1
Taistelu alkaa linja-auton penkeistä
Martin Luther King nousi ensi kertaa julkisuuden hahmoksi vuonna 1955 Montgomeryssä Alabamassa alkaneen bussikapinan johtajana.
Alabamassa vallitsi laki, jonka mukaan paikallisbusseissa valkoiset istuivat edessä ja värilliset peräosassa. Jos valkoisten istumapaikat tulivat täyteen, mustien on annettava heille istumapaikka.
Näin tapahtui joulukuun 1. päivä 1955, jolloin ompelijana työskennellyt Rosa Parks oli palaamassa kotiin työpäivän jälkeen. Kuljettaja määräsi Parksin ja kolme muuta antamaan tilaa valkoisille. Rouva Parks kieltäytyi, pidätettiin ja hän sai protestistaan sakot.
Montgomeryssä toimi mustien oikeuksien puolesta kampanjoivia järjestöjä, jotka halusivat hyödyntää Parksin tapausta.
Järjestöt saivat aikaan laajan bussiboikotin, jossa värilliset matkustajat lopettivat linja-autojen käytön. Koska värilliset muodostivat 75 prosenttia matkustajista, oli se bussiyhtiölle tuntuva menetys. Linja-autoprotesti osoittautui tehokkaaksi ja sitä päätettiin jatkaa.
Paikalliset seurakuntajohtajat päättivät perustaa toimintaa johtamaan järjestön. Perustettiin Montgomery Improvement Association (MIA), jonka johtoon nostettiin lupaava, nuori pappismies Martin Luther King.
MIA kävi linja-autoyhtiöiden kanssa neuvotteluja käytäntöjen muuttamisesta, mutta yhtiöt kieltäytyivät.
Kapinoineet mustat joutuivat hyökkäysten kohteiksi. Heitä uhattiin väkivallalla ja mustien johtajien koteihin tehtiin pommi-iskuja. Kingin taloon heitetty pommi ehdittiin tehdä ajoissa vaarattomaksi. Seitsemän pommien heittäjää sai vankeustuomiot. He kuuluivat kaikki Ku Klux Klan –järjestöön.
Bussiboikotti kesti yli vuoden. Sen aikana MIA valitti mustien kohtelusta oikeuteen. Paikallinen tuomioistuin totesi mustien eriarvoisen kohtelun olevan perustuslain vastaista. Yhdysvaltain korkein oikeus vahvisti tuomion 20. joulukuuta 1956.
Bussiboikotti sai laajaa huomiota, ja sen myötä Martin Luther King nousi valtakunnalliseksi kuuluisuudeksi.
2
Protestit ravintoloiden rotuerottelua vastaan
Helmikuussa 1960 joukko afro-amerikkalaisia opiskelijoita oli saanut tarpeekseen monien kaupunkien ruokaloissa käytännössä olevasta tavasta, jossa mustat ja valkoiset ruokailijat oli erotettu toisistaan.
Greensborossa Pohjois-Carolinassa joukko opiskelijoita asettui valkoisille varattuun ravintolan osaan ja kieltäytyi poistumasta, vaikka heille ei tarjoiltu. Lisäksi he joutuivat niin sanallisten kuin fyysistenkin hyökkäysten kohteiksi.
Kapinaliike levisi nopeasti. Kingin johtama, mustien ihmisoikeuksia edistävä Southern Christian Leadership Conference (SCLC) antoi tukensa opiskelijoille, mutta tähdensi, että protestoinnissa on käytettävä vain väkivallattomia keinoja.
Opiskelijaliike sai ruokasalikäytännön muuttumaan 27:ssä Yhdysvaltain kaupungissa, mutta monissa se pysyi ennallaan.
King järjesti oman protestinsa saman vuoden lokakuussa Atlantassa sijaitsevan supermarketin ruokalassa 75 opiskelijan kanssa. King ja 36 opiskelijaa pidätettiin, mutta heidät vapautettiin pian.
Protesti ruokaloiden rotuerottelua vastaan jatkui seuraavaan vuoteen, mutta hiipui vähitellen.
3
"Minulla on unelma"
Elokuun 28. päivä 1963 Martin Luther King järjesti Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa valtavan mielenosoituksen mustien ihmisoikeuksien puolesta.
"March on Washington for Jobs and Freedom" keräsi arviolta yli 200 000 osanottajaa ja siitä muodostui yksi suurimmista Washingtonissa koskaan yhtenä päivänä järjestetyistä kansankokouksista.
Lincolnin muistomerkillä King piti kuuluisan "I have a dream" -puheensa, jossa hän vaati loppua rasismille.
Hän myös esitti toivomuksen, että jonakin päivänä kaikki ihmiset voisivat olla tasa-arvoisia keskenään ihonväristä riippumatta.
"[...] – Minulla on unelma, että jonakin päivänä neljä lastani voivat elää maassa, missä heitä ei arvioida ihonvärinsä perusteella, vaan heidän persoonallisuutensa ja luonteensa perusteella.[...]"
Seuraavana vuonna eli 1964 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto väkivallattomasta työstään rotujen välisen tasa-arvon hyväksi.
4
Viimeinen voitto
Helmikuun alussa 1968 puhkesi levottomuuksia Memphisissä Tennesseessä.
Kaksi kaupungin puhtaanapitolaitoksen työntekijää sai surmansa, kun heidän jäteautoonsa tuli vika.
Tämän, samoin kuin johtajiensa välinpitämättömyyden seurauksena Memphisin julkisten töiden osaston 1 300 pääasiassa mustaihoista työntekijää meni lakkoon.
He vaativat ammattiliittonsa hyväksymistä neuvottelukumppaniksi, kelvollisia palkkoja ja parempaa työturvallisuutta. Puhtaanapitolaitoksen palkat olivat niin huonot, että monet työntekijät joutuivat turvautumaan köyhäinapuun, vaikka tekivät pitkää työpäivää.
Työntekijöiden asema vaikeutui, sillä samoihin aikoihin Memphisin pormestariksi valittiin kovaa linjaa edustava Henry Loeb. Hän ei suostunut maksamaan työntekijöille ylityökorvauksia ylipitkistä työpäivistä, eikä hyväksynyt heikkokuntoisten autojen uusimista.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi työntekijöiden vaatimukset, mutta Loeb esti päätökset toteuttamisen sanoen, että vain hänellä oli oikeus hyväksyä ammattiliitto neuvottelukumppaniksi, eikä hän aikonut tehdä niin.
Seuraavana päivänä poliisi hyökkäsi rauhallisen mielenosoittajajoukon kimppuun ampuen kyynelkaasua.
Martin Luther King oli seurannut tapahtumien kulkua tuttaviensa välityksellä. Hän piti puheen 25 000 mielenosoittajalle ja ylisti heidän yhtenäisyyttään.
Seuraavina viikkoina mielenosoitukset jatkuivat, mutta joukkoon oli liittynyt väkivaltaan taipuvaisen Black Panther –liikkeen jäseniä, vaikka protestien johto oli painottanut väkivallattomuutta. Ainakin yksi ihminen kuoli poliisien avattua tulen.
Poliisi ampui kyynelkaasua mielenosoittajien suojapaikkanaan käyttämään kirkkoon. Kun ihmiset makasivat lattialla yrittäen hengittää, poliisit pamputtivat heitä.
King palasi Memphisiin huhtikuun alussa. King oli väsynyt ja puhui kirkossa omasta kuolevaisuudestaan.
– Kuten kaikki, haluaisin pitkän elämän, pitkäikäisyydellä on puolensa. En kuitenkaan välitä siitä nyt. Olen nähnyt Luvatun maan...
Seuraavana iltana King murhattiin asuinpaikkansa motelli Lorrainen parvekkeelle.
Pormestari Loeb määräsi Memphisiin ulkonaliikkumiskiellon estämään kahakoita.
Muutamaa viikkoa myöhemmin neuvottelijat pääsivät sopimukseen puhtaanapitotyöntekijöiden palkkojen parantamisesta ja ammattiliitosta.
Lisää aiheesta:
Martin Luther Kingin kuolemasta 50 vuotta – ”Hänen elämäntyönsä laajuutta ei vieläkään ymmärretä”
