August Strindbergin kirjoittama näytelmä kertoo Ruotsin yhdestä kiistellyimmästä hallitsijasta Kustaa III:sta. Mirjam Himbergin ohjaamassa tv-sovituksessa vuonna 1964 kuninkaan roolin esitti Lasse Pöysti.
Kustaan roolia pidetään Pöystin nerokkaimmista töistä, ja esitys on kerännyt ihailua vielä vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen.
Kustaa III oli Ruotsin kuningas ja näin myös Suomen hallitsija vuosina 1771–1792. Kun Ranska oli siirtymässä tasavallan aikaan, niin Kustaa siirsi Ruotsissa vallan säädyiltä kuninkaalle.
Renessanssiruhtinaiden tyylinen hallitsija keräsi niin ihailua kuin suuren joukon vihamiehiäkin. Kuninkaan elämä päättyikin salamurhaan oopperan tanssiaisissa maaliskuussa 1792.
Kustaa oli oppinut ja perinyt äidiltään Loviisa Ulriikalta intohimon kulttuuriin ja etenkin teatteriin. Ruotsin tunnetuimman kirjailijan, Strindbergin teoksessa pureudutaan etenkin tähän Kustaan teatraaliseen ja feminiiniseen puoleen.
Kuninkaan värikkään persoonan takaa unohtuukin usein poikkeuksellisen koulutettu ja terävä-älyinen kuningas, jonka vahvuudet ja heikkoudet perustuivat herkkyyteen, impulsiivisuuteen ja dramatiikkaan.
Mirjam Himbergin ohjauksessa vuodelta 1964 Kustaa III nousee kuin uudelleen henkiin Lasse Pöystin ruumiissa. Tämä rooli onkin jäänyt monelle katsojalle mieleen television historian merkkiteoksena.
Rooleissa: Lasse Pöysti (Kustaa III), Asta Backman (kuningatar Sofia), Joel Rinne (kenraali Pechlin), Matti Oravisto (Armfelt) Pehr-Olof Siren (Schröderheim), Pentti Irjala (Olof Olsson), Martti Katajisto (Horn), Seppo Kolehmainen (Ribbing), Uolevi Vahteristo (Ankarström), Esko Mannermaa (Fersen), Walde Pitkänen (De Geer), Sakari Jurkka (Thorild), Jalmari Rinne (Nordström), Aimo Tepponen (Liljensparre), Veikko Linna (Holmberg), Kaarlo Juurela (Badin), Maj-Britt Heljo (rouva Schröderheim), Toivo Mäkelä (kamariherra) ja Risto Palm (Papillon).