– Olen ollut Sigynillä yli 20 vuotta, ja yhtään positiivista yllätystä tämä laiva ei vielä ole tarjonnut. Kyllä ne yllätykset ovat yleensä olleet negatiivisia, sellaista se on, huokaa veneenveistäjä Tommi Lavonen yli 130-vuotiaan kaunottaren kannella.
Museolaiva Sigyn on ollut osa Aurajokimaisemaa liki 80 vuotta, mutta toukokuussa se katoaa kolmeksi vuodeksi Varvintorin kupeesta.
Maailman viimeinen valtamerimeriliikenteessä purjehtinut parkkitakilainen, puurunkoinen kauppa-alus on laajan peruskorjauksen tarpeessa. Alus siirretään korjattavaksi Ruissalon telakalle.
Tehtiin pieni reikä. Aika surullinen näky se oli.
Tommi Lavonen
Telakointia on valmisteltu pitkään ja huolellisesti, mutta vanhalla rouvalla lienee yllätyksiä tälläkin kertaa helmoissaan.
– Olemme lähteneet sillä ajatuksella, että työ etenee sitä myöten kuin yllätyksiä tulee. Kylkeä avataan pätkä kerrallaan, ja katsotaan kuinka paljon se vaatii aikaa ja mitä pitää tehdä, sanoo kunnostushankkeen projektipäällikkö Tapio Santala.
– Laivan kunto on siinä määrin arvoitus, että se tiedetään vasta kun moottorisahalla lähestytään ja ruvetaan purkamaan.
Tommi Lavonen on saanut jo hieman esimakua vesirajan yläpuolelta otetusta näytteestä.
– Tehtiin pieni reikä, eikä se kovin hyvältä näytä. Aika surullinen näky se oli, ei tarvinnut moottorisahaan tarttua vaan ihan kourin repimällä pystyi kylkilankutuksen poistamaan.
Uudet kupeet laivaakin vanhemmasta puusta
Museoalus hinataan 8. toukokuuta Varvintorilta Ruissalon telakalle. Niin ikään historiallisen Åbo Båtvarfin telakka-alue on Sigynille oiva turvasatama lyhyen merimatkan päässä.
– Yhdessä asiantuntijoiden kanssa arvioimme, että pidempi hinausmatka olisi aluksen kunto huomioiden ollut riski. Avomerelle ei olisi ollut menemistä, sanoo museoalus Sigynin säätiön asiamies Tapio Maijala.
Yleisö pääsee seuraamaan kunnostustöiden etenemistä paikan päällä sekä muun muassa sosiaalisessa mediassa.
– Telakalla korjataan laivan runko. Kylkilankutusta aletaan repiä ja tutustua sen sielunelämään, ja kaaritus korjataan niiltä osin kuin se pakollista on, kertoo veneenveistäjä Tommi Lavonen.
Evon metsistä Hämeestä on tarkkaan valikoitu sopivia puita, ja vanhan leidin arvoon sopivaa materiaalia onkin löytynyt.
– Puut ovat jopa vanhempia kuin laiva. Esimerkiksi kylkilankuiksi tulevat männyt ovat jopa 150–180-vuotiaita. Eli ne ovat olleet puita jo silloin kun Sigyn on syntynyt, miettii projektipäällikkö Tapio Santala.
Ultraäänellä tietoa mastojen kunnosta
Sigyn on ollut tynkämastoisena Aurajoessa pari vuotta sitten tapahtuneen turman takia. Hetkeä ennen kesäsesongin alkua aluksen takila rojahti kannelle. Kukaan ei loukkaantunut onnettomuudessa, mutta tapaus herätti huolen laivan kunnosta.
– Onneksi se tapahtui pari päivää ennen kuin alus avattiin yleisölle, mutta toista kertaa emme halua tällaista herätystä. Nyt pannaan paatti kerralla kuntoon moneksi vuodeksi, sanoo museoalus Sigynin säätiön asiamies Tapio Maijala.
Uusia takilan osia on valmistettu siperianlehtikuusesta jo viime vuoden loppupuolelta alkaen, ja ne alkavat olla puuvalmiina. Takilan ylösrikaus on tarkoitus tehdä aluksen palattua Aurajokeen vuonna 2020.
Korkeuksiin ei kuitenkaan kannata kurottaa, ennen kuin perustusten vahvuus on varmistettu. Edelleen pystyssä olevien mastontynkien kunto on yhä arvoitus, mutta siitä saadaan vihiä vielä ennen aluksen hinaamista Ruissaloon.
– Huhtikuun aikana laivan alamastot tutkitaan ultraäänellä. Varmistetaan, että ne ovat täysin terveet, tai sitten päätetään niiden uusimisesta. Mennään vielä kerran metsään, ja haetaan entistä isommat puut, hymähtää Tapio Santala.
Nimikkomastoja kaupan rahakkaimmille
Museoalus Sigynin edellinen peruskorjaus toteutettiin vuosituhannen taitteessa, kun se hinattiin oman uivan telakkansa varassa Maarianhaminaan kunnostettavaksi.
Suurremonttien välilläkin alus vaatii jatkuvaa hoivaa, ja Sigynillä on monivuotinen kunnossapito-ohjelma, joka meni osin uusiksi takilaturman takia.
– Kolmen vuoden projektiin on 1,2 miljoonan euron suunnitelma tehty. Iso potti, mutta onneksi on hyvät tukijat takana: tälle vuodelle sekä Turun kaupunki että Åbo akademin säätiö, ja kyllä selvästi henkistä sitoutumista on tulevillekin vuosille. Perusta on vankka, että uskalletaan aloittaa projekti, sanoo Maijala.
Lisärahaakin kaivataan sekä yrityksiltä että suurelta yleisöltä. Syksyksi on suunnitteilla joukkorahoitushanke, ja varakkaimmat voivat ostaa museoalukselta vaikka oman nimikkomaston.
– Tässä on kolme mastoa myytävänä, 50 000 eurolla pääsee maston omistajaksi! Mutta Sigynillä on paljon myös muita pienempiä osia. Voi tulla vähän pienemmällä summalla mukaan, nauraa Tapio Maijala.