"Rikkaitten rikkaus on riippuvainen köyhien köyhyydestä", todettiin kehitysmaita tarkastelevassa lyhytfilmissä vuonna 1971.
Teollistumisesta lähtien maailma on jakautunut köyhiin kehitysmaihin ja varakkaisiin teollisuusmaihin. Kehitysmaiden taistelu paremmasta elintasosta on haastavaa, sillä pääoman vähyys estää teollisuuden kehitystä ja vastakohtaisuudet kasvavat.
Lähes kaikki kehitysmaat ovat joskus olleet siirtomaita. Eurooppalaiset maat valtasivat 1800- ja 1900-luvuilla 20 % maapallon pinta-alasta Afrikassa, Aasiassa ja Ison valtameren saarilla. Kolonisaation kulta-aikana suurin osa Afrikasta oli siirtomaavallan alaisena.
Suurvaltojen hallitessa löytämiään maita rikkaudet virtasivat Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, jotka jatkoivat kehittymistään ja vaurastumistaan, kun taas siirtomaissa alkuperäiskulttuurin kehitys pysähtyi, taantui ja lopulta rappioitui.
Filmissä pohditaan, miksi toiset maat ovat kehittyneet ja toiset eivät. Kehitysmailla ei ole omaa teollisuuta, ne myyvät usein vain raaka-aineita, joista teollisuusmaissa valmistetaan valmiita tuotteita ja käyttötavaroita, jotka sitten ostetaan takaisin kehitysmaihin. Näin kehitysmaat joutuvat myymään halvalla ja ostamaan kalliilla. Teollisuusmaat tekevät mielellään kauppaa kehitysmaiden kanssa, sillä se mahdollistaa raaka-aineiden kuten öljyn ja malmin saannin.
Kaikista köyhimpiä maita löytyy eniten Afrikasta. Filmissä esitellään afrikkalaista kylää, mutta sen asukkaita ei haastatella. Selostaja vain toteaa: "Afrikkalaisten elämä ei ole vain tanssia tai kookospalmuihin kiipeämistä".