SAN PEDRO Ruben Enaje ristiinnaulittiin Filippiineillä pitkäperjantaina, mutta hän ei kuollut eikä häntä haudattu.
57-vuotias kirvesmies on noussut ristille vapaaehtoisesti 32 vuoden ajan pitkäperjantaina. Hän sivelee ylpeänä ristiään, jonka hän rakensi itse.
– Se painaa 40 kiloa. Se on vaativin osa matkaamme. Olkapäihin sattuu, hän toteaa ja siirtyy kuistilleen pesemään nauloja, jotka läpäisevät hänen kämmenensä muutaman tunnin kuluttua.
Joka pitkäperjantai riisipeltojen keskellä Pampangassa näytellään kouriintuntuva versio Raamatun tarinan Jeesuksen viimeisistä hetkistä.
Kärsimysnäytelmiä esitetään ympäri maailmaa erityisesti katolisissa maissa. Mutta parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Filippiinien pääkaupungista Manilasta pieni San Pedron kaupunki on esittänyt 60 vuoden ajan yhtä rajuimmista versioista.
Tänäkin vuonna kymmenisen paikallista nousi ristille, ja kymmenet nuoret miehet ruoskivat itsensä verille bambukepeillä.
Kadun varrella katsojat läpsivät näitä kengillä ja vöillä. Osanottajat haluavat ilmaista äärimmäistä katumusta ja itsensä uhraamista.
Ruben Enajelle ristiinnaulitseminen on itsestäänselvyys.
– Lupauduin tähän, kun putosi kolmannesta kerroksesta, kertoo Enaje.
Rakennustyömaan onnettomuudesta selviytyminen hengissä tuntui niin uskomattomalta, että Enaje päätti kiittää luojaa äärimmäisellä tavalla.
Vuosien aikana hän on noussut ristille myös pyytämään apua vaimonsa ja tyttärensä sairauksiin. Enaje uskoo että he parantuivat rukouksen ansiosta.
– Lääkärit eivät pystyneet parantamaan vaimoni kaulaan ilmestynyttä kyhmyä. Hän ehdotti, että pyytäisin apua ristillä. Niinpä pyysin sitä ensimmäiseksi Jumalalta, kun nousin ristille, kertoo Enaje.
Vaimo hyörii keittiössä vetreänä laittaen ruokaa sukulaisille. Hän kannattaa miehensä vuosittaista rituaalia, vaikka ei menekään koskaan paikalle.
Suurin osa filippiiniläisistä on katolisia, ja he ottavat uskontonsa vakavasti. Kirkot ovat viikonloppuisin täynnä väkeä. Pääsiäiskulkueissa ympäri maata kävelee pitkä letka ihmisiä.
Mutta ristille ja ruoskimaan ajaa myös toive paremmasta. Köyhässä maassa läheskään kaikilla ei ole rahaa, mutta toivo ei ehdy.
Enaje kulkee ristiään kantaen kaupungin halki lähes parin kilometrin matkan. Tuhannet turistit seuraavat kulkuetta kadulla katsellen, kuinka roomalaissotilaiksi sonnustautuneet kaupunkilaiset tönivät Enajea maahan.
Maria Magdalenan hahmo pyytää armoa, mutta Jeesus kuljetetaan Golgatalle.
Matkalla kymmenet miehet kulkevat naamiot päässään ylävartalo paljaana. Veri roiskuu ympärillä kävelevien turistien vaatteille.
– Haluan kokea mitä Jeesus koki. En pyydä mitään muuta kuin syntien anteeksiantoa, sanoo yli kymmenen vuotta itseään ruoskinut 32-vuotias Jesus Najera.
Enaje päästää parahduksen, kun naulat läpäisevät taas hänen kämmenensä. Ristillä hän viipyy kymmenen minuuttia, ennen kuin näytelmä on ohi.
Hän sanoo huutamisen auttavan kestämään kipua. Enaje väittää, että kädet paranevat kolmessa päivässä antibioottien ja rukousten avulla.
– Rukoilen niin pääsen töihin heti. Vain kipu olkapäissä pysyy. Mutta pärjään kyllä. Uskoni on niin vahva, Ruben Enaje sanoo.
Enaje näyttää pitkissä tummissa kutreissaan maalausten Jeesukselta. Hän pysyy rauhallisena loputtoman toimittajavirran ja selfie-kuvien pyytäjien paineessa hymyillen ystävällisesti kaikille.
San Pedron hiljainen kaupunki on pitkäperjantaisin täynnä väkeä. Ulkomaiset ja paikalliset turistit rynnivät tungoksessa ristisaattueen vierellä näpsien valokuvia.
Filippiinien katolinen kirkko on jo pitkään vastustanut esitystä, mutta kaupunki järjestää seremonian joka vuosi. Kaupungin edustaja sanoo, että kaupunki tukee tapahtumaa, koska se on kansalle tärkeä.
– Me teemme sen, koska kansa haluaa jatkaa perinteitä. Se on tapa tehdä uhrauksia, San Fernandon kaupungin edustaja Alberto Boy Santiago.
– Joskus he tekevät tämän, koska haluavat apua sairaalle sukulaiselleen. Näyttää siltä, että he paranevat, kertoo tapahtuman puheenjohtaja.
Santiago sanoo, että tapahtuma piristää kaupungin talouttakin reippaasti.
Kuka tahansa ei pääse ristille. Kaupunki tarkistaa, että jokainen halukas on fyysisesti ja henkisesti terve.
– Heillä pitää olla hyvä syy ristiinnaulitsemiseen. Heidän pitää olla henkisesti, moraalisesti ja tunteiltaan vahvoja, Santiago sanoo.
39-vuotias Mary Jane Sason oli ainoa ristille noussut nainen. Hän on yksinhuoltaja ja haluaa ristille, koska hänellä on paljon huolia.
– Sairastuin, siksi teen tämän. Viime vuonna olin hyvin sairas ja olin hyvin laiha. Parannuin, vaikka en mennyt edes lääkäriin, Mary Jane Sason iloitsee.
Hän on nauliintunut ristille viiden vuoden ajan, kunnes lopetti. Viime vuonna hän aloitti uudestaan, koska hän ja hänen sisarensa sairastuivat.
– Kämmeniini tulee painauma naulojen takia. Mutta huomenna ne jo paranevat, hän näyttää käsiään.
Ruben Enaje on tyytymätön kirkon nihkeyteen.
– Joka vuosi tähän aikaan kirkko kieltäytyy hyväksymästä seremoniaamme. Sen mielestä tämä ei ole sopivaa eikä oikein. Olen pettynyt siihen, että kirkko ei tue meitä, vaikka teemme tällaisen uhrauksen, Enaje sanoo.
Enaje itse uskoo, että jossain ylhäällä joku kuuntelee hänen tuskaansa.
– Kun aloin kantaa ristiä, rukouksiini vastattiin. Ennen jouduin ajamaan julkisilla kulkuvälineillä. Nyt minulla on oma ajoneuvo ja omistan tontin. Töitä on riittänyt, kirvesmies kertoo.
Pihassa seisoo sivuvaunullinen mopo.