EU:n kyljessä on kohta kymmenien miljardien eurojen rahoitusreikä. Siitä toistakymmentä miljardia syntyy Iso-Britannian EU-erosta – mutta vielä suurempi vaikutus on niillä toiveilla ja odotuksilla, joita unionille esitetään.
Terrorismintorjunta ja pakolaiskriisit edellyttävät rajavalvonnan kehittämistä. EU:n rajavalvonnan tehostaminen vaatii kuitenkin seitsemän vuoden aikana 4–146 miljardia euroa lisää rahaa – tavoiteasetannasta riippuen.
EU:n yhteiseen puolustukseen taas tarvitaan 3,5–10 miljardia euroa.
Luvut löytyvät Euroopan komission eilen julkistamasta raportista. Edellä mainittujen rahareikien lisäksi kymmeniä miljardeja euroja tarvittaisiin digitalisaatiohankkeisiin ja opiskelijoiden vaihto-ohjelmiin. Tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitusta taas olisi kasvatettava 50 prosentilla 120 miljardiin euroon, jotta EU ei jäisi kilpailijoista jälkeen.
Menoja voitaisiin periaatteessa kattaa leikkaamalla alue- ja maataloustukia, mutta harva niistä nauttinut jäsenvaltio on tähän valmis.
Käsissä on siis polttava ongelma, joka on ratkaistava ennen kuin EU:n seuraava seitsemän vuoden mittainen budjettikausi alkaa vuonna 2020. Vielä parempi olisi, jos ongelma ratkeaisi ennen vuoden 2019 EU:n parlamenttivaaleja.
Nyt EU kerää jäsenmailta vuosittain maksuina noin 150 miljardia euroa. Se koostuu 70 prosenttisesti jäsenvaltioiden bruttokansantuloon sidotusta maksusta. Loput kerätään pääosin arvonlisäveromaksuina sekä tulleina.
Komissio pohtii myös aivan uusia rahoituksen lähteitä:
Vaihtoehto 1: Siivu päästökaupasta
Kun jäsenmaat huutokauppaavat päästöoikeuksia yrityksille, rahat päätyvät kansallisiin budjetteihin. Jatkossa osa rahoista voitaisiin siirtää EU:lle. Raportin mukaan näin voitaisiin myös tukea EU:n omia kestävän kehityksen ohjelmia.
Komission laskelmien mukaan tämä voisi tuottaa päästöoikeuksien kulloisestakin hinnasta riippuen 71–105 miljardia euroa seitsemän vuoden mittaisella budjettikaudella.
Rahoituslähde 2: Arvonlisäverot
Arvonlisäperusteiset maksut olivat vielä 1990-luvulla EU:n suurin yksittäinen tulonlähde. Nykyisin niiden osuus runsas kymmenys. Järjestelmää moititaan työlääksi. Jäsenmailla on oma arvonlisäverokantansa ja siksi maksu perustuu monimutkaiseen laskelmaan, joka pyrkii asettamaan jäsenmaat samalle viivalle.
Komissio pohtii mallia, jossa alv-pohjaista maksuja voitaisiin periä entistä enemmän ja yksinkertaisemmin. Taustalla häämöttää ajatus myös EU:n yhteisestä arvonlisäverokannasta.
Se taas huolestuttaa niitä, jotka tähän asti ovat voineet myydä tuotteitaan ja palvelujaan alennetulla arvonlisäverolla. Suomessa tällaisia ovat esimerkiksi ravintola- ja kulttuuripalvelut, ruoka sekä lehtitilaukset.
Rahoituslähde 3: EU:n yritysvero
Suuret yhtiöt hyötyvät EU:n yhteismarkkinoista. Siksi EU haluaa yrityksiä myös verottaa. Raportti toteaa, että “yritysvero vahvistaisi linkin yhteismarkkinan tuomien hyötyjen ja toisaalta unionin rahoittamisen välillä".
Tämä edellyttäisi yhtenäistä veropohjaa ja yhteisiä sääntöjä siitä, miten yritysten verotettavat tulot lasketaan. Tämä voisi laskelman mukaan tuottaa seitsemässä vuodessa 21–140 miljardia euroa.
Ehdotuksen hyvä puoli olisi se, että EU:n yritysvero hillitsisi jäsenmaiden kilpajuoksua kohti yhä alempia yhteisöveroja.
Rahoituslähde 4: Osuus rahan liikkeellelaskusta
Euroopan keskuspankit ja hallitukset keräävät rahaa uusien eurojen liikkeellelaskusta. Tätä kutsutaan seigniorage-tuloksi.
EU haluaa tästä tulosta osansa. Koska tämä tulo on suorassa yhteydessä rahaunioniin, sitä voidaan komission mukaan pitää EU:n yhtenä oman rahoituksen lähteenä.
Komission mukaan EU voisi tätä kautta kerätä seuraavan seitsemän vuoden aikana kymmeniä miljardeja euroja.
Järjestelmä osoittautuisi todennäköisesti hankalaksi, sillä kaikki EU-maat eivät ole euroaluetta. Kerätty raha tulisi käyttää vain euromaiden hyväksi.
"Vaatisi harmonisointia"
Euroopan komission odotetaan antavan toukokuussa esityksensä siitä, miten EU:n rahoitus järjestetään seuraavalla budjettikaudella (2020–2027). Keskiviikkona julkaistu raportti on nimellisesti keskustelunavaus, mutta antaa näkymän siihen, millaisia ehdotuksia on luvassa.
– Todennäköisesti ainakin jotkut näistä ajatuksista ovat mukana myös komission lopullisessa ehdotuksessa toukokuun alussa, Valtiovarainministeriön budjettineuvos Panu Kukkonen sanoo.
– Yleisesti ottaen voi todeta, että toiset ehdotuksista soveltuvat toisia paremmin, ja kaikkien toteuttamiseksi tarvitaan enemmän harmonisointia.
Kukkonen antaa esimerkiksi yhteisöveron. Se saattaisi vähentää veronkiertoa ja jäsenmaiden välistä epätervettä kilpailua. Toisaalta se edellyttäisi, että kaikissa jäsenmaissa kerättäisiin veroja yhtä tehokkaasti.
– Verojen keräämiseen ja ylipäätään verohallintoon liittyy hirvittävän suuria eroja jäsenvaltioiden kesken. On paljon valtioita kuten Suomi, joissa se hoidetaan tehokkaasti ja sitten niitä, joissa jää paljon veroja keräämättä. Näihin seikkoihin pitäisi ensin kiinnittää huomiota.
Raportti kehottaa myös pohtimaan, voitaisiinko EU:n rahoituksesta jatkossa tehdä ehdollista. Tämä on tulkittavissa viestiksi Puolalle ja Unkarille, joiden komissio katsoo tällä hetkellä kyseenalaistavan EU:n oikeusvaltioperiaatteita, lehdistönvapautta ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Komission mukaan tämä on oikea hetki harkita sitä “miten linkkiä EU-rahoituksen ja EU:n perustavien arvojen välillä voidaan vahvistaa”.