Sanotaan, että jokainen maailman ihminen koskee muoviin kerran päivässä. Ja että nykyisellä muovimäärällä voisi pyöräyttää koko maapallon tiukasti kelmuun.
Muovia on kaikkialla: kosmetiikassa, vaatteissa, elektroniikassa, huonekaluissa, autoissa, leluissa, pakkauksissa, asuntojen rakenteissa, keittiötarvikkeissa, työkaluissa, toimistotavaraoissa. Luettelo on loputon.
Kemisti, professori Ulla Lassi Kokkolan yliopistokeskuksesta neuvoo muovijalanjäljestään huolestuneita hillitsemään ostamista, tekemään valintoja ja kierrättämään. Kiireisenä perheenäitinä hän myöntää, että aina se ei ole helppoa, usein jopa mahdotonta.
Moni kuitenkin yrittää, kertoo Ylen kysely, johon tuli lähes kolmensadan ihmisen kertomuksia siitä, miten muovin välttely tai vähentäminen arjessa onnistuu.
Kartonkia, lasia ja isoja pakkauksia
Hokkuspokkus-keinoja vastauksissa ei tarjoilla, mutta selvä linja muovin välttelyssä on: tärkeäksi nähdään ylipäänsä kulutuksen vähentäminen. Se, mitä ostetaan, pyritään ostamaan ilman muovipakkauksia, -kääreitä tai -pusseja.
Muovia karttava valitsee esimerkiksi kartonkipakkauksen muovin sijasta jugurttiostoksilla ja lasipurkissa olevan tuotteen muoviin pakatun sijasta.
Myös pakkauskoot korostuvat: jos tuotetta ei ole pakkaamattomana, valitaan ennemmin isoja pakkauksia koska pakkausmateriaalia on silloin suhteessa vähemmän.
Moni vastaaja on tehnyt muutoksia myös pesuaine- ja kosmetiikkavalikoimaansa: palasaippua ja -shampoo ovat korvanneet muovipullomallit. Hammasharja on vaihtunut bambuiseen, kertakäyttöiset kuukautissuojat kuukuppiin, ja pesuaineet ostetaan jauheena pahvipakkauksessa eikä nesteenä muovissa.
Omat ostoskassit ja hedelmäpussit, mahdollisimman paljon pakkaamattomia tuotteita, kuljetan omaa lusikkaa ja kahvikuppia (tai lasipurkkia) mukana jos tiedän meneväni paikkaan, missä saatan törmätä kertakäyttöastioihin, en käytä muovikelmua, en käytä shampoota ja hyvin vähän muuta kosmetiikkaa (palasaippua on monikäyttöinen!), keittiössä muoviastiat korvattu lasilla/metallilla/puulla...
Polyeteeni
Jokainen meistä on pidellyt PE-LD tai PE-HD muovia eli korkea- tai matalatiheyksistä polyeteeniä kädessään ja kantanut sillä tavaroita. Muovipussi on tyypillinen polyeteenituote. Polyeteeni on värikästä tai sameaa, sitkeää muovia, jonka pinta on usein vahamaista.
– Kankainen kestokassi on parempi valinta kuin joka kauppakerralla ostettava muovipussi. Osta myös hedelmät ja vihannekset sellaisenaan, kestopussissa tai biohajoavassa, sanoo Ulla Lassi.
Lassin sanoo huomanneensa, että ihmisiltä menevät iloisesti sekaisin biopohjainen ja biohajoava muovi.
– Ne eivät ole synonyymi. Biopohjainen valmistetaan biomassasta, ei maaöljystä. Lopputuote on kuitenkin samanlaista muovia. Biohajoava on muovia, joka nimensä mukaisesti hajoaa ja maatuu.
Polyteenimuovista puristetusta granulaatista eli muovirakeista valmistetaan myös supersuosittu tuorekelmu, joka löytyy lähes jokaisen keittiöstä. Kelmun kulutusta voi vähentää laittamalla ruuanjämät jääkaappiin kannellisissa lasi- tai keramiikka-astioissa.
Elintarvikkeita voi myös kääräistä mehiläisvahakääreisiin, joiden tekemiseen käytetään mehiläisvahan lisäksi esimerkiksi luomupuuvillaa ja hamppua.
– Markettien hyllyiltä niitä voi olla vielä vaikea löytää, mutta verkkokaupoissa mehiläisvahakääreitä on tarjolla, Lassi kertoo.
Muovipussittomuus on jo monen arkea
Mehiläisvahakin on löydetty osassa kotikeittiöitä. Muovikassien ostamisesta luopuminen oli kuitenkin nettikyselyyn vastanneiden yleisin tapa vähentää muovia: yhä useampi käyttää kaupassa kangaskassia tai koria.
Myös pikkupussien käyttöä on vähennetty, sillä hintalapun voi usein kiinnittää suoraan tuotteeseen. Muita korvaajia ovat kestohedelmäpussit ja joissakin kaupoissa olevat biopussit.
En ole hankkinut yli vuoteen muovikasseja. Hankin leivät mieluiten paperipussissa ja elintarvikkeissa suosin mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita, eli ostan vihannekset raakoina ja ilman pussia.
Ei muovikasseja eikä hedelmäpusseja, vaan kunnon kauppakasseja ja kestäviä hedelmäpusseja - jos niitä edes tarvitaan, esim banaanit ei tarvitse kääreitä.
En tuo sitä kotiin kaupasta = kestokassit ja -pussit mukana ruoka- ja vaatekaupassa. Katson pakkauksia.
Moni muistuttaa tuottajan ja kaupan vastuusta.
_Tuottajien vastuulla on muovin tuoton vähentäminen koska kuluttaja ei tuotteita ostaessaan voi vaikuttaa siihen, miten tuote on pakattu. _
Tuote voi myös jäädä kauppaan pakkauksensa takia:
_ Jos kaupassa ei ole hedelmä- ja vihannesosastolla muoviin pakkaamatonta vaihtoehtoa, en yksinkertaisesti osta tuotetta._
Valitsen kaupassa samantyyppisistä tuotteista sen vaihtoehdon, joka on pakattu muovin sijasta esim. paperiin tai kartonkiin.
Hedelmät,vihannekset ekopusseihin, valitsen kaupasta sen tuotteen missä vähiten pakkausmateriaaleja, ostan suurpakkauksia tai valitsen lasisen/pahvisen vaihtoehdon
Polypropeeni
Kaupan paistopiste on vaihtoehto muoviin pakatuille leipomotuotteille. Irtomyynnissä olevat leivät ja pullat voi pakata paperipussiin.
Muovittomuuteen pyrkivä ei valitse "ikkunallisia" paperipusseja , koska läpinäkyvä osa on yleensä PP-muovia eli polypropeenia. Samaa sitkeää ja kestävää muovia löytyy esimerkiksi sipsipusseista, karkkipapereista ja keksien kääreistä.
Lihatiski on vaihtoehto muoviin pakatuille lihoille. Ostokset voi pyytää omaan mehiläisvahakääreeseen tai omaan astiaan, jos kauppias siihen suostuu.
– Jokainen kaupassa käyvä tietää, että lähes kaikki on pakattu muoviin. Välillä on vain mahdotonta löytää vaihtoehtoa, koska se ainoa vaihtoehtokin voi olla vaan toisenlaista muovia, Ulla Lassi toteaa.
Uskomattominta on että kaupat ostavat sisään näitä pakattuja tuotteita vaikka pakkaamattomiakin olisi, ja joskus on tarjolla molempia. Olenkin ajatellut että alan avata muovit kaupassa ennen punnitusta, niin kauppa saa hoitaa omat jätteensä, nehän sen ovat tilanneetkin. Jos kaikki tekisivät niin varmaan turha pakkaaminen loppuisi aika äkkiä!
Kysymykseen siitä, missä muovin välttäminen on kaikkein vaikeinta, tulikin runsaasti mainintoja elintarvikepakkauksista. Läheskään kaikissa kaupoissa ei ole lihatiskejä ja pakasteet ovat isolta osin muovissa, vaikka vahapintaista kartonkiakin altaasta löytyy. Kuluttaja kaipaa myös irtojuustoa muovimeren sijasta ja yhä useampaa leipää muuhun kääreeseen kuin muoviin.
Ei ruoka ole ydinjätettä joka pitäisi pakata moneen muovikerrokseen
Polyeteenitereftalaatti
Ulla Lassi arvelee, että PET on kuluttajille yksi tutuimmista muovimerkinnöistä. Se löytyy esimerkiksi virvoitusjuomista ja muista pulloista. Polyeteenitereftalaatti on kirkasta, kovaa ja kestää kemikaaleja.
Myös uuninkestävät valmisruokapakkaukset ovat usein PET-muovia.
– PET-pullojen pantti ja kierrätys on hyvä ja toimiva konsepti. Nykyään PET-muovillekin haetaan kovasti biomassapohjaista korviketta, Lassi kertoo.
Silti kyselyssä moni kertoo hankkineensa hiilihapotuslaitteen päästäkseen eroon limsojen ja kivennäisvesien ostosta.
Polykarbonaatti
Muovijalanjälkeään voi myös pienentää valitsemalla keittiöön muovikulhojen tilalle terästä, keramiikkaa, lasia ja puuta. Muovisen leikkuulaudan ja kauhat voi vaihtaa puisiin. Pakastaminen on oma haasteensa. Yleensä tarjolla on vain muovisia pakastepusseja ja –rasioita.
Jotkut Ylen kyselyyn vastanneista pakastavat esimerkiksi leviterasioihin, jolloin muovirasia saa vielä uutta käyttöä. Keittiössä muovia korvataan mahdollisuuksien mukaan muilla materiaaleilla.
Muovisten säilytysrasioiden ja laatikoiden sijaan pyrin valitsemaan esim. lasisia, metallisia, kankaisia tai puisia käyttötarkoituksesta riippuen. Muovikelmun korvaamiseksi olen nyt hankkinut mehiläisvahakääreitä (bee's wrap), joilla voi suojata ne ruoat, joita ei esim. koon vuoksi voi laittaa kannelliseen rasiaan.
Useat muoviset kulutustuotteet ovat polykarbonaattia. Sen tärkein rakennusaine on yksi eniten valmistetuista kemikaaleista eli bisfenoli A (BPA).
– Bisfenoli A:n on todettu liukenevan muovista esimerkiksi elintarvikkeisiin. Sen käyttö kiellettiin tuttipulloissa ja tuteissa, sanoo professori Ulla Lassi.
BPA:n epäillään vaikuttavan ihmisen hormonitoimintaan. Sitä voi vapautua muovituotteista esimerkiksi lämmön, UV-säteilyn ja happojen tai emästen vaikutuksesta. Kemikaalia voi siirtyä ruokaan mikrokuumennuksen aikana. Siirtymistä tapahtuu myös, jos muovituotetta säilytetään suorassa auringonvalossa tai jos siinä säilytetään happamia juomia.
– Minulla ja monella työkaverilla on töissä vesipullona kehikossa oleva lasinen pullo. Se on varsin kestävä ja täysin bisfenoli A –vapaa, Ulla Lassi kertoo.
Hän on työskennellyt tutkijana Suomen Akatemian hankkeessa, jossa on tutkittu muun muassa bisfenoli A:n poistamista esimerkiksi vedestä. Lassin mukaan tutkimuksen ensimmäisiä julkaisuja ollaan kohta julkaisemassa.
Polyvinyylikloridi
Ulla Lassin mukaan PVC eli polyvinyylikloridi on kierrätyksen näkökulmasta yksi haastavimmista muoveista, koska sen rakennusaineena käytetään myös klooria. PVC:tä löytyy putkista, letkuista ja rakennusaineista. Sitä voi olla myös leluissa ja vaikkapa pankki- ja luottokorteissa.
– Sitä käytetään tuotteissa, joilla ajatellaan olevan melko pitkä elinkaari. Esimerkiksi sadevesiputkistojen oletetaan kestävän kymmeniä vuosia. Koska sitä on käytössä myös lelujen valmistuksessa, paras vinkki on, että vähemmälläkin lelumäärällä pärjää. Osta vähemmän, jolloin muovijätettäkin tulee vähemmän, Ulla Lassi sanoo.
_Pyrin valitsemaan kaupassa tuotteita, joita ei ole pakattu muoviin tai joiden pakkauksessa on käytetty vähemmän muovia. ---- Limsoja, kivennäisvesiä ja mehuja en juurikaan osta vaan käytän hiilihapotinta. Jos valittavana on isompi pakkauskoko, otan sen, sillä siinä on vähemmän pakkausmateriaalia kuin monessa pienessä pakkauksessa. Suihkussa käytän palashampoota ja -saippuaa, joista roskiin jää vain käärepaperi/-pahvi ja muovisen pesusienen sijaan käytän pellavahanskaa. Käsien pesuun käytettävää nestesaippuaa ja käsitiskiainetta olen lantrannut vaahdottaviin pumppupulloihin --- Tiettyjä tuotteita, kuten salaatinkastikkeet, pyrin ostamisen sijaan tekemään itse, jotta tyhjiä muovipulloja ei kertyisi ihan niin paljoa. _
Kursivoidut otteet Ylen kyselyyn tulleista vastauksista.
Lue lisää: