Kaupungin yhdestäkään vesihanasta ei ehkä tule enää tippaakaan vettä muutaman kuukauden päästä. Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa eletään jo todeksi sitä mikä uhkaa monia alueita maailmassa – vesi uhkaa loppua.
– Kapkaupunki on hyvä esimerkki siitä mitä on odotettavissa yhä enenevissä määrin lähivuosina, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Suvi Sojamo.
Väestönkasvu, tehomaatalous, ilmastonmuutos – kaikki nämä lisäävät vesipulaa
Vaikka suurin osa maapallon pinnasta on veden peitossa, käyttöön sopivaa makeaa vettä on vain kolmisen prosenttia. Valtaosa tästä on varastoituneena jäätiköihin tai niin syvälle maan alle, että niitä ei voi käyttää. Siksi jaamme keskenämme alle sadasosan maapallon makeasta vedestä.
90 prosenttia maailman väestöstä saa puhdasta juomavettä, mutta aina sitä ei kuitenkaan ole saatavilla. Siksi lasketaan, että 4 miljardia ihmistä kärsii ainakin joskus puhtaan veden pulasta, vaikka periaatteessa pääsy puhtaan veden äärelle onkin.
Puoli miljardia ihmistä elää jatkuvan vakavan vesipulan keskellä. Puolet näistä ihmisistä asuu Kiinassa ja Intiassa, mutta myös Yhdysvalloissa, Espanjassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.
– Tilanne on haastava, koska maailman vesivarat ovat rajalliset ja ihmiskunnan vedenkulutus on kasvussa, Sojamo sanoo.
Veden puute vaikuttaa terveyteen ja tautien leviämiseen, ruokakriiseihin, köyhyyteen, muuttoliikkeeseen, taloudelliseen kehitykseen, sosiaalisen järjestyksen horjumiseen ja jopa sotiin. Vesiongelmat ovat World Economic Forumin mukaan kolmanneksi suurin nykymaailman riski.
YK on varoittanut vakavasta globaalista vesikriisistä, mikäli kehitys jatkuu entisenlaisena. Veden tarpeen oletetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä 55 prosenttia teollisuudessa, energiantuotannossa ja kotitalouksissa. Vedenkulutus on kasvanut, mutta voimistavana tekijänä on myös ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden väheneminen tietyillä alueilla.
Vesipulassa kyse ei ole tietenkään vain ihmisistä. Torstaina vietettävän Maailman vesipäivän teemana on tänä vuonna luonto. Iso osa maapallon eläin- ja eliölajeista on riippuvaisia makeasta vedestä, kuten ihminenkin. Makean veden ekosysteemien lajien yksilömäärä on romahtanut yli 80 prosenttia globaalisti sitten 19070-luvun.
Miten tämä liittyy suomalaisiin? Kyllähän Suomessa vettä riittää
Monien suomalaisyritysten toiminta tai niiden hankintaketjut ylettyvät vesikriiseistä kärsiville alueille.
Suomalaisyritykset Fazer, Finlayson ja UPM sitoutuivat torstaina Maailman vesipäivänä vastuulliseen vesipolitiikkaan tuotannossaan ja toiminnassaan, samoin Metsäteollisuus toimialana. He antoivat vesivastuullisuuslupauksen.
Puuvillan suurkuluttajalla Finlaysonilla vannotaan kehitteillä olevaan teknologiaan, jolla saataisiin käyttöön uusiomateriaaleja kankaiden tuotannossa ja tekstiilimateriaalin vastuullisempaan käsittelyyn.
– Välitön vaikuttaminen voi olla aika vaikeaa, mutta yritämme katsoa millaisissa oloissa töitä tehdään esimerkiksi puuvillapelloillamme ja miten prosessi siellä päässä toimii, sanoo Finlaysonin osto- ja logistiikkapäällikkö Jarmo Lehmusvainio.
Fazer-konsernissa ajatellaan, että heitä koskevat vesiriskit liittyvät ennen kaikkea tulevan veden laatuun.
– Vesi on meille tosi tärkeä raaka-aine, jota käytetään tuotteissamme, sanoo yritysvastuujohtaja Niina Elomaa ja lisää, että vettä ei pidä myöskään tuhlata ja että tuotantolaitoksilta lähtevä jätevesi pitää olla mahdollisimman puhdasta.
UPM lupaa vähentää veden käyttöä ja kuormitusta veteen ja erityisesti Suomessa lisätä kierrätysravinteiden käyttöä esimerkiksi sinileväongelmien ehkäisemiseksi. Ympäristövastuullisuusjohtaja Sami Lundgrenin mukaan jokainen yritys voi tehdä oman osansa.
Suomalaisten yritysten panos ja esimerkki on tutkijatohtori Suvi Sojamon mukaan erittäin tärkeä.
– Yrityksillä on iso merkitys siinä miten vettä käytetään ja mistä meidän kuluttamamme tuotteet tulevat ja kärsitäänkö niillä alueilla veteen liittyvistä ongelmista.
Raaka-aineiden hankintaa ei Sojamon mukaan kuitenkaan kannata lopettaa kuivuusalueilta, koska paikallisten ihmisten elinkeinot voivat olla riippuvaisia näistä tuotteista ja toimialoista. Kannattaa panostaa siihen, että tuotanto muutetaan vastuullisemmaksi ja vedenkäytön suhteen kestävämmäksi, Sojamo sanoo.
Kuluttajan valinnoilla on jälleen väliä
Suomalainen kuluttaa hurjat 4 000 litraa vettä vuorokaudessa. Hanasta valutettavan 150 litran päälle lasketaan ruoan, vaatteiden ja kulutustuotteiden tuotantoon käytetty vesi. Niillä on paljon suurempi merkitys kuin hanasta valutetulla tai pöntöstä alas vedetyllä vedellä.
Puolet suomalaisten vesijalanjäljestä eli käyttämistämme tuotteista tulee ulkomailta ja vain puolet kotimaasta, monet sellaisista paikoista, joita vaivaa vesipula.
Yritystoiminnan lisäksi meidän jokaisen toiminta vaikuttaa siihen paljonko maailmalla koetaan vesipulaa. Hyvinkin yksinkertaisilla valinnoilla kaupassa ja lounaslinjastolla voi itsekin pienentää globaalia vesipulaa; esimerkiksi vaihtamalla lihan kasviksiin, riisin perunaan ja avokadon porkkanaan.
Jos suomalainen esimerkiksi juo eteläafrikkalaista viiniä tai syö eteläafrikkalaisia avokadoja, pahentaa samalla Kapkaupungin vesipulaa. Kapkaupungista tuodaan paljon vettä tarvitsevia tuotteita myös Suomeen.
Valtaosa maailman vedestä kuluu ruoan tuotantoon. Isoilla vesimäärillä kastellaan tuontikasviksia ja -hedelmiä, kuten riisiä, appelsiineja ja avokadoja. Suurin vesisyöppö on lihantuotanto, koska eläimille pitää kasvattaa rehua.
Lisäksi puuvillan, kosmetiikan ja monien teollisuustuotteiden tekemiseen tarvitaan paljon vettä.
Vesivastuusitoumuksen ovat perustaneet Aalto-yliopisto, Luonnonvarakeskus (Luke), Teknologian tutkimuskeskus VTT, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja WWF Suomi tukeakseen yritysten vesivastuullisuuden kehittämistä ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Klo 20.25, jutussa tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan, kuinka iso osa maailman väestöstä saa puhdasta vettä.