapsia kohdeltiin hyvin ja ruokaa oli riittävästi.
Suomen kielen he oppivat vanhemmiltaan sekä lukemalla suomalaista kirjallisuutta. Suomen asioista ollaan hyvin perillä, ja Manu Holopainen on ylpeä suomalaisten saavutuksista. Viidakossa syntynyt Ilkka Laulaja pääsi jopa kerran Suomeen vierailemaan 80-luvulla.
Raha on tietysti tiukassa eikä sosiaaliturvaa ole. Viimeiset viidakkosuomalaiset pitävätkin toinen toisistaan huolta. Pientä rahallista avustusta tulee silloin tällöin Suomen sukulaisilta sekä luterilaiselta kirkolta, joka avustaa heitä muutamalla sadalla eurolla vuodessa. Tästäkään huolimatta Manu Holopainen ei haluaisi muuttaa pois.
"Älkää pahastuko missään nimessä, rukoilen, että en ole aikonut muuttaa Suomeen. Minulla pyyhkii niin hyvin täällä", hän sanoi.
Jouko Lappi ei enää nähnyt Suomea sieltä lähdettyään. Hänellä oli kuvia kotimaasta ja hän unelmoi metsässä marjastamisesta. Ensin halvaantuivat polvet ja hieman myöhemmin Lappi kuoli Iikka Laulajan pojan syliin Alboradassa vuonna 2008. Iikka Laulaja kuivaili sitä onnelliseksi kuolemaksi.
"Ei saa peruuttaa" kuuluu paraguaylainen sananlasku. Sitä Manu Holopainen ja Iikka Laulaja haluavat noudattaa. Viimeinen leposija on viidakossa.
Katso myös
- Penedon kadotetun paratiisin pelasti turismi
- Argentiinan aarniometsissä mureni jopa suomalainen sisu
- Kalevan kansan luvattu saari
- Olavi Hoikan sauna lämpiää Norjan tunturien kupeessa
- Kuubalaisrytmit virtaavat suomalaismiehen veressä
- Sosiomedia.fi: Suomalaiset ihannesiirtokunnat (sosiomedia.fi)
- Valokuvia Villa Alboradasta (migrationinstitute.fi)