Olemme nousseet hissillä, kivunneet puisia portaita sekä lopuksi metallisia kierreportaita Helsingin Siltasaaressa sijaitsevan Paasitornin eli työväentalon kivisen tornin puurakenteiselle huipulle.
– Olemme vallankumouksen sydämessä. Juuri tässä tornissa oli päivisin punainen viiri vallankumouksen merkkinä ja punainen lyhty yöaikaan, kertoo Suomen ja pohjoismaiden historian dosentti Samu Nyström Helsingin yliopistosta.
Työväentalo oli punaisten näkyvin maamerkki Helsingissä ja vallankumouksen merkki loistikin kauas kattojen yllä.
– Aikalaismuistelmissa täällä on sellainen vallankumouksen loistava, niin kuin voiton ja tulevaisuuden symboli: valo, joka hohkaa yli Helsingin. Toisaalta porvarilliset helsinkiläiset katsoivat, että täällä on se vallankumouksen paha silmä, kuvaa Nyström.
Sisällissodan aikana vallankumoushallitus oli Senaatintorilla senaatinlinnassa ja esikunta osittain Smolnassa. Työväentalo sijaitsi Pitkänsillan toisella puolella, työväen alueella.
– Työväentalo oli punakaartin päätukikohta, tänne kerättiin miehet, täällä aseistettiin miehet ja täältä he lähtivät rintamalle.
Työväentalo näyttelee suurta roolia myös Helsingin valtauksen loppukahinoissa. Ennen lopputaistelua palataan kuitenkin hieman taaksepäin.
Bluffia Hangossa?
Venäjällä Brest-Litovskissa 3.3.1918 sovittu rauhansopimus keskusvaltojen ja Neuvosto-Venäjän välillä takaa sen, että Suomeen lähetetty piskuinen Itämeren divisioona voisi toimia rauhassa. Venäjä vetää joukkonsa pois eikä heillä ole keinoja tukea punaisten vallankumousta Suomessa.
Saksalaisten maihinnousua on valmisteltu puolin ja toisin pitkään.
– Ahvenanmaalla Saksa on ottanut jo sillanpääaseman, mutta lopullinen aika ja paikka maihinnousulle ovat vielä etsinnässä. Asiaa vaikeuttaa hankala jäätilanne, jonka vuoksi vaihtoehdot ovat vähäiset, kertoo Nyström.
Lopulta saksalaiset nousevat maihin Hangossa 3.4.1918. Vastarintaa ei juuri ole, ja 10 000 miehen vahvuinen Itämeren divisioona saakin jalansijan helpohkosti. Alkaa eteneminen rannikkoa pitkin kohti punaista pääkaupunkia, Helsinkiä.
Helsingissä punainen lehdistö valaa uskoa omiinsa: kysymys ei ole maihinnoususta vaan bluffista!
– Korkeintaan Hangossa on rannikkoseudun ruotsalaisia suojeluskuntalaisia saksalaisiin univormuihin pukeutuneina. Kansanvaltuuskunnan sekä punakaartin johto kuitenkin pakenevat Viipuriin. Jäljelle jääneet osaavat tästä kyllä päätellä jotakin tapahtuvaksi, Nyström kuvailee tapahtumia.
Neuvottelut jäävät tuloksettomiksi
Saksalaisten eteneminen itään käy melko nopeasti. Siellä täällä käydään pieniä kahakoita paikallisten kaartien kanssa, mutta todelliseen vastarintaan punaiset eivät kykene. Enemmänkin matkaa viivyttävät keliolosuhteet.
Kun tiedot maihinnoususta tihkuvat Helsinkiin, alkavat kiivaat valmistelut. Jäljelle jääneet punaiset valmistautuvat taisteluun ja maanalainen valkoinen puoli aktivoituu. Tajutessaan saksalaisten todella olevan matkalla kaupunkiin alkavat neuvottelut jäljelle jääneen punakaartin johdon ja saksalaisten välillä ruotsalaisten välittäminä.
– Kaupungissa elää kuitenkin 200 000 siviiliä, jotka uhkaavat jäädä taistelun jalkoihin.
Neuvottelut etenevät, vaikka asetelma on epätasainen: vastakkain on kokenut divisioonan komentaja Saksalta ja satunnaisia johtohahmoja amatööriarmeijalta. Osapuolet pääsevät kuitenkin jo sopimukseen punaisten antautumisesta.
– Viime hetkellä Viipurista saapunut kansanvaltuuskunnan edustaja saa kuitenkin palopuheellaan viritettyä punaiset taistelutahtoisiksi: kyse on edelleen bluffista eikä linnoitettua pääkaupunkia voisi vallata.
Neuvottelut katkeavat ja taistelut alkavat Espoon Leppävaarassa 11.4.
Leppävaaran linnoitusketju arveluttaa saksalaisia
Leppävaarassa saksalainen armeija pysähtyy vetämään henkeä 1. maailmansodan vahvan linnoitusketjun eteen. Punaiset pitävät linnoitusta hallussaan, eikä pientä maihinnousujoukkoa kannata tapattaa turhan takia.
– Tällaiset linnoitteet ovat maailmansodassa pidätelleet suuriakin armeijoita. Lisää joukkoja ei myöskään ole saatavissa, kertoo Nyström.
Länsirintamalla ratkotaan samaan aikaan maailmansodan voittajaa, joten Suomen operaatioon on lähetetty niin pieni porukka kuin suinkin on uskallettu. Toinen saksalaisten maihinnousu, osasto Brandensteinin 3 000 miehen vahvuinen joukko, on tehty Loviisaan jo 7.4. Tästä osastosta Helsingin suunnan komentajalla von der Goltzilla ei ollut etukäteen mitään tietoa, vaikka joukot lopulta alistetaankin Itämeren divisioonalle 16.4.
Tappio linnoituksen edessä merkitsisi siis operaation vaikeutumista huomattavasti. Lopulta hyökkäys kuitenkin käynnistyy. Keskitettyä johtoa vailla olevien punaisten vastarinta murretaan tunnin ammuskelun jälkeen.
Punaiset pakenevat paikalta ja tie Helsinkiin on auki.
Helsingissä odotetaan taistelua
Helsingissä saksalaisten tuloa on odotettu sekä punaisten hallitsijoiden että matalaa profiilia pitäneen porvariston keskuudessa jo vuosia. Oli suuri pelko siitä, kuinka kaupunki selviäisi taistelusta: pommittaisiko valloittaja kaupungin matalaksi vai räjäyttäisikö häviäjä kaiken ilmaan? Huoli on turha.
– Laajamittaisesta kaupunkisodasta ei oikein voi edes puhua. Pikemminkin kaupungin valtaus on nopeasti etenevä sarja kahakoita, jossa saksalaiset valtaavat ydinalueet nopeasti ja punaiset linnoittautuvat yksittäisiin kivitaloihin, joita saksalaiset sitten piirittävät, sanoo dosentti Samu Nyström.
Suurten kaupunkien punakaartit ovat ottaneet vastuun rintamataisteluista. Helsingissä ovat jäljellä vain kaartin rippeet ja lisäksi joukko viime hetkellä pakolla mukaan värvättyjä; kaikkiaan hyvin sekalaista asejoukkoa.
Ero maailmansotaa käyneen, kokeneen sotajoukon ja amatööriarmeijan välillä on suuri. Toisella ovat viestintävälineet, johtoportaat ja muut sotimiseen tarvittavat taidot ja hyvä kalusto, toisella ei juuri mitään edellytyksiä menestymiseen. Maanalaisen Helsingin valkoisen kaartin joukot taistelevat lisäksi saksalaisten apuna.
Vuorokauden aikana von der Goltzin joukot valtaavat koko läntisen ja eteläisen Helsingin Senaatintorin aluetta ja Kruununhakaa lukuunottamatta. Pitkänsillan pohjoispuoli, työväen asuinalueet, on piiritetty myös pohjoisesta. Tässä vaiheessa avataan vielä keskusteluyhteys punaisten ja saksalaisten välille ja punaisille tarjotaan mahdollisuutta antautua. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästä sopuun, joten toisen taistelupäivän aamuna 13.4. alkaa tykkituli.
– Saksalaiset pommittavat Hakaniemeä ja Siltasaarta sotalaivasta sekä kenttätykistöllä sokeritehtaan tontilta eli nykyisen oopperatalon tienoilta.
Kohteina ovat punaisten viimeiset tukikohdat, muun muassa työväentalo ja Kallion kansakoulu. Saartorengasta ryhdytään kiristämään pohjoisesta.
– Työväentalolla on vielä paljon punaisia. Juhlasalissa on parisataa vankia, pääosin viime hetkellä pakko-otettuja, jotka ovat kieltäytyneet taisteluista, sanoo Nyström.
Työväentalon eli Paasitornin torni näkyy tänäkin päivänä kauas lähitalojen kattoja korkeampana. Kokeneelle ja suhteellisen vapaasti operoineelle kenttätykistölle torni on helppo maali.
Työväentalon katto syttyy palamaan taisteluiden viime hetkillä. Rakennus evakuoidaan ja pian liekit saavuttavat vallankumouksen merkkinä liehuneen viirin.
– Viiri palaa tuhkaksi ja sen rippeet lentävät tuulen mukana Töölönlahteen. Onhan siinä valtava määrä symboliikkaa!
Kello 14 Kallion kirkon torniin kiinnitetään valkoinen lippu. Taistelu Helsingistä on päättynyt.
Nopea mutta verinen taisto
Vaikka Nyström kuvaakin Helsingin valtausta enemmänkin sarjaksi kahakoita kuin laajamittaiseksi taisteluksi, voi Helsingin valtausta silti pitää verisenä operaationa. Surmansa saa nelisensataa henkeä.
– Taistelun kulusta kertoo paljon se, että kaatuneista noin kolme neljäsosaa on puolustajia. Yleensä hyökkäämiseen vaaditaan moninkertainen resurssi puolustamiseen verrattuna. Suhde on tavallisesti puolustajalle vielä edullisempi kaupunkitaistelussa, jossa puolustaja on linnoittautunut vahvasti ja hyökkääjä taivasalla.
Osaltaan lukua nostanee kaupunkitaistelun kiihkeys: tiiviissä asemien haussa vankeja ei aina oteta, vaikka toisen osapuolen taistelijat olisivat valmiita antautumaankin. Saksalaiset käyttävät punaisia myös ihmiskilpinä.
Todennäköisesti saksalaisten väliintulo kuitenkin säästää kaupungin pahalta tuholta. Jos suomalaiset olisivat itse selvitelleet välinsä pääkaupungissa, olisi tuho todennäköisesti ollut perusteellisempaa. Saksalaisten läsnäolo todennäköisesti vähentää huomattavasti terroria kaupungissa.
– Se, mikä normaalisti Suomen sisällissodassa seurasi taistelua eli terroriaalto, se ei Helsingissä alkanut välittömästi. Saksalaisilla ei ole kaunaa eikä tarvetta siihen verrattuna muihin sisällissodan osapuoliin.
Helsingistä saksalaisten matka jatkuu kohti Riihmäkeä ja Hämeenlinnaa, jotka myös vallataan nopeasti. Osasto Brandenstein puolestaan suuntaa Loviisasta Lahteen ja valtaa sen lyhyessä taistelussa vielä ennen kuin toukokuu koittaa.
Saksalaisten menestyksekäs operaatio
Saksalaiset esitetään propagandassa suurina pelastajina, jotka saapuvat avustusretkelle auttamaan valkoisia sisällissodassa. Tällaisilla kielikuvilla sotaoperaatiot myydään tänäkin päivänä. Todellisuudessa Saksan intressissä ei ole varsinaisesti auttaa valkoisia, vaan operaatio on osa Saksan Itä-Euroopan politiikkaa.
– Saksalaisten kannalta tämä on erittäin menestyksekäs operaatio. Maailmansodan mittakaavassa täysin mitättömällä joukko-osastolla ja mitättömillä tappioilla saadaan vaikutusvaltaa täällä pohjolassa, kuvaa dosentti Nyström.
Saksalaisia kaatuu taisteluissa Suomen kamaralla 360. Punaisia kaatuu 1 500, tosin osa teloitettuina. Siviiliuhrejakin taistelut vaativat.
On puhdasta spekulointia, kuinka sisällissodassa olisi käynyt ilman Saksan osallistumista. Lopputulos olisi todennäköisesti ollut sama, sillä punaisilla ei ollut voittamisen edellytyksiä ainakaan Brest-Litovskin sopimuksen jälkeen. Tampereen taistelukin päättyi valkoisten voittoon pari päivää saksalaisten maihinnousun jälkeen. Toisaalta tieto saksalaisten tulosta mahdollisti valkoisten voimien suuremman keskittämisen Tampereen taisteluihin. Todennäköisesti sodasta olisi kuitenkin tullut vielä verisempi ja se olisi jatkunut pidempään.
Suomi jää tiukkojen sopimusten sitomaksi ja on jopa lähes alusmaan tasolla. Saksalaisten vaikutus on suurta, Suomeen puuhataan myös saksalaista kuningasta ja sellainen saadaan jopa valittua eduskunnassa. Komentaja von der Goltz on käytännössä Helsingin herra.
– Toukokuun paraatin aikana kaupunkiin saapuva talonpoikaisarmeijan johtaja Mannerheim majoittuu kaupungin kakkoshotelliin, koska saksalaiset ovat majoittuneet Kämppiin, sanoo Nyström.
Saksan totaalinen luhistuminen ensimmäisen maailmansodan lopussa tulee järkytyksenä porvaristolle ja etenkin monarkiaa ajaneelle ryhmittymälle.
– Toisin sanoen se valtataistelu ja sodan pelot palaavat uudelleen Helsinkiin ja itäiseen Pohjois-Eurooppaan muodostuu valtatyhjiö, toteaa Samu Nyström.
Maailmansota päättyy 11.11. Seuraavana päivänä nähdään saksalaisten paraati. Jäähyväisparaati pidetään joulukuun puolivälissä ja pian sen jälkeen viimeiset joukot poistuvat Baltiaan.
Lähteet: dosentti Samu Nyströmin haastattelu; Mika Jääskeläinen: Vallatkaa Helsinki! (Kylkirauta 1/2018); Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi (Siltala 2016)