Aula nostaa hattua elokuva-alan naisille, jotka kertoivat maanantaina Ylen jutussa ohjaaja Aku Louhimiehen nöyryyttävästä ja alistavasta kohtelusta elokuvien kuvauksissa. Eilisessä Jussi-gaalassa Louhimiehen Tuntematon sotilas palkittiin neljällä Jussi-patsaalla, ja Louhimies pyysi jälleen anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on loukannut.
Aula ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaan puhuu asiasta yleisellä tasolla viestinnän näkökulmasta ja siitä, mistä tässä ilmiössä on oikein kyse.
Laajemmassa kuvassa tapahtunut kytkeytyy Aulan mukaan Yhdysvalloista alkaneeseen maailmanlaajuiseen #metoo-kampanjaan.
Aulan mielestä näyttää siltä, että ollaan jonkin uuden kynnyksellä kun ihmiset nousevat esiin menneiden kipeiden kokemuksien varjosta kertomaan kohtelustaan.
– Tässä on pohdittava, ollaanko siirtymässä johonkin uuteen aikakauteen, rohkeaan avoimuuden kulttuuriin, jossa vastoin some-kohun pelkoa ihmiset omalla nimellään ja puheillaan nousevat esiin ja sanovat, että nyt riittää.
Yhteiskunnan ja jonkun tietyn alan kannalta tämä on erinomainen asia. Mutta Aula varoittaa siitä, että pahimmillaan ollaan yhtä aikaa syyttäjiä, rangaistulaitoksia ja tuomioistuimia.
– Tämä pätee kaikkiin osapuoliin. Väärintekijään tai syytettyyn, mutta se pätee myös niihin, jotka tuovat asiat esille. Syytökset ja rangaistukset halutaan kohdentaa molempiin osapuoliin. Siksi kaikkien pitää ottaa hattu päästä, että ihmiset omalla kokemuksellaan tuovat nämä esiin.
Läpivalaisun aikakaudella ollaan siirtymässä yksilöihin
Some-viestinnän kikkapaketeilla ei ole enää mitään tekemistä sen kanssa, mitä nyt näyttää olevan tapahtumassa. Läpinäkyvyyden aikakaudella esimerkiksi yritysten kohdalla ovat paljastuneet maailman takapihoilla tehdyt vaatteet ja muut vastuuttomuudet. Nyt valokeila on siirtymässä enenevässä määrin yksilöihin uudenlaisen läpivalaisun aikakaudella.
– Turhanpuhujat ja väärintekijät joutuvat tilille helpommin kuin ennen ja sosiaalisella medialla on tässä valtava vipuvoima. Yksilöt ja heidän historiansa kauas taaksepäin joutuvat valtavan ruodinnan kohteeksi ja menneisyyden teot tuodaan nykypäivään ja samalla paljastuu piilossa olleita valtarakenteita.
Valtarakenteiden tuominen päivänvaloon on Aulan mielestä tärkeää, jotta asiat voiva muuttua. Kun todellisuus on nyt aiempaa monimutkaisempaa, syy-seuraussuhteet yhä epäselvempiä ja tekojen motiivit voivat olla peitossa, skandaaleissa asetelma muuttuu herkästi hyvin mustavalkoiseksi – varjopuolena on, että oikea ja väärä menettävät merkitystään.
Vaarana ovat häpeäroviot yhteisen hyvän nimissä
On tärkeä pohtia, onko julkisesta keskustelusta muodostumassa jonkinlainen kansantribunaali eli kansan tuomioistuin.
– Pahimmassa tapauksessa ollaan sellaisessa juupas–eipäs-tilanteessa ja kiistan kohde ei voi oikeastaan mitään muuta kuin hävitä. Jos maailma muuttuu tuohon suuntaan tarpeeksi pitkälle, oikea ja väärä menettävät merkitystään ja tykkäyksistä ja peukutuksista tulee totuuden mittari.
Sosiaalinen media jauhaa hyvää kansakunnalle turbokoneiston lailla, mutta Aula muistuttaa, että rajankäynti valon ja pimeyden välillä on syytä käydä jossain vaiheessa.
– Voidaan ajautua tilanteeseen, jossa teko ei ole missään suhteessa rangaistukseen.
Keskeistä on, että lupaa muuttua ja muuttuu.
Kyse on myös oheisvahinkojen sietämisestä, siitä missä määrin siihen ollaan valmiita. Vaarana on, että sytytetään häpeärovioita yhteisen hyvän nimissä.
– Voidaanko uhrata yksi tai kaksi jonkin yhteisen hyvän eteen?
Joku voi myös brändätä omaa henkilöään toisten mokilla, kun vaan peukuttaa sopivassa kohdassa ”oikein”.
Yritykset ovat muuttuneet myös herkäksi reagoimaan maineeseen. Esimerkiksi Nordea kehotti rahastojaan lopettamaan kolmeksi kuukaudeksi sijoitukset Facebookiin, koska sen tietoja on päätynyt vääriin käsiin. Aulan mielestä yritysten toiminnassa on edelleen osittain kaksinaismoralismia ja viherpesun elementtejä, mutta siitä jää nykyään kiinni.
– Jos et ole aito teoissasi, hyvä teko muuttuu äkkiä maineriskiksi.
"Jos pyydät vaikutuksia anteeksi, et ole aito"
Eilisessä Jussi-gaalassa Louhimies pyysi puheessaan jälleen kerran anteeksi kaikilta heiltä, joita oli loukannut. Myös A-studion maanantain lähetyksessä Louhimies esitti anteeksipyynnön useampaan kertaan.
Aula puhuu haastattelussa edelleen yleisellä tasolla anteeksipyynnön merkityksestä viestinnän asiantuntijana, ei Louhimiehestä.
Hän pohtii, että anteeksipyynnöstä on tullut hygieniatekijä, joka saatetaan tehdä varmuuden vuoksi. Se on menettänyt merkityksen, mikä sillä joskus oli.
– Joskus tuntuu, että on nöyrästi pyydettävä anteeksi, vaikkei kokisikaan tehneensä mitään väärin - vähän niin kuin varmuuden vuoksi, koska sitä vaaditaan.
Nyt ei enää ruodita sitä, pyytääkö joku anteeksi vai ei, vaan mistä hän pyytää anteeksi ja miten hän pyytää anteeksi. On olemassa kaksi anteeksipyynnön tyyppiä: pyydetään anteeksi sitä, että on aiheuttanut jollekin jotain mielipahaa tai pyydetään anteeksi omaa väärin tekemistään. On eri asia pyytää anteeksi tekojaan kuin tekojensa vaikutuksia.
Anteeksipyyntö tehoaa heihin, jotka ovat jo omalla puolella.
– Jos pyydät vain aiheuttamaasi harmia anteeksi, et ole aito. Joissakin tapauksissa kummatkin ovat oikein, joskus taas vaikutusten anteeksi pyytäminen on väärä tapa, Aula sanoo.
Vallitsevassa kohussa anteeksipyyntö tehoaa heihin, jotka ovat jo omalla puolella. Se voi kuitenkin myös kääntyä anteeksipyytäjää vastaan. Herkästi syntyy toisen potenssin kohu eli kohutaan siitä, miten joku pyytää anteeksi.
"Hyvä alku toipumiselle on asian omistaminen heti"
Kohusta toipuminen ja maineen palauttaminen riippuu paljolti siitä, mistä kohussa ja kohun syyssä on kyse. Kertaluontoisesti väärin tekeminen on aivan eri kuin järjestelmällinen toimintamalli pitkältä ajalta.
– Jos on ihmisellä on hyvä historia ja tehnyt asioita hyvin pitkän aikaa, ihmisen ja yrityksen on helppo toipua. Ihmiset antavat helpommin anteeksi. Jos paljastuu pitkään kestänyt systemaattinen väärin tekeminen, silloin ollaan tosi pulassa.
Hyvä alku toipumiselle on, että otetaan asian omistajuus heti ja pyydetään vilpittömästi anteeksi omia tekoja, jos aihetta on. Vastapuolta ei myöskään saa mitätöidä tai vähätellä.
– Keskeistä on, että lupaa muuttua ja muuttuu. Se pitäisi vielä jotenkin pystyä todentamaan. Mitä vakavampia henkilökohtaisen elämänpiiriin kuuluvia asioita käsitellään, sitä enemmän vastuuta täytyy ottaa tulevista teoista.
On virhe miettiä liian pitkään, mitä tehdä
Mainekriisin hoidossa huono ratkaisu on liian pitkään miettiminen. Toinen selkeä viestintäerhe on se, että ollaan pahoillaan vain siitä, jos jollain on tullut jostain paha mieli.
Polttavassa valokeilassa oleva ihminen voi saada hyviä neuvoja kriisiviestintään, mutta sellaisista neuvoista ei ole juuri apua, jos haetaan vain maineen kultaisen reunuksen säilyttämistä.
– Kun puhutaan vakavista väärin tekemisistä, jotka menevät ihmisen ihon alle, siinä ei paljon kikkakakkoset auta. Puhutaan aivan muista asioista kuin maineenhallinnan viestinnän perussäännöistä.
Silloin on Aulan mukaan kyse tilanteiden, tunteiden ja tekojen välisestä vuoropuhelusta.
Henkilöitä koskevissa kohuissa mielikuvia syntyy jokaisessa kohtaamisessa, tapahtui se sitten somessa, mediassa tai yksityisissä keskusteluissa. Maineen palauttaminen on Aulan mukaan todella vaikeaa, jos paljastuu skandaali, joka on todellinen, pitkäaikainen, dramaattinen ja vahingollinen.
– Jos on pystynyt tekemään väärin valokeilan ulkopuolella vuodesta toiseen, niin siinä ei ole enää paljon tehtävissä. Tai ainakin kyse on pitkästä prosessista, pystyykö muuttumaan ja pystyykö vakuuttamaan muut siitä, että on muuttunut.
Jos ihmisen maine on riittävän hyvä ja ihmisen historia kestää läpivalaisun, hyvä maine ei katoa pieniin virheisiin ja epäonnistumisiin.
Lue myös: