KUHMO Maastosuksilla umpihangessa rauhassa etenevä miesjoukko pysähtyy tauolle harjoituksen jälkeen Kuhmon Vuosangassa.
Kainuun prikaatin jääkärit ovat ampumaharjoituksen lomassa harjoittelemassa hiihtämistä reppu selässä ja ase mukanaan. Totuttelemista riittää jo pelkässä repussa ja taisteluvyössä, joille painoa voi kertyä 10-40 kiloa, mutta eivät suksetkaan ihan siviilivälineitä muistuta.
– Etelä-Pohjanmaalla hiihdämme kakkosnelosilla, joten ei näissä armeijan välineissä valittamista ole. Tosin sukset luistavat välillä silloin kun pitäisi enemmänkin pitää ja toisinpäin. Kyllä tämä vähän huumorintajua vaati ainakin alkuun, Nurmosta Seinäjoelta kotoisin oleva Elmeri Pentinmäki kertoo hymyillen.
Jotkut laittavat välineitä jalkaansa ensimmäistä kertaa.
Valle Viertola
Pentinmäki on yksi yli 4000 asevelvollisuuden suorittajasta, jotka saavat hiihtokoulutusta Kainuun prikaatissa tämän vuoden aikana. Periaate on, että hiihtokoulutusta annetaan peruskoulutuksen aikana kuusi tuntia, mikäli olosuhteet niin sallivat, sanoo maavoimien liikuntapäällikkö Heikki Nousiainen.
– Jos lunta ei ole, silloin harjoitus on sauvakävelyn muodossa. Pohjoisen palveluspaikoissa hiihtoa pääsevät harjoittelemaan suunnilleen kaikki, etelässä ei jokaisella hiihtomahdollisuutta ole.
Nousiainen korostaa, että suksia tarvitaan jatkossakin siellä, missä lunta vain on.
– Kyllä sotilas edelleen joutuu liikkumaan itse, moottorivoimalla ei voida kaikkea tehdä, Nousiainen sanoo.
Eikö jokainen osaa hiihtää?
Hiihtotaito on kansalaistaito, mutta faktana tämä ei ole aukoton, kertoo hiihtoharjoitusta Vuosangassa vetävä alikersantti Valle Viertola.
– Kyllä jokaisessa joukossa tulee vastaan sellaisia, joiden hiihtokokemus on vähäistä. Jotkut laittavat välineitä jalkaansa ensimmäistä kertaa. Silloin perusasioissa ollaan tarkempia. Kyllä jokainen kuitenkin oppii.
Asiaa helpottaa se, että jokaisella on uutta opittavaa, sanoo Viertola.
– Sukset ovat parhaimmillaan maastossa, siellä ne kantavat miestä ja varustusta. Tasapaino korostuu varusteiden takia.
Myös edessä ja takana hiihtävät täytyy myös huomioida.
– Yleensä ei tarvitse varoitella liian kovasta hiihtovauhdista, mieluumminkin päinvastoin, Viertola kertoo.
Vaikka hiihtämisen harjoitusmäärä on laskettu tunteina, niin tosielämässä harjoitusta saattaa saada paljon enemmänkin, toteaa kapteeni Esko Väärälä.
– Perusteista aloitetaan jokaisen kanssa ja jos joku tarvitsee lisäharjoitusta, hänelle sitä annetaan. Hiihtäminen on myös osa siirtymistä paikasta toiseen, eli esimerkiksi ampumaharjoituksissa voi tulla paljonkin lisäharjoitusta myös hiihtoon.
Täytyy myöntää, että ei ole tullut hiihdettyä pitkiin aikoihin.
Jami Penttinen
Vaikka puhetta riittää paljon siitä, että nuorison hiihtotaito olisi rapistunut, Väärälä ei sitä allekirjoita.
– Toki rapistumista voi olla esimerkiksi 30-40 vuoden takaiseen verrattuna, mutta toisaalta myös aika kultaa muistoja. Vuosittaisissa kuntotesteissä ei huomattavaa eroa näy, Väärälä kertoo.
Hiihto ei ole pelkästään hiihtämistä
Jyväskylästä Kainuun prikaatiin tullut Jami Penttinen myöntää suoraan, että hiihto ei ole hänen suosikkiharrastuksiaan.
– Täytyy myöntää, että ei ole tullut hiihdettyä pitkiin aikoihin, mutta toki hiihdosta on muistoja peruskouluajoilta.
Maavoimien liikuntapäällikkö Heikki Nousiainen muistuttaakin, että armeijassa liikunnan tehtävänä on usein herätellä nuorta.
– Varsinainen vastuu perustaitojen oppimisessa esimerkiksi hiihdossa on edelleen kodeissa ja koulussa. Täällä kipinää liikkumiseen voidaan ylläpitää ja toki joskus myös sytyttää uudelleen.
Jami Penttinen allekirjoittaa Nousiaisen mietteen.
– Hiihtäminen on yllättävän mukavaa, tönköilläkin välineillä pääsee hangessa paljon paremmin eteenpäin kuin kahlaten. Pahoin pelkään, että lomilla kaivan omat sukset varastosta esiin ja käyn pitkän tauon jälkeen niitä kokeilemassa.