Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Voita ja hermoromahduksia: elokuvahistoria tuntee monta naisia kyykyttänyttä ohjaajasuuruutta – tässä heistä viisi

Ohjaaja Aku Louhimiehen järkytystä herättäneet ohjausmetodit, näyttelijöiden henkinen ja fyysinen alistaminen ja nöyryyttäminen, eivät ole poikkeus elokuvanteon historiassa. Moni klassikkoelokuva on syntynyt näyttelijöitä piinaamalla.

Bernardo Bertolucci, Viimeinen tango Pariisissa.
Kuva: AOP
  • Satu-Lotta Peltola

1

Hitchcock ja pakkomielle naisiin

Alfred Hitchcock (1899–1980) oli kauhun mestari ja yksi maailman tunnetuimmista elokuvaohjaajista.

Ohjaajan piinallisen seksuaalisen pakkomielteen kohteeksi joutui muun muassa näyttelijä Tippi Hedren. Hitchcock näki kauniin vaalean näyttelijättären mainoksessa ja halusi oitis tehdä hänen kanssaan sopimuksen seitsemäksi vuodeksi. Hedren esitti naispääosaa Hitchocockin kulttielokuvassa Linnut (1963) sekä elokuvassa Marnie (1964).

Hedren on kertonut ohjaajamestarin ahdistelleen häntä seksuaalisesti kaiken aikaa kuvausten kestäessä, kävi käsiksi, yritti suudella väkisin ja asensi jopa toimistonsa ja näyttelijän pukuhuoneen välille oven voidakseen yllättää tämän milloin halusi.

Ihailustaan huolimatta Hitchcock ei epäröinyt satuttaa Hedreniä fyysisesti. Linnut -elokuvaa kuvattaessa näyttelijä joutui viettämään viisi päivää samassa huoneessa lintujen kanssa. Vihaisia lintuja heitettiin häntä päin, ne nokkivat ja satuttivat naisen verille. Näyttelijän hermot pettivät ja hän joutui vuoteenomaksi.

Kun Hedren toistuvasti torjui Hitchcockin lähentelyt, ohjaaja tuhosi kostoksi näyttelijän uran. Yhteisestä sopimuksesta huolimatta Hitchcock ei antanut Tippi Hedrenille enää elokuvaosia, vaan piti tämän tyhjän panttina loppusopimuksen ajan, viisi vuotta. Tähti oli entinen.

Tippi Hedren Alfred Hitchcockin  elokuvassa  Linnut.
Tippi Hedren Alfred Hitchcockin elokuvassa Linnut. Kuva: AOP

2

Stanley Kubrick ja 127 ottoa

Yhdysvaltalainen Stanley Kubrick (1928–1999) oli tunnettu kokeilevasta kameratyöstään ja etenkin elokuvistaan 2001: Avaruusseikkailu (1968), Kellopeliappelsiini (1971) ja Hohto (1980).

Kubrick oli perfektionisti, loputtomien uusintakuvausten ottaja ja ankara, jopa sadistiseksi kutsuttu ohjaaja.

Kauhuelokuva Hohdon pariskuntaa esittivät Jack Nicholson ja Shelley Duvall. Heistä Duvall oli Kubrickin hampaissa.

Ohjaaja muun muassa vaati näyttelijää esittämään yhden ja saman kohtauksen kaikkiaan 127 kertaa, ennen kuin oli otokseen tyytyväinen.

Saadakseen Shelley Duvallin näyttelemään aidosti epävarmaa, Kubrick heitti tälle kameran takaa halventavia kommentteja ja käski kuvausryhmää olemaan sympatiseeraamatta näyttelijää, tapahtui mitä tahansa.

Amerikkalaismediat uskovat Hohdon kuvausten ja Kubrickin epäinhimillisen ohjaustyylin suistaneen näyttelijättären mielenterveyden raiteiltaan lopullisesti.

Shelley Duvall näytteli naispääosaa Hohto-elokuvassa.
Shelley Duvall Stanley Kubrickin elokuvassa Hohto. Kuva: AOP

3

Fritz Lang ja askelmerkit lattiassa

Fritz Lang (1890–1976) oli huomattavimpia saksalaisen ekspressionismin edustajia ja yksi 1900-luvun arvostetuimpia elokuvaohjaajia.

Lang oli tunnettiin äärimmäisen vaikeana ohjaajana. Laulaja-näyttelijäikoni Marlene Dietrich kutsui ohjaajaa sadistiksi ja tyranniksi.

Dietrich näytteli pääosaa Langin elokuvassa Villin lännen villikissa (1952). Hän on kertonut Langin puuttuneen pilkuntarkasti näyttelemiseen.

Ohjaaja saattoi viettää tuntikausia piirtämässä lattiaan askelmerkkejä näyttelijöille. Kuvauksissa ei ollut lupa katsoa lattiaan. Dietrichin mukaan ohjaaja sai pirullista mielihyvää siitä, että näyttelijät joutuivat toistamaan liikkeensä kymmeniä kertoja, kun erehtyivät merkeistä sivuun.

Mykkäelokuvan klassikon, tieteisfantasia Metropoliksen (1926) naispääosan esittäjä Brigitte Helm on muistellut elokuvan kuvauksia elämänsä rankimpana kokemuksena.

Lang esimerkiksi vaati Helmiä ja viittäsataa Berliinin köyhistä kaupunginosista haalittua lasta työskentelemään kahden viikon ajan kylmällä vedellä täytetyssä altaassa. Tekeillä oli kohtaus, jossa kaupunki tulvi.

Kerran Helmin vaatteet syttyivät tuleen, koska Lang oli vaatinut turvaohjeista piittaamatta kohtaukseen aitoja liekkejä.

Fritz Lang elokuva Metropolis, näyttelijä Birgitte Helm.
Näyttelijä Birgitte Helm Fritz Langin elokuvassa Metropolis. Kuva: AOP

4

Bernardo Bertolucci ja inha yllätys

Italialaisen Bernardo Bertoluccin (s. 1940) kuuluisimpiin elokuviin kuuluu Viimeinen tango Pariisissa (1972). Se on eroottinen kulttielokuva vanhenevan leskimiehen ja nuoren naisen suhteesta. Elokuvaa tähdittivät Marlon Brando (1924–2004) ja nuori Maria Schneider (1952–2011).

Elokuvassa on kuuluisa kohtaus, jossa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen. Bertolucci ja Brando keksivät voin käytön yhdessä vähän ennen kuvauksia. Se ei kuulunut alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

Miehet päättivät olla kertomatta voista Schneiderille, sillä ohjaaja halusi ottoon tytön reaktion, ei näyttelijän. Hän halusi 19-vuotiaan Schneiderin näyttävän aidosti nöyryytetyltä.

Maria Scneider on myöhemmin kertonut olleensa asiasta raivoissaan. Hän ei tiennyt, että hänen ei olisi tarvinnut suostua mihinkään, mikä ei lukenut käsikirjoituksessa. Hän on kertonut, että koki tulleensa lähes oikeasti raiskatuksi. Elokuvan kyyneleet olivat aidot.

Julkisuudessa on ollut epäselvyyttä, tapahtuiko raiskaus oikeasti vai ei. Näyttelijät ja ohjaaja kiistävät asian.

Marlon Brando ja Maria Schneider Bernardo Bertoluccin elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa .
Marlon Brando ja Maria Schneider Bernardo Bertoluccin elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa. Kuva: AOP

5

Rauni Mollberg ja itkevät lapset

Akateemikko ja elokuvaohjaaja Rauni Mollberg (1929–2007) kuului suomalaisen elokuvataiteen suuriin nimiin. Hän teki parikymmentä elokuvaa, muun muassa Maa on syntinen laulu (1973), Milka – elokuva tabuista (1980) ja Tuntematon sotilas (1985).

Myös Mollberg oli elokuviensa kuvauksissa ehdoton auktoriteetti. Hänelle ei sanottu vastaan.

Mollbergia pidetään hyvänä henkilöohjaajana, mutta nykyvinkkelistä katsoen asia ei ole yksiselitteinen.

Ohjaaja on kertonut kollegoilleen, että sai kuvauksissa lapset itkemään puhaltamalla näiden kasvoille tupakansavua, nipistelemällä ja valehtelemalla, että äiti on kuollut.

Mollbergin kanssa työskennelleet sanovat myös, että ohjaaja ei kaihtanut keinoja saada nuorista naisista haluamaansa, äärirajoille vietyä tunnereaktiota. Ohjaajalla oli pyrkimys totuudellisuuteen, naturaan vaikka hampaat irvessä.

Milka-elokuvan pääosanesittäjä Irma Huntus oli elokuvanteon aikaan vain 16-vuotias. Rohkeiden alastonkohtausten vuoksi hän joutui koulukiusatuksi ja koko perhe silmätikuksi kotipaikkakunnalla. Huntus ei enää näytellyt.

Olisiko Mollberg voinut tehdä jotain toisin? Paljastaa vähemmän elokuvan kärsimättä? Huntus oli vasta lapsi.

Juttua korjattu klo 23.40 koskien Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan tietoja. Lisäksi poistettu otsikosta viittaus raiskaukseen.

Kohtaus Rauni Mollbergin elokuvasta "Maa on syntinen laulu".
Maritta Viitamäki Rauni Mollbergin elokuvassa Maa on syntinen laulu. Kuva: Kalle Kultala / Yle