Kirjailija Leena Lander sanoo kahvin juuttuneen aamulla kurkkuun, kun hän luki Ylen jutun ohjaaja Aku Louhimiehestä ja tämän poikkeuksellisen rajuista ohjausmetodeista.
Kirjailija kertoo, että hänellä oli epäilynsä, että Käsky –elokuvan (2008) kuvauksissa kaikki ei ollut aivan kohdallaan, mutta mitään näin ikävää hän ei ollut osannut kuvitella.
– Haluan esittää syvät pahoitteluni elokuvan työryhmälle ja erityisesti Pihla Viitalalle siitä, että Louhimies käytti tekstiäni oikeutuksena julmaan ja nöyryyttävään ohjaustapaan, Lander sanoo.
Karun kohtalon kokevaa punavankia elokuvassa esittänyt näyttelijä Pihla Viitala kertoo Ylen jutussa, millaisin keinoin Louhimies häntä roolissaan ohjasi.
Louhimies muun muassa pani Viitalan mukaan tämän iholle torakan toukkia, kuiski korvaan, kuinka huono näyttelijä hän on ja pakotti naisen syömään ruokaa, johon oli oksennettu.
"Näyttelijät pulikoivat hyisessä meressä, minä palelin palttoossa"
Leena Lander vieraili muutaman kerran lyhyesti Käskyn kuvauksissa. Hänen mukaansa tunnelma oli omituisen ankea, osa näyttelijöistä ja avustajista vaikutti lähes apaattisilta.
– Kerrankin oli hirvittävän kylmä kevätpäivä. Palelin palttoossani samaan aikaan, kun näyttelijät joutuivat paljon vähemmissä vaatteissa kahlaamaan hyisessä meressä. Siellä he juoksivat kaislikossa.
Edellisyön näyttelijä Pihla Viitala oli joutunut nukkumaan ulkona kylmässä tavoittaakseen roolinsa tunnelman. Lander kertoo olleensa asiasta kauhuissaan. Hän uskookin Viitalan puhuneen täysin totta kertoessaan kokemuksistaan Käsky -elokuvan teosta.
Lander muistelee myös muutaman avustajan ihmetelleen, miten rankasti Louhimies kohtelee Viitalaa.
– He päivittelivät, että kuinka ohjaaja kehtaa rääkätä niin nuorta naista. Että jos he aiemmin olivat ehkä haaveilleet ammattinäyttelijän urasta, niin ne unelmat olivat nyt karisseet täysin.
Louhimiehen mukaan lapsinäyttelijöille kurjienkin kohtausten pitää olla leikkiä.
Lander kohtasi toisenlaisenkin todellisuuden kuvauksissa vieraillessaan.
Hän ei itse nähnyt lasten kärsivän, mutta avustajat kuiskuttivat kirjailijalle, että heidän kävi usein sääliksi lapsia. Kuvausolosuhteet eivät aina olleet heille lainkaan sopivia, eivätkä järjestelyt sellaisia, että lapset olisi otettu huomioon.
Ohjaajan työhön on hankala puuttua
Leena Lander on pahoillaan, että ei puuttunut Käskyn kuvausolosuhteisiin ja Louhimiehen ohjaajanotteisiin elokuvanteossa. Hän sanoo, että olisi tehnyt voitavansa, jos joku olisi tullut suoraan valittamaan. Mutta kun ei tullut.
Kirjailija sanoo, että hänen oli hankala elokuva-alaa tuntemattomana tulkita ahdistuksen motiiveja kuvaustilanteessa. Mikä on esitettyä, mikä totta.
Louhimiehen kanssa hän ei kuvauspaikalla vieraillessaan paljonkaan puhunut, ohjaaja oli aivan liian kiireinen.
– En voi mennä toisen ammatin harjoittajalle opettamaan hänen työtään. Sopimuskaan ei anna siihen mahdollisuutta.
Landerille jäi Käsky –elokuvan kuvausvisiiteistä hämmentynyt mieli. Hän painottaa, että kirjoitti romaanin vastustaakseen väkivaltaa, sortoa ja epätasa-arvoa, ei niiden harjoittamisen välikappaleeksi.
"Elokuva ei ollut enää se tarina, jonka kirjoitin"
Samaan aikaan Käskyn kanssa ohjaaja Dome Karukoski kuvasi Leena Landerin romaaniin pohjautuvaa elokuvaa Tummien perhosten koti. Se tuli elokuvateattereihin alkuvuodesta 2008.
Lander kertoo, että vieraili myös tämän elokuvan kuvauksissa. Niissä tunnelma oli aivan toisenlainen kuin Käskyn kuvauksissa.
– Karukoski hoiti esimerkiksi rankat, kylmät uintikohtaukset paljon näyttelijäystävällisemmin kuin Louhimies.
Kun kirjailijan piti valita, kumman, hyvin samaan aikaan valmistuvan, elokuvan "mainostytöksi" hän ryhtyy, Karukosken elokuva oli selvä valinta. Louhimiehen ohjaama Käsky ei tuntunut Landerista enää tutulta.
– Elokuva ei ole mielestäni se tarina, jonka olen kirjoittanut. Sen henki ei ole sama. Tarinan piti olla rohkaiseva, kertoa ihmisten rohkeudesta ja hyvyydestä vaikeissa oloissa. Se kaikki on haudattu elokuvassa melko sadistiseen visioon.
– Joku toimittaja kysyi minulta Käskyn ensi-illassa, mitä elokuvasta pidin. Vastasin Louhimiehen tehneen romaanilleni saman, minkä Hitler teki Varsovalle. Aku oli siinä lähellä ja naureskeli, Lander muistelee.
Leena Lander kertoo olleensa elokuvanteon jälkeen hyvin vähän Aku Louhimiehen kanssa tekemisissä. Aikanaan Landerin ja Louhimiehen perheet olivat hyviä ystäviä keskenään.
– Minulla ei ole Akusta mitään pahaa sanottavaa seuramiehenä, hän osaa olla tavattoman mukava. On vaikea uskoa, että niin miellyttävästi käyttäytyvässä ihmisessä olisi tällainen pimeä puoli, Lander pohtii.
Lue myös:
Aku Louhimies Facebook-päivityksessään: "En hyväksy minkäänlaista syrjintää tai kiusaamista"