Kuinka kovaa Helsingin kantakaupungissa saa ajaa autolla? Mitä niin sanotulle Guggenheim-tontille pitäisi sijoittaa? Mitkä tahot saavat jatkossa rahaa Alppipuiston ilmaiskonserttien järjestämistä varten?
Kysymykset sinkoilevat ilmassa, puheenaiheet vaihtuvat lennossa ja välillä kaiken katkaisee iloinen naurunremakka. Helsinkiläiset kuntapäättäjät Hannu Oskala (vihr.), Silvia Modig (vas.) ja Laura Rissanen (kok.) äänittävät kaupunginvaltuuston asioihin keskittyvää podcastia eduskunnan pikkuparlamentin neuvotteluhuoneessa, ja vieraana lähetyksessä on kulttuuripalvelupäällikkö Stuba Nikula.
Kaikki neljä saapuivat paikalle iloisina ja kepeän small talkin siivittämänä. Ohjelman tallennuksen aikana äänenpainot muuttuvat hetkittäin vakavammiksi, ja ideologiset erimielisyydet kiristävät keskustelun sävyä. Näin on tarkoituskin.
– Olemme aina tulleet ihmisinä hyvin toimeen, vaikka meillä on poliittisia erimielisyyksiä. Ajattelin että siitä voisi syntyä hauska dynamiikka, Hannu Oskala kertoo ohjelman synnyn taustoista.
Me olemme monesta asiasta samaa mieltä, mutta emme todellakaan kaikista.
Silvia Modig
– Me olemme monesta asiasta samaa mieltä, mutta emme todellakaan kaikista. Me edustetaan eri puolueita ja eri näkökantoja, ja sitä kautta ihmiset saavat eri näkökulmia niihin päätöksiin, joita me yritetään tässä avata, Silvia Modig sanoo.
Oskalan mukaan ajatus podcastista syntyi, kun perinteisen poliitikkoblogin rinnalle tuli tarve keksiä jotain muuta. Oskala oli edellisellä valtuustokaudella vihreiden kaupunginhallitusryhmän vetäjä, ja hän kävi säännöllisesti joka viikko kaupunginhallituksen esityslistan blogissaan läpi.
Oskala ja Rissanen jäivät kevään 2017 kuntavaaleissa varasijoille, ja samalla Oskalan podcast-idea kypsyi lopulliseen muotoonsa.
Hän oli oppinut tuntemaan Rissasen ja Modigin, ja alusta alkaen oli selvää, että juuri tällä kolmikolla sitä lähdetään kokeilemaan.
Noin puolen tunnin mittainen Valtuusto-podcast julkaistaan tavallisesti kahden viikon välein kaupunginvaltuuston kokouksen alla. Kolmikko käy lähetyksessä läpi valtuuston esityslistan keskeiset asiat, ja lähetyksen jälkipuoliskolla mukaan otetaan vieras.
– Tavallisesti paria päivää ennen äänitystä ollaan aina kauhun vallassa, että apua, kuka me kutsutaan vieraaksi. Sitten päätetään nimi, laitetaan vieraille viestiä ja toivotaan että aikataulut natsaavat, Oskala kertoo.
Kun me kuitenkin näistä asioista puhutaan, miksei niistä voisi samalla puhua myös vähän laajemmalle yleisölle?
Laura Rissanen
Vajaan vuoden aikana Valtuusto-podcastissa on vieraillut Helsingin pormestari, lähes kaikki apulaispormestarit sekä koko joukko korkean tason virkamiehiä. Ohjelman teknisestä toteutuksesta vastaa Oskala, jolla muusikkotaustansa vuoksi oli jo valmiiksi tarvittavat laitteet ja osaaminen.
Podcastin kuuntelumäärät ovat olleet maltillisia: suosituimpia jaksoja on kuunneltu viitisen sataa kertaa. Oskala kuitenkin uskoo, että luvut nousevat, kunhan laatua pidetään yllä.
– Blogissanikin lukijamäärät alkoivat nousta kunnolla vasta, kun olin tehnyt sitä 5–6 vuotta. Täytyy vain pitää laatu yllä ja taata säännöllisyys ja luotettavuus.
Tekijöiden mukaan ohjelman taustalla on vahva demokraattinen ja kansansivistyksellinen pohjavire.
– Me olemme kaikki olleet jo jonkin aikaa kaupunkipolitiikassa mukana. Ajatuksena on, että kun me kuitenkin näistä asioista puhutaan, miksei niistä voisi samalla puhua myös vähän laajemmalle yleisölle, Rissanen sanoo.
Tutkija: Tekotapa tarjoaa kiinnostavan näkökulman
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma on kuunnellut Valtuusto-podcastia, ja pitää ohjelmaa tervetulleena kokeiluna.
Vuorelman mukaan ohjelmalle on sopiva rako politiikan tapahtumapaikkojen ja median tuottaman sisällön välisellä alueella.
– Meidän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä meidän vallan ja demokratian areenoilla, eli valtuustoissa ja eduskunnassa tapahtuu. Analyysi on siirtynyt enemmän siihen, mitä tapahtuu median kentällä.
Vuorelman mukaan Valtuusto-podcast tarjoaa myös kiinnostavan ja lähes ainutlaatuisen näkökulman poliittisen päätöksenteon ytimeen, kun päättäjät ovat itse ilman välikäsiä kertomassa, mistä he päättävät. Tähän näkökulmaan liittyy toki myös vaaroja.
– Päättäjän näkökulmasta yksittäiset valinnat ja prosessit voivat ovat olla kiinnostavia, eli keitä valitaan ja mihin asemiin. Se varsinainen politiikan sisältö voi sitten jäädä vähän marginaaliin. Esimerkiksi tutkija kiinnittäisi varmasti enemmän huomiota politiikan sisältöön kuin siihen, ketkä niitä päätöksiä tekevät tai millä tavalla se tekninen prosessi etenee.