Kevään avajaiskeskustelu eduskunnassa alkoi viime viikolla pääministerin ilmoituksella – ja kansanedustajien äänihuulet olivat taas koetuksella.
Pelkästään omalla vuorolla puhuminen ei kaikille riitä. Nopeimmat ja kokeneimmat iskevät myös muiden puheiden väliin.
Yksi lause eriarvoisuudesta!
Huudahti SDP:n Jukka Gustafsson kesken pääministeri Juha Sipilän (kesk.) puheen, kun Sipilä mainitsi professori Juho Saaren eriarvoisuuden vähentämistä pohtivan työryhmän.
Kuulostaa selittelyltä!
Huusi puolestaan kokoomuksen Ben Zyskowicz, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen avasi keskustan näkemystä perhevapaauudistuksen kaatumisen syistä.
Välihuudot ovat erottamaton osa eduskunnan salikeskustelua. Ne ovat lyhyitä ja teräviä kommentteja, jotka tuovat lisää väriä muuten puuduttavaan keskusteluun.
Puhemiehen paikan jättäneen Maria Lohelan (sin.) mielestä hyvät välihuudot ovat kuitenkin eduskunnassa harvassa. Onnistuneisiin välihuutoihin kuuluu tietty tyyli ja tekniikka, joka Lohelan mukaan ei ole monella hallussa.
– Lyhyiden, oivaltavien välihuutojen sijasta täysistuntosalissa usein huudetaan ja huudellaan omia pitkiäkin näkemyksiä toisten puheenvuorojen päälle ja joskus jopa säestetään viestiä nauramisella. Tämä ei ole hyvä asia, työmatkalla ollut Lohela vastaa sähköpostitse, kun Yle kysyi väistyneen puhemiehen arviota eduskunnan välihuutokulttuurista.
Kokeneet miesedustajat eniten äänessä
Varapuhemiehen paikalta suuren valiokunnan johtoon siirtynyt kokoomuksen Arto Satonen ei ole entisen puhemieskollegansa kanssa samaa mieltä.
– Se on totta, että välihuuto ei saa mennä liian pitkäksi, mutta aika hyvin tässä on mielestäni toimittu. Se kuuluu tähän suomalaiseen kulttuuriin ja se on puhemiehen tehtävä puuttua silloin, kun kyse ei ole enää välihuudosta vaan puhujaa häiritsevästä yleisestä mölinästä, Satonen kertoo Ylelle.
Satosen mielestä eduskunnassa on useita välihuutojen taitajia. Terävimmät huutajat löytyvät kokeneimpien kansanedustajien riveistä.
Satonen nostaa esiin kokoomuksen Zyskowiczin, keskustan Olavi Ala-Nissilän sekä SDP:n Eero Heinäluoman. Nuoremmasta polvesta maininnan saa sinisen tulevaisuuden Simon Elo.
– Välihuutelu on taitolaji. Sillä voidaan muistuttaa puhujaa jostain toisesta näkökulmasta ja tuoda sopivaa kontrastia tilanteeseen, Satonen kuvailee.
Ahkera välihuutelija ja itsekin puhemiehenä toiminut SDP:n Heinäluoma arvioi, että välihuutojen taso saattoi lipsua eduskunnan toimiessa Sibelius Akatemian väistötiloissa.
– Silloin oli tällaista ylipitkää puhetta ja mölinää, mutta nyt kun ollaan palattu suureen saliin, on mielestäni menty parempaan suuntaan. Välihuudot ovat salikeskustelun suola, niissä saa olla myös huumoria mukana.
Välihuutajien kapea kärki koostuu hyvin kokeneista kansanedustajista. Lisäksi suurin osa välihuudoissa kunnostautuneista on miehiä.
– Viime vuosina tämä on ollut enemmän miesten laji. Pia Viitanen (sd.) on hyvä, mutta lisää naisia toivottaisiin mukaan, Heinäluoma sanoo.
Heinäluoma arvelee, että salikeskustelun merkitys on ylipäätään vähentynyt, mikä näkyy myös välihuutojen osaamisessa.
– Aika suosii some- ja nettiviestintää, eikä salikeskustelu ole enää niin tärkeässä roolissa mitä se joskus oli. Se voi vaikuttaa siihen, että siihen ei satsata enää niin paljon.
Välihuudot kirjataan muistiin jälkipolville
Välihuutoja kuuluu sitä enemmän, mitä kuohuttavampi aihe on pöydällä.
Esimerkiksi työttömyysturvan aktiivimallia koskevassa ensimmäisessä eduskuntakäsittelyssä pöytäkirjoihin päätyi vasemmistoliiton kansanedustajan Paavo Arhinmäen toteamus siitä, miltä useiden välihuutojen myräkkä kuulostaa:
Arvoisa rouva puhemies! Oli niin kova meteli, etten kuullut edes omaa ääntäni.
Aktiivimalli-keskustelun aikana kärppänä oli erityisesti Heinäluoma, joka höykytti laista vastanneita ministereitä:
**Kasvojenpesua! **
Heinäluoma kuittasi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalle (sin.), kun ministeri vetosi puheenvuorossaan eduskunnan lausumaan, joka velvoittaa seuraamaan aktiivimallin vaikutuksia.
**Siinä on vaalimainokseen valmis sitaatti! **
Sai kuulla puolestaan työministeri Jari Lindström (sin.), kun hän kuvaili hallituksen lain valmistelua koko joukkueen peliksi.
Tyypillisesti välihuudoissa oppositio höykyttää hallitusta tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Oppositiolta puolestaan vaaditaan omia vaihtoehtoja tai muistutetaan menneiden hallituskausien synneistä.
Välihuudot kirjataan myös eduskunnan virallisiin pöytäkirjoihin sillä tarkkuudella, kuin keskustelua seuraava pöytäkirjasihteeri sen kuulee. Usein merkintä voi olla vain pelkkä maininta välihuudosta, ilman tietoa sisällöstä tai välihuudon esittäjästä.
Helsingin Sanomat kävi pöytäkirjoista läpi välihuutoja edellisellä vaalikaudella. Kansanedustajien 31 637 puheenvuoron joukosta HS löysi silloin lähes 6 000 merkintää välihuudosta. Vaalikauden 2007–2011 välihuudoista puolestaan on tehty tutkimus Turun yliopistossa, jonka mukaan suurimmasta osasta välihuutoja vastasi vain kymmenen edustajan joukko.
Samojen konkareiden nimet esiintyvät eri vaalikausilla tehdyissä kartoituksissa. Ahkerimmaksi välihuutajaksi nousee aina kokoomuksen Ben Zyskowicz.
Puhujalta pasmat sekaisin
Nopeasti reagoiva puhuja voi itse kuitata välihuudon lyhyellä vastauksella kesken puheen. Kesken puheenvuoron voidaan siis käydä eräänlainen minidebatti. Keskustelu ei saa kuitenkaan lähteä liikaa rönsyilemään tai puhemiehen nuija paukkuu.
Välihuudoilla voidaan pyrkiä myös häiritsemään puhujaa.
– Välillä välihuudolla on saatettu saada puhujan konseptit sekaisin, mutta kaikki täällä ovat niin kokeneita puhujia, että he eivät helpolla hämmenny, kokoomuksen Satonen kuvailee.
Satosella on myös omakohtaisia kokemuksia välihuutojen kohteeksi joutumisesta. Kun hän piti ensimmäistä puhettaan eduskunnassa löylyä löi ahkerana välihuutelijana kunnostautunut keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä.
– Puhujapönttöön nouseminen on uudelle kansanedustajalle jännittävä paikka. Ala-Nissilä sitten ajatteli, että nyt on vähän arkuutta puhujalla ja jäi saliin huutelemaan.
Satosen mielestä välihuudot kuitenkin esitetään usein hyvässä hengessä.
– Välihuudothan kannustavat puhujaa pysymään tarkkana.