Suomalaisen teollisuuden idänsuhteita edistävän East Officen hallituksen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Esko Aho pitää Britannian Salisburyssa tapahtunutta entisen venäläisvakoojan Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytystapausta erikoisena ja pelottavana sen tekotavan vuoksi.
Skripal ja hänen tyttärensä Julia altistuivat hermomyrkylle maaliskuun alussa. FSB:n entinen venäläisagentti Alexander Litvinenko murhattiin poloniumilla vuonna 2006.
Aho sanoo Yle TV1:n Ykkösaamussa, että jopa kylmän sodan aikana oli tietyt pelisäännöt, joiden mukaan toimittiin.
– Tässä mielessä nämä ovat pelottavia ilmiöitä (Skripalin ja Litvinenkon tapaukset). Jos Venäjä tai venäläiset olisivat tämän takana, niin siinä olisi kaksi mahdollisuutta. Joko virallinen Venäjä olisi siinä mukana tai aineet ovat joutuneet vääriin käsiin, ja molemmat ovat todella huonoja vaihtoehtoja, sanoo Esko Aho.
Hän toivoo, että tapaukseen saadaan mahdollisimman pian selvyys, jotta alkamassa oleva "vaarallinen kierre voidaan pysäyttää".
– Eli toimien ja vastatoimien kierre. Pelisääntöjen muuttuminen tai uhka niiden muuttumisesta tavalla, joka on myös muun maailman kannalta vaarallinen, Aho miettii.
Venäjän presidentinvaaleissa taistellaan äänestysprosentista
Sunnuntaisista Venäjän presidentinvaaleista vuosina 1991-1995 pääministerinä toiminut Aho sanoo, että merkittävin kamppailu Putinin ja opposition välillä käydään äänestysprosentista. Ahon mukaan virallinen Venäjä ”tekee kaikkensa” nostaakseen äänestysprosenttia vaaleissa, kun taas oppositiossa monet panostavat siihen, että äänestysaktiivisuus jäisi alhaiseksi. Muun muassa Venäjän kenties merkittävin oppositiopoliitikko ja vaaleista ulossuljettu Aleksei Navalnyi on ilmoittanut boikotoivansa vaaleja.
Putinin valinta on Ahon mukaan etukäteen selvää.
– Putinilla on vankka kannatus Venäjällä, se on täysin kiistatonta. Kuinka suuri se kannatus on, siitä saadaan parempi kuva katsomalla sitä kuinka moni on käynyt äänestämässä kuin katsomalla sitä kuinka suuri osa äänestää Putinia.
Esko Aho näkee, että vaikka Venäjän vaaleista löytyy myös demokraattista järjestystä noudattavia piirteitä, ovat vaalit hyvin erilaiset kuin länsimaissa. Vaaleista ei näy ulkoisesti juuri mitään merkkejä Moskovan katukuvassa, eikä mitään varsinaisia suuria vaalikeskusteluja ole ollut. Aho pitää ehdokasasettelua ”erikoisena” ja mahdollista alhaista äänestysprosenttia vaalien legitimiteetin kannalta ongelmallisena.
– Tämä on ehkä tällaista organisoitua demokratiaa, hallittua demokratiaa mitä Venäjällä nähdään.
Putinin vallan perustan loi Jeltsin
Aho tähdentää kuitenkin, että Venäjästä puhuttaessa tulee muistaa, että kyseessä on suuri maa, johon mahtuu monenlaisia kerrostumia, eikä kaikki ole aina niin mustavalkoista. Hän viittaa muun muassa Venäjän neljänneksi suurimman kaupungin Jekaterinburgin pormestariin, joka avoimesti kritisoi Putinia ja on syyttänyt presidentinvaaleja vaalien ”imitaatioksi”. Venäjä ei ole niin monoliittinen jollaisena se usein nähdään.
– Yksioikoista kuvaa Venäjästä pitäisi varoa. Varsinkin Suomen tässä naapurina pitää olla hyvin tarkka ymmärtääkseen näitä kaikkia sävyjä ja ollakseen niistä hyvin perillä.
Keskustelua itänaapurin demokratian tilasta sekä Putinin vallasta värittää kuitenkin yhä edelleen 1990-luvulla syntynyt ”harhainen käsitys” Venäjän demokratiakehityksestä. Ahon mukaan lännen lisäksi jopa Venäjällä nähtiin, että kun maa julistetaan markkinatalouteen perustuvaksi demokratiaksi, niin muu seuraa perässä. Akilleen kantapääksi muodostuivat kuitenkin heikot instituutiot.
Tässä Aho osoittaa sormea edesmenneen, länsimaissa suuressa suosiossa olleen, presidentti Boris Jeltsinin suuntaan ja sanoo hänen tehneen suuria virheitä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
– Hän [Jeltsin] ei lähtenyt uudistamaan instituutioita. Oikeusjärjestelmä, turvallisuusjärjestelmät, monet muut asiat jätettiin ennalleen. Hän vain miehitti ne nopeasti omillaan.
Ahon mukaan Jeltsinin ratkaisut ovat olleet tätä kautta muuraamassa Putinin vallan peruskiviä. Heikot instituutiot ohjaavat ihmiset hakemaan vahvaa johtajaa, joka toisi järjestystä, ja Putin on vastannut tähän kysyntään.
– Alussa tämä itse asiassa toimikin aika hyvin. Nyt voi hyvällä syyllä kysyä kuinka hyvin se nyt toimii. Kyllähän siinä on selviä heikkoja kohtia.
Neljä kohtaa joissa maailmankuvat eroavat
East Officen sekä Sberbankin hallituksissa istuva Esko Aho tähdentää vielä, että ymmärtääkseen Venäjän politiikkaa sekä historian saatossa että nykyään, tulee ymmärtää myös logiikkaa sen takana. Aho näkee, että venäläinen ja suomalainen maailmankuva poikkeavat toisistaan ”hyvin radikaalilla tavalla”.
Aho luettelee neljä keskeistä piirrettä, joissa hänen mukaansa ajattelu poikkeaa.
Ensimmäinen on hänen mukaansa suhde ulkopuoliseen maailmaan. Venäjällä ajatellaan ulkopuolisen maailman olevan uhka, Suomessa ajatellaan sen olevan mahdollisuus.
Toisena Aho mainitsee yhteistyön. Ahon mukaan Venäjällä se nähdään nollasummapelinä, jossa joku aina voittaa ja joku häviää. Suomessa tämä taas nähdään hänen mukaansa niin, että molemmat pärjäävät – me voitamme ja muut voittavat.
Kolmanneksi Aho mainitsee lakeihin ja sopimuksiin pohjautuvan järjestelmän. Jos Suomessa ei pärjätä sopimusten ja sääntöjen kanssa, niin katsotaan peiliin ja yritetään parantaa toimintaa niin, että pystytään pärjäämään. Venäjällä sekä muissa suurissa maissa pyritään taas tekemään itse säännöille jotain – muutetaan niitä, jotta pärjätään.
Neljäntenä ja viimeisenä Aho mainitsee yksilöt ja instituutiot. Venäjällä luotetaan yksilöiden isoon rooliin, kun Suomessa taas uskotaan instituutioiden voimaan.
– Putinin Venäjä perustuu hirveän paljon tähän perinteiseen venäläiseen maailmankuvaan, Aho toteaa.
Lue myös:
Venäjä vastaa brittien toimiin samalla mitalla – 23 diplomaattia karkotetaan
Merkel: Saksa ja Ranska pohtivat yhdessä vastausta Salisburyn myrkkyiskuun