Ei ehkä kaikkein tavanomaisin päivä siviilipalvelusmiehelle. Tuomas Siddall, 21, kipuaa Kansallisoopperan näyttämölle. Hänet värvätään sotilaaksi ja päälle annetaan mantteli. Kohta hän jo rummuttaa Narvan marssia keskellä kiivainta taistelua. Ollaan Kalevalanmaa-baletin esityksessä, ja Siddall suorittaa siviilipalvelustaan orkesterin riveissä.
Aivan kylmiltään Siddall ei orkesterisivariksi päässyt. Lyömäsoittaja on opiskellut kaksi vuotta Sibelius-Akatemiassa ja läpäissyt Kansallisoopperan orkesterin koesoiton. Nyt Siddallilla on takana jo 25 esitystä Kalevalanmaata, hän on ollut mukana viime syksynä kantaesitetyssä Syyssonaatti-oopperassa ja Madama Butterflyssa. Ei hullummin mieheltä, joka ei vielä ennen viime syksyä ollut soittanut ensimmäistäkään oopperaa.
Työhön kuuluu myös varastojen siivous
Siddallin mukaan päätökseen siviilipalveluksesta vaikutti moni asia.
– Yksi tärkeä oli se, että olen musiikin opiskelija ja ajattelin, että olisi kiva, jos pystyisin palveluksen aikana soittamaan ja harjoittelemaan.
Orkesterissa soittamisen lisäksi Siddall on tehnyt oopperalla toimistotöitä, siivonnut varastoja ja huoltanut soittimia.
Kun Siddallin palvelusaika on kesäkuussa ohi, opinnot Sibelius-Akatemiassa jatkuvat siitä, mihin ne jäivät. Suunnitelmissa on hakea heti syksystä vaihtoon New Yorkiin, Barcelonaan tai Malmöhön. Lopullinen tähtäin on ura orkesterimuusikkona.
– Orkesteripaikkoja on vaikea saada. Yritän suhtautua avoimin mielin kaikkeen, mutta orkesterityö on unelmani.
Sitä kohti on vienyt myös siviilipalvelus, joka osoittautui positiiviseksi yllätykseksi.
– En osannut etukäteen aavistaa, miten paljon tämä palvelee opiskeluani ja muusikoksi kehittymistäni. Olen oppinut valtavasti ja odotukseni ovat ylittyneet monin puolin.
Tähtäimessä kolminkertainen hyöty
Siviilipalveluksella tavoitellaan kolmenlaista asiaa: hyötyä velvolliselle itselleen, palveluspaikalle ja yhteiskunnalle. Siddallin kohdalla palaset loksahtavat kohdalleen.
– Siviilipalvelusmiehet tuovat taloon aina uusia ideoita ja Tuomaksen lahjakkuus on ollut meille iso käyttövara. Tämä on hyödyttänyt molempia osapuolia, sanoo Kansallisoopperan orkesterin päällikkö Kaisa Rönkkö.
Tuomaksen lahjakkuus on ollut meille iso käyttövara.
Kaisa Rönkkö
Muut orkesterinjäsenet ovat suhtautuneet siviilipalvelusmieheen positiivisesti.
– Järjestelystä on sovittu Muusikkojen liiton kanssa. Meillä on yhteinen sävel ja pelisäännöt, eikä siviilipalvelusmies estä muiden muusikoiden työllistymistä, Rönkkö sanoo.
Kansallisoopperassa on keskimäärin yksi siviilipalvelusvelvollinen vuodessa. Yleensä he tekevät töitä tekniikassa, lavastamossa, tietohallinnossa ja nuotistossa. Edellisen kerran orkesterissa oli sivarimuusikko noin 10 vuotta sitten. Hänkin oli lyömäsoittaja.
Puolella sivareista käytännön syyt painavat eniten
Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen kertoo, että puolet valitsee nykyisin siviilipalveluksen ensisijaisesti käytännöllisistä syistä ja toinen puoli vakaumuksen vuoksi. Käytännön syitä voivat olla työkokemus sekä opintojen ja uran edistäminen. Sivarina tehty työ näyttää hyvältä cv:ssä.
– Elämäntilanne voi myös olla sellainen, että asiat hoituvat siviilipalveluksen aikana paremmin. Päivällä on kahdeksan tuntia töitä ja illalla voi tehdä jotain muuta. Melko moni yrittäjätaustainen hakeutuu siviilipalvelukseen, Reijonen sanoo.
Vuodesta 1986 lähtien siviilipalvelukseen on riittänyt oma ilmoitus vakaumuksesta. Sitä ennen tutkittiin, onko sivariudelle riittäviä perusteita. Reijonen ei näe ongelmana sitä, että vakaumus ei ole kaikilla ensisijainen tekijä.
– Me emme pääse kenenkään pään sisään, enkä koe edes tarpeelliseksi arvottaa, onko jonkun vakaumus vahvempi kuin toisen, hän sanoo.
Ammattinäyttelijä roudaa ja rakentaa
Samaan aikaan helsinkiläisessä Q-teatterissa siviilipalvelusmies Eppu Pastinen roudaa sisään muovimattoa. 27-vuotias mies valitsi sivariuden vakaumuksellisista syistä. Hän ei halua tarttua aseeseen.
– Kun kutsuntakirje tuli, olin Kallion ilmaisutaidonlukiossa, eikä siellä ollut mikään juttu, että valitsee sivarin, Pastinen sanoo.
Sittemmin on ehtinyt tapahtua paljon. Pastinen pääsi Teatterikorkeakouluun, valmistui näyttelijäksi ja ehti toimia ammatissa.
– Tämä olisi ollut viimeinen vuosi aloittaa palvelus armeijassa tai sivarissa. Oli aika selvää, että jos siitä olisi minulle jotain ammatillista hyötyä, se olisi paras vaihtoehto. Joku sihteerin työ jossain laitoksessa X ei olisi tullut kysymykseenkään.
En tiedä, miten me selviäisimme, jos meille ei sivaria otettaisi.
Aara Tahkokallio
Nyt Pastinen “palloilee muina maistereina” Q-teatterissa.
– Keitän kahvia, siivoan, vien roskat, tarkastan liput, toimin näyttämömiehenä, autan näyttelijöitä pukuvaihdoissa. Olen nauttinut siitä, että saan painaa fyysisesti menemään.
Siitäkään ei ole ollut haittaa, että sivari tekee kahdeksan tunnin päivää, eikä aikaa tarvitse tappaa varuskunnassa.
– Ajattelin, että jos pääsen Q-teatterille, suoritan sivariuden mutisematta. Tämän ohella pystyn tekemään omia pieniä keikkatöitä ja funtsimaan, mitä vuoden jälkeen.
Sivarit ovat oleellinen työvoima
Q-teatterissa on ollut siviilipalvelusmiehiä vuodesta 1995. Jokaiselle on annettu lempinimi. Pastinen on “Laulava sivari”. Entisetkin ovat osa yhteisöä.
– Meillä on tosi paljon nuoria ja nykyään vähän vanhempiakin kundeja, jotka tuntevat talon, joihin voi luottaa, ja tietää että he hoitavat hommat, sanoo tuottaja Aara Tahkokallio.
Pienehkölle teatterille Pastisen kaltaisten sivareiden työ on iso apu. He ovat tärkeä työvoima lavasteiden rakentajina, näyttämömiehinä ja vahtimestareina.
– Siviilipalvelusmies tekee monen ihmisen töitä ja joutuu raatamaan paljon. En tiedä, miten me selviäisimme, jos meille ei sivaria otettaisi, Tahkokallio sanoo.
Tuottaja kuitenkin korostaa, että siviilipalvelusmiehet eivät vie kenenkään muun työpaikkaa. Työpalvelupaikka maksaa sivarin vuokran, päivä- ja ruokarahat sekä terveydenhuollon. Ilmaistyövoimasta ei siis ole kyse.
Sivarit ovat hyödyksi tässä ja nyt
Siivilipalveluksen valinneiden määrä on pysynyt vuosia noin seitsemässä prosentissa miesikäluokasta. Reijosen mukaan kaikista ei ole edes tarkoituksenmukaista kouluttaa sota- ja kriisiaikojen taistelijoita. Tarvitaan muutakin osaamista.
– Intissä harjoitellaan koko palvelusaika tulevaa kriisitilannetta varten. Sivarin hyöty mitataan tässä ja nyt, kun he antavat oman panoksensa ja osaamisensa yhteiskunnan käyttöön.
Lukumääräisesti eniten eli noin 60 prosenttia sivareista työskentelee kuntien palveluksessa, useimmiten sairaaloissa tai kirjastoissa. Reijonen arvioi, että reilut 10 prosenttia siviilipalvelusvelvollisista päätyy perinteisiin taide- ja kulttuurilaitoksiin kuten teattereihin, orkestereihin ja taidemuseoihin.
Reijonen näkee hyvänä asiana, että mukana on kulttuurisivareita.
– Jos Suomi joskus ajautuisi vakavaan kriisitilanteeseen, tarvittaisiin ihmisiä myös huoltovarmuuden ylläpitoon ja kulttuuriomaisuuden suojeluun. Jotta yhteiskunta pysyy toimintakykyisenä, tarvitaan myös kulttuurin vaalimista, hän muistuttaa.