Erkki Kurenniemi (1941– 2017) oli suomalaisen elektronimusiikin uranuurtaja, robottiteknologian kehittäjä ja virtuaalisen todellisuuden sanansaattaja. Mies digitaalisesta tulevaisuudesta rakensi syntetisaattorin ja seksofonin, visioi silmälappuvideot, ennusti ihmisten ja dataverkkojen symbioosia ja ylisti tietokonepelejä.
Kurenniemi oli koulutukseltaan fyysikko, mutta osallistui alusta asti 1960-luvun avantgardetaiteen rientoihin. Vuosikymmenen alussa hän alkoi rakentaa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle elektronimusiikin studiota, josta muodostui aikakauden kokeellisen musiikin keskus.
Studiossaan vuonna 1967 kuvatussa haastattelussa Kurenniemi povaa, että yksilöllisten sävellysten luominen muuttuu tietokoneiden myötä teollisuusmuotoilun kaltaiseksi toiminnaksi.
Kurenniemi ei pitänytkään itseään säveltäjänä vaan ensisijaisesti soitinrakentajana. "Laitetestauksen" myötä syntyi kuitenkin huomattava määrä suomalaisen elektroakustisen musiikin pioneeritöitä. Kollaasikokeilu Virsi yhdisti sähköisiä vinkuja ja pulputuksia puheeseen, soittimien tapailuun ja tv:n ääniin.
Ydinfysiikan laitoksella hankkimaansa tietokoneosaamista Kurenniemi hyödynsi rakentaessaan mullistavia sähkösoittimiaan, joissa jo huomattavan varhain hyödynnettiin digitaalitekniikkaa. Yksi laitteista oli M. A. Nummiselle suunniteltu Sähkökvartetti, maailman ensimmäinen kollektiivinen elektroni-instrumentti.
1970-luvun alussa Kurenniemi sai valmiiksi DIMI-syntetisaattorinsa, josta hän kehitteli useita erilaisia muunnoksia. DIMI-O toi musiikkiin visuaalisen ulottuvuuden, ja eräät muut mallit reagoivat mm. ihokosketukseen tai aivosähkökäyrän muutoksiin.
Tällainen uusi, moniaistinen tapa hahmottaa musiikkia olikin yksi Kurenniemen kuningasideoista. Vuonna 1969 tehdyssä ohjelmassa hän kuvaileekin, miten tietokoneelle talletettu musiikki-informaatio voitaisiin toisintaa kuvina, liikkeinä, muotoina, väreinä tai jopa hajuina.
Moniaistiseen taideihanteeseensa Kurenniemi palasi myös vuonna 1990 televisioidussa keskustelussa, jossa hän kutsuu sitä "hypermusiikiksi". Hänestä tietokoneella ei ylipäätään kuulunut välittää pelkkää tietoa vaan myös elämyksiä ja tunteita.
Kurenniemen aktiivisin kausi musiikintekijänä ajoittui 1960-luvulle, minkä jälkeen hänen toimintansa keskittyi muille teknologian alueille. Yleisradion kokeilustudion puitteissa vuonna 1980 syntynyt Suru on hänen myöhäisimpiä tallennettuja teoksiaan.
1970-luvulla alkoi Kurenniemen innovatiivinen ura teollisuussuunnittelijana. Hän suunnitteli mm. robottijärjestelmiä Rosenlew Oy:ssa ja myöhemmin Nokialla. Kiasman vuonna 2013 kokoamaa retrospektiota kuratoineen Perttu Rastaan mukaan Kurenniemi esitti jo 1980-luvun alussa idean silmälappuvideoista ja kehitti myös "personal communicatorin" käsitteen.
Radiokeskustelussa vuonna 1980 Kurenniemi puhuu innostuneesti tekoälyn mahdollisuuksista. Tietoteknologian kehitys ei kuitenkaan ollut hänelle itsetarkoitus vaan väline pehmeämmän ja ihmisläheisemmän yhteiskunnan luomiseen.
Tietokonepelejä Kurenniemi kehui monessa yhteydessä loistaviksi oppimisen välineiksi. Ne olivat paljon enemmän kuin ajanvietettä, suorastaan virtuaalitodellisuuden malli.
1990-luvulla Kurenniemi työskenteli tiedekeskus Heurekan erikoissuunnittelijana. Vuonna 1993 tehdyssä jutussa hän kuvailee, kuinka ihmisen yhteydet maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa muuttuvat tulevaisuudessa yhä intiimimmiksi. Syntyy keinopersoonia, joiden kyvyt ylittävät sen, mihin ihminen tai tietokone yksinään yltävät.
Virtuaalitodellisuus ei Kurenniemelle merkinnyt vain fantasiamaailmaa, vaan myös paikkaa jossa voi hoitaa aivan arkisiakin asioita. Vuosituhannen vaihteessa hän puhuikin mieluummin "vahvistetusta todellisuudesta" tai "lisätystä todellisuudesta". Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä todellisessa että keinomaailmassa – esimerkkinä autokuski, joka näkee virtuaalilaseillaan sekä tien että samanaikaisesti kaikenlaista reittiin liittyvää informaatiota.
Vuonna 2013 Kiasma kokosi Kurenniemen urasta retrospektion otsikolla Kohti vuotta 2048. "Mitä villimpiä Erkin ideat ovat olleet, sitä enemmän ne ovat osuneet oikeaan", sanoo Kurenniemen tuotantoa dokumentoinut ohjaaja Mika Taanila Stradan näyttelyreportaasissa. Muusikko Jari Suomisen mukaan yksi Kurenniemen keskeisistä ajatuksista oli tekniikan luova väärinkäyttö.
Soveliasta oli, että tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden guru oli henkilökohtaisestikin varautunut tulevan keinoelämään, kuten Perttu Rastas Stradassa toteaa. Kurenniemi arkistoi koko elämänsä ajan itsestään informaatiota, joka vuonna 2048 oli määrä syöttää virtuaalipersoona "Erkki Kurenniemen" mielikuviksi.
Erkki Kurenniemen varhaisia musiikkikokeiluja ja –teoksia on julkaistu mm. cd:lla Äänityksiä/Recordings 1963—1973 (Love Records 2002). Mika Taanila on tehnyt Kurenniemestä elokuvan Tulevaisuus ei ole entisensä (Kinotar 2002). Kansallisgalleria julkaisi vuonna 2013 artikkelikokoelman Erkki Kurenniemi – a Man from the Future.
Katso myös
- DIMI, suomalainen syntetisaattori
- Tietokonemusiikkia 1960-luvulta
- Happeningia Helsingissä ja Jyväskylässä
- Otto Romanowski esittelee musiikkimikron
- Pienoistietokoneiden maihinnousu
- Puhuvia koneita
- Tietokoneet hyötykäytössä
- Wikipedia: Erkki Kurenniemi (fi.wikipedia.org)
- Kalev Tiits: Erkki Kurenniemi – avantgarden innovaattori (phinnweb.org)
- Mikko Ojanen & Jari Suominen: Erkki Kurenniemen sähkösoittimet (helda.helsinki.fi)
- Mies tulevaisuudesta (Erkki Kurenniemen nettiarkisto) (lahteilla.fi)