Tukan pitäis olla kuin Elviksellä, viiskytluku on rautaa, ja Jenkeissä ois makeeta asua, pohtivat nuoret vuonna 1978. Jussi Raittista nostalgiamuoti arveluttaa.
Helsinkiläispoika leikkauttaa hiuksensa Klipoteekki-liikkeessä. Rasviksena on paljon makeampaa mennä bileisiin.
Toiset nuoret keskustelevat flipperin ääressä elämästä. Amerikassa kuteet ovat makeampia, Suomessa katukuvaa häiritsevät pahasti pitkätukat, "hämyt" ja "liimat". "Rajun näköst ku joku liima menee keskel stadii", muuan tytöistä kommentoi-
Idolien idoli on tietenkin Elvis: "Kylhän se vähän pänni kun Elvis kuoli, mut kyl se täs menee."
Muusikko Jussi Raittinen aloitti rock and rollin soittamisen jo 1950- ja 60-lukujen taitteessa. 1970-luvun alkupuolella hän oli mukana nostamassa vanhakantaista rock´n´rollia uudelleen pinnalle.
Raittinen arvelee tuoreimman nostalgiavillityksen johtuvan elämisen ja olemisen epävarmuudesta. 50-luvun villitys oli lähtöisin pikemminkin liikemiehistä kuin nuorisosta itsestään.
Matkiminen ei Raittisesta ollut kovin aitoa ja edistyksellistä. Ei 1950-luvullakaan otettu mallia 30-luvusta, rockveteraani toteaa.
Teksti: Jukka Lindfors