Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Vuoden 1987 eduskuntavaalit merkitsivät oikeiston ja vasemmiston liittoa kassakaappisopimuksen varjossa

Suomessa elettiin 1980-luvun lopussa kiihtyvän nousukauden aikaa. Vuosikymmenen alusta jatkuneelle talouskasvulle ei näkynyt loppua. Vuoden 1987 eduskuntavaalit muodostuivat voittoisiksi erityisesti kokoomukselle ja ne merkitsivät myös puolueen parivuosikymmentä kestäneen oppositiotaipaleen päättymistä. Hallitusratkaisu kuitenkin muistetaan niin sanotusta kassakaappisopimuksesta. Ylikuumentuneen talouden aikana hallitus pyrki tekemään muun muassa huomattavia muutoksia verotukseen.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa kokoomus nosti paikkamääränsä 44:stä 53:een, joka on sen kaikkien aikojen paras vaalitulos. Suurimmat menetykset taas kärsi SKDL, jonka edustajamäärä putosi 27:stä 16:een vaalipuolueeksi perustetun Demokraattisen vaihtoehdon hajotettua sen rivejä. Myös SMP koki suuren kannatuksen laskun, edustajamäärä romahti 17:stä yhdeksään.

Hallitusratkaisu kuitenkin muistetaan "kassakaappisopimuksesta". Keskustan, kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat olivat teollisuusjohtajien aloitteesta solmineet ennen vaaleja salaisen aiesopimuksen, jossa ne sitoutuivat pyrkimään keskustan johtaman porvarihallituksen muodostamiseen.

Presidentti Mauno Koivisto oli kuitenkin saanut vihiä sopimuksesta. Hän ei valinnutkaan hallitustunnustelijaksi kokoomuksen puheenjohtajaa Ilkka Suomista vaan pankinjohtaja Harri Holkerin.

Holkerin SDP:n kanssa käynnistämät neuvottelut johtivat sinipunahallitukseksi kutsutun hallituksen syntyyn. Hallitukseen tuli seitsemän kokoomuksen ja kahdeksan SDP:n ministeriä sekä kaksi ministeriä RKP:stä ja yksi SMP:stä.

Sinipunahallituksen myötä päättyi kokoomuksen 21 vuotta kestänyt oppositiotaival. Sisäpoliittisen asetelman murros oli historiallinen: oikeisto ja vasemmisto tekivät nyt yhteistyötä keskustaa vastaan.

Holkerin hallituksen aikana 1980-luvun viimeisinä vuosina Suomessa koettiin siihen mennessä ennennäkemätön kulutusjuhla. Koko vuosikymmenen kestänyt taloudellinen nousukausi ja rahoitusmarkkinoiden vapautuminen johtivat talouden ylikuumenemiseen ja kasinotaloudeksi kutsuttuun ilmiöön. Pankit myönsivät avokätisesti luottoja sekä yrityksille ja yksityishenkilöille. Velkaantuminen syrjäytti säästämisen, moni haaveili äkkirikastumisesta pörssikeinottelulla ja kiinteistökaupoilla.

Holkerin hallitus suunnitteli suuria veronkevennyksiä ja työllisyyden parantamista. Suunnitelmat osoittautuivat kuitenkin epärealistisiksi, sillä Suomen taloudellinen tilanne alkoi synkentyä.

Teksti: Ulla-Marja Kokko, YLE24 & Sirpa Jegorow, Elävä arkisto, videot koonnut Paavo Rytsä, Elävä arkisto