Kansallis-Osake-Pankin entinen pääjohtaja Jaakko Lassila julkaisi vuonna 1993 muistelmansa otsikolla Markka ja ääni — suomalaisen pääoman palveluksessa. Nimi kuvaa mainiosti paitsi Lassilan toimintaa myös kapitalismin johtavaa periaatetta: vain raha tuo valtaa.
Demokratia perustuu päinvastaiseen periaatteeseen, eli siihen, että jokaisella ihmisellä on ääni. Näin ollen luottamus politiikkaan on yksinkertaisesti sen varassa, että kansanedustajat hoitavat tehtäväänsä edustamalla kansaa.
Luottamusta nakertaa se, jos poliitikot käyttävätkin valtaa pääoman edustamiseen. En halua osoittaa nyt tuoretta tapausta yritystukien karsimisesta, jossa kansanedustajien tahto tuntuu olevan tukien saajien taskussa.
Entinen kokoomusvaikuttaja ja pitkän linjan lobbari Anders Blom kertoo juuri hyväksytyssä väitöskirjassaan, miten hänen onnistui Perheyritysten liiton toimitusjohtajana valjastaa oppositiossa ollut Suomen Keskusta omien tavoitteidensa ajajaksi.
Keskusta ja Matti Vanhanen sen puheenjohtajana ja pääministerinä kevensivät vuodesta 2003 vuoteen 2010 monin tavoin varakkaiden omistajayrittäjien verotusta. Esimerkiksi vuoden 2005 osinkoverouudistuksen jälkeen yrityksen kautta pystyi nostamaan jopa 90 000 euroa vuodessa täysin verovapaasti. Myöhemmät hallitukset ovat osin paikkailleet epäkohtaa, mutta edelleen listaamattoman yhtiön osinkojen verotus on kevyttä. Myös varallisuusvero poistettiin 2005.
Vaalirahaskandaalin keskellä Vanhanen luopui pääministerin paikasta. Hänestä tuli Anders Blomin jälkeen – yllätys, yllätys – Perheyritysten liiton toimitusjohtaja.
Pääomapiirit valvovat tehokkaasti etujaan juuri verotuskysymyksissä. Lähes kaikki veroasiantuntijat ovat joko sidoksissa pääoman omistajiin tai vaitonaisia virka-asemansa vuoksi. Vero-oikeuden professoritkin ovat usein vain näennäisesti puolueettomia, sillä lähes kaikki heistä kirjoittavat maksua vastaan asiantuntijalausuntoja yrityksille ja niitä avustaville asianajotoimistoille. Käytäntö hämärtää rajaa akateemisen tutkimuksen ja lobbauksen välillä.
Monet viime vuosien veroratkaisut, erityisesti osinkoverotusta koskevat päätökset, ovat syrjäyttäneet taloustutkijoiden suositukset.
Verolait ovat otollisia lobattaviksi myös siksi, että verotuskysymykset ovat monimutkaisia ja pienelläkin yksityiskohdalla voi olla dramaattisia vaikutuksia. Toimittajat – suuresta yleisöstä puhumattakaan – harvoin vaivautuvat paneutumaan niihin.
Toisaalta juuri verotuskysymyksissä pääoman ja kansan edut helposti törmäävät. Tästä kertoo myös se, että monet viime vuosien veroratkaisut, erityisesti osinkoverotusta koskevat päätökset, ovat syrjäyttäneet taloustutkijoiden suositukset. Suomessa omistamisen verotus on tällä hetkellä eurooppalaisittain poikkeuksellisen alhaista. Eri sijoitusmuotojen epätasapuolinen verotus antaa varakkaimmille mahdollisuuden verojen välttelyyn, mikä haittaa myös investointeja.
Yksi hallituksen uusista veroratkaisuista koskee puun myyntituloja. Sen nimi on metsälahjavähennys. Lain tarkoituksena on edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia, kasvattaa metsätilakokoa, edistää yrittäjämäistä metsätaloutta ja lisätä puun tarjontaa. Erittäin monimutkaisen lain idea on yksinkertainen: kevennetään suuria metsäomaisuuksia lahjaksi saavien ihmisten verotusta. Vähennys on niin vaikea laskea, että sen arvioimiseksi tarvitaan laskureita.
Parhaimmillaan metsälahjavähennys voi antaa jopa 60 000 euron verotuen lahjansaajalle.
Vain suuria metsätiloja lahjaksi saavat voivat tehdä metsälahjavähennyksen. Se hyödyttää siis vain erityisesti niitä, joilla on paljon metsätalouden pääomatuloja. Parhaimmillaan metsälahjavähennys voi antaa jopa 60 000 euron verotuen lahjansaajalle. Lakiesityksen perusteluiden mukaan vuodessa 1 400 suurten metsälahjoitusten saajaa hyötyy uudistuksesta.
Nyt jo reilun vuoden voimassa ollutta lakia on erittäin vaikeaa puolustella yleisellä edulla. Asiantuntijat ja oppositio ovat arvostelleet lakia ankarasti muun muassa kansalaisten yhdenvertaisuuden, luonnonsuojelun ja EU-oikeuden näkökulmasta. Laki onkin surullinen esimerkki siitä, miten hallituspuolueet käyttävät kansalta saamaansa valtaa pienen ja jo valmiiksi etuoikeutetun ryhmän suosimiseen.
On ilmeistä, että metsälahjavähennyksessä näkyy metsänomistajien äänenkannattajana tunnetun Keskustan kädenjälki. Vastineeksi Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat hallitusohjelmassa omia tavoitteitaan läpi. Lopputulos on parlamentaarisen päätöksenteon kannalta surullinen. Viime eduskuntavaaleissa hallituspuolueita äänesti 1,7 miljoonaa ihmistä, mutta se käytti valtaansa 1 400 jo valmiiksi etuoikeutetun kansalaisen suosimiseen.
Maailmalla on puhuttu siitä, että päätökset hyödyttävät prosenttia kansasta. Tässä tapauksessa puhutaan promilleista. On syytä kysyä, ovatko kansanedustajat kansan vai pääoman palveluksessa.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.