Vesa-Matti Loirista tuli koko kansan tuntema koomikko syksyllä 1968, kun tv-ohjelma Jatkoaika järjesti kaatumisen SM-kisat.
24-vuotias Loiri kertoo radion nuortenohjelman haastattelussa aloittaneensa esiintymiset veljensä kanssa jo teinipoikana. Rooli nuorisomusikaalissa johti hänet Mikko Niskasen Pojat-elokuvaan.
Teatteriopinnot aloitettuaan hän liittyi Ylioppilasteatteriin ja esitti pääroolia Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperassa vuonna 1966. Näyttelijä, jonka Salo muistaa vasemmistolaisena idealistina, oli mukana myös Televisioteatterin kantaaottavissa kabareissa.
Loiri pyydettiin suositun Jatkoaika-ohjelman sketsinäyttelijäksi vuonna 1968. Ohjelman vetäjä Aarre Elo luonnehtii Veskua "uuden ajan oivaltavaksi ja tilanteisiin heittäytyväksi koomikoksi".
Loirin komiikka oli myös fyysisesti lennokasta. Tässä oleellisesti avuksi oli ahkera urheiluharrastus: hänen vapaa-aikaansa kuuluivat palloilulajit jääkiekosta biljardiin.
Hemminki Hämminki kumikäsineissä
Syyskuussa 1968 Loiri osallistui Jatkoajan kaatumiskilpailuun koomisena "Hemminki Hämminkinä". Tämän ulkoasuun kuuluivat liian isot kengät ja ylisuuri puku, korville vedetty baskeri ja kumikäsineet. Kyseessä oli hahmo, jolle mikään ei onnistu.
Loiri kehitti Hemminki Hämmingille myös erikoisen puhetavan koristelemalla konsonantit niiden eteen liitetyllä p-äänteellä. Tästä "ploirismista" tuli kansannaurattajan tavaramerkki, ja välillä Hemmingistä puhuttiinkin "Ploirina".
Kaatuilua Loiri ei livekeikoillaan harrastanut, vaikka olikin tullut sillä kuuluisaksi. Hänelle itselleen ominta oli "jokapäiväinen komiikka".
Vesku olisi mielellään tehnyt jopa epäkohtiin puuttuvaa yhteiskunnallista satiiria, mutta keikoilla eivät tuntuneet menevän läpi kuin "navanalaiset jutut".
Taiteilijakuvansa monipuolisuuden hän kuitenkin toi määrätietoisesti esiin jo varhaisessa vaiheessa: keikoilla koomikko esitti hupinumeroiden lomassa jazzsooloja huilulla.
