Tapani Raittila kuoli eilen tiistaina Helsingissä hoitokodissa. Hän oli 96-vuotias.
Raittila oli sodan jälkeisen ajan johtavia modernisteja. Hänen työnsä olivat herkkäsävyisiä ja tekniikaltaan hienostuneita. Värien käyttö oli niukkaa.
Raittilan läheisiin taiteilijaystäviin kuuluivat Tuomas von Boehm ja Helge Dahlman. Myös modernistikirjailijat Veijo Meri, Paavo Rintala ja Antti Hyry kuuluivat samoihin porukoihin.
– Heille modernismi oli ilmaisun taloudellisuutta, niukkuutta, kaikenlaisen kuvailun ja romantiikan karttamista, sanoo Tapani Raittilan poika, kirjailija Hannu Raittila.
Ihanteet periytyivät isältä pojalle, myöntää Hannu Raittila.
– Ilman muuta isä on vaikuttanut minuun kirjailijana. Ilman että olen sitä aina edes tiedostanut.
Arvostettu muotokuvamaalari
Raittila oli erittäin arvostettu ihmiskuvauksestaan. Hän maalasi muotokuvat muun muassa presidentti Urho Kekkosesta sekä silloisesta Suomen Pankin pääjohtajasta Mauno Koivistosta.
Viimeisen öljyvärityönsä hän teki pojastaan. Muotokuva valmistui vuonna 2000, jolloin taiteilijan näkökyky oli jo hyvin heikko.
– Se oli lapsuuden kodissani, hänen työhuoneessaan. Hän asemoi minut vasten pimeään eteiseen johtavaa oviaukkoa. Kevättalven valo tuli kohti oviaukkoa. Isä pyrki selvästi maksimoimaan sen, mitä hän näkee, Hannu Raittila muistelee.
– Samalla teos on osoitus siitä, että muotokuva perustuu niin paljon kaikkeen muuhunkin kuin pelkkään näkemiseen.
Raittilan koti sijaitsi Helsingin Katajanokalla, jonka ikkunanäkymiä hän myös ikuisti maalauksiinsa. Maisemia syntyi myös Saimaalta, missä Raittilalla oli kesäasunto.
Tapani Raittila palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1966. Kuvataiteen valtionpalkinnon hän sai vuonna 1985.
Viime aikoina hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Ateneumissa, jossa esiteltiin taiteenkeräilijä Tuomo Sepon lahjoitusta.