Se oli aurinkoinen päivä, Outi Klapuri muistelee. Matkaan lähdettiin kollegoiden kanssa hyvissä ajoin. Oltiinhan tekemässä historiaa.
Vaasan suomalaisen seurakunnan kappalainen Outi Klapuri vihittiin papiksi 30 vuotta sitten, 6. maaliskuuta 1988. Tuolloin hän oli yksi 94 ensimmäisestä suomalaisnaisesta, jotka vihittiin Suomessa papin virkaan.
Ensimmäisistä vuosistaan pappina Klapuri muistaa ennen kaikkea kiireen. Hänen saamansa kohtelu Vaasassa oli alusta alkaen suurimmaksi osaksi hyvää.
– Joillekin ihmisille se oli toki yllätys, että vaikkapa hautajaisissa väen eteen tulikin nainen. Tällaisessa tilanteessa kerran kuulin äänekkään kuiskauksen, että "naispappi".
Esimerkiksi yhteistyöstä hänen kanssaan ei kuitenkaan juuri kieltäydytty. Kipeitä muistoja alkuvuosilta ei ole jäänyt.
Jo lähes puolet papeista on naisia
Virassa toimivista papeista Suomessa jo 48 prosenttia on naisia. 2000-luvulla naisia on vihitty papeiksi jo enemmän kuin miehiä.
Kirkon johtotehtävissä naiset ovat kuitenkin selkeä vähemmistö. Kirkkoherroista heitä on vasta joka viides ja piispaksi asti on edennyt vain yksi nainen, Helsingin edellinen piispa Irja Askola.
Klapuri ajattelee, että nykyään nuorilla naisilla on aiempaa paremmat mahdollisuudet edetä kirkon johtaviin virkoihin.
– Heille naispapit ovat olleet tuttuja jo lapsuudesta alkaen. Lisäksi kaikki muu tasa-arvokehitys, mitä on ollut, antaa heille rohkeutta pyrkiä johtotehtäviin. Heidän lähtökohtansa ovat aivan toiset kuin meidän sukupolvellamme.
Naisia pappeina eivät tosin kaikki hyväksy vieläkään. Tuoreeksi esimerkiksi käy arkkipiispan vaali, jossa naisten pappeutta vastustava Ville Auvinen keräsi ensimmäisellä kierroksella 13 prosentin äänisaaliin.
Klapuri on pettynyt siihen, että "näistä samoista kysymyksistä" ei päästä irti.
– Minusta on aina kurjaa, jos jokin ryhmä omii itselleen oikean Raamatun tulkinnan ja sanoo, että me olemme raamatullisia, ja sillä nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Mielestäni näiltä ihmisiltä tarvittaisiin nöyryyttä nähdä se, että Raamattua voidaan tulkita monella tavalla.
"Uutta tulkintaa tarvitaan, muuten pelaamme itsemme ulos"
Naisten nousua papeiksi edelsi vuosikymmenten vaivalloinen kapuaminen. Viran avaaminen naisille vaati kirkolliskoukselta 75 prosentin kannatuksen.
Esitys viran avaamisesta kaatui kolmesti, vuosina 1963, 1976 ja 1984. Viimeinen kielteinen päätös aiheutti yhden kirkon siihen asti voimakkaimmista eroaalloista.
Nyt kirkossa keskustellaan homoparien vihkimisestä. Klapuri kuvaa kirkon arvovalintoja jatkuvaksi tasapainotteluksi, kun isoa joukkoa eri tavoin ajattelevia ihmisiä yritetään pitää kirkon jäseninä.
– Jos jotakin mielipidettä vahvasti kannatetaan, väki vuotaa toiselta laitaa pois ja sama toisinpäin.
Jos jotakin mielipidettä vahvasti kannatetaan, väki vuotaa toiselta laitaa pois ja sama toisinpäin.
Outi Klapuri
Klapurin oma näkemys kirkon uudistumisen tarpeesta on varsin selvä.
– Ajattelen niin, vaikkapa Lutherkin selustanani, että uudistamista ja uutta tulkintaa tarvitaan uudessa historian tilanteessa. Jos pidämme kiinni joistain entisistä asenteista ja arvoista, pelaamme itsemme ulos siitä, mitä tämän päivän elämä on.
Enää ei tarvitse keskustella
Nykyään Klapurin ei tarvitse keskustella omasta sukupuolestaan työssään juuri lainkaan. Joku kenties vielä harmittelee naista pappina, mutta moitteita ei lausuta ääneen.
Etuna on myös kertynyt ikä ja kokemus. Nuoreen ja vakavaan pappiin suhtauduttiin aikoinaan eri tavalla.
– Enemmän suhtautuminen minuun on muuttunut sen takia, että minulla on tämä 30 vuotta lisää ikää. Tämän työn tekeminen tulee [vuosien myötä] helpommaksi ja ihmisten suhtautuminen läheisemmäksi.