Yhtenä päivänä naiselle tuli ilmoitus, että hän on tilannut kotiinsa kodinkoneita. Vaikka ei ollut. Toisen naisen kotiin tuli postissa yllättäen eroottisia vaatteita.
Molempien tilausten takana oli entinen kumppani.
Vainoaja voi myös uhkailla häädöllä tai lasten kevätjuhliin menolla, penkoa roskia tai jättää portinpieleen narsismista kertovia kirjoja.
– Vain mielikuvitus on rajana. On mitä järjettömämpiä tapoja vainota ja häiritä toisen elämää, sanoo tutkijatohtori Anna Nikupeteri Lapin yliopistosta.
Nikupeteri on tehnyt väitöskirjan eron jälkeisen vainon tunnistamisesta ja uhrien kohtaamisesta.
Tuhansia tapauksia
Vainoaminen on ollut rikosnimikkeenä vasta vuodesta 2014. Vainoamiseen syyllistyy (Finlex-sivusto) henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.
Yle Uutiset selvitti, kuinka yleistä vainoaminen on. Tapausmäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Viime vuonna poliisin tietoon tuli jo 767 vainoamistapausta, selviää Poliisiammattikorkeakoulun keräämistä tilastoista.
Yhteensä tapauksia on ollut lain voimassaoloaikana vajaat 3 000.
Luku on jäävuoren huippu. Euroopan unionin perusoikeusviraston toteuttamassa kyselyssä joka neljäs suomalainen nainen kertoi kokeneensa vainoa. Tämä oli kuudenneksi eniten EU:ssa. Ruotsissa jopa joka kolmas nainen kokee vainoa.
– Luulen, että edelleen voi olla kynnystä ilmoittaa vainoamisesta, Nikupeteri sanoo.
Samaa mieltä on väitöskirjaa vainoamisesta tekevä komisario Jarkko Hynninen. Hän on kouluttanut ammattilaisia tunnistamaan tilanteita.
– On selvää, että huomattava osa vainoamisrikoksista jää ilmoittamatta. Moni ei uskalla tehdä ilmoitusta, Hynninen sanoo.
Yleensä uhri tuntee
Suomessa vainoajat ovat tyypillisesti olleet parisuhteessa tai lyhyessä suhteessa uhrin kanssa ja suhde on päättynyt. Vaino voi kohdistua myös esimerkiksi julkisessa virassa olevaan tai julkisuudesta tuttuun henkilöön.
Peräti neljä viidestä uhrista tuntee vainoajan, Hynninen sanoo. Tutkimusten perusteella 80–90 prosenttia vainoajista on miehiä. Heistä korkeintaan puolella on rikollista taustaa. Usein he ovat 30–40-vuotiaita.
Väkivaltaisuus voi tulla ulkopuolisille yllätyksenä. Se ei ole välttämättä ollut tavallista suhteessa ennen eroa.
Anna Nikupeteri
Tämän tarkemmin vainoajia ei voi profiloida, vaan he tulevat hyvin eri sosioekonomisista taustoista.
Vainoaminen on vakavaa ja sillä voi olla peruuttamattomia vaikutuksia uhriin.
– Keskimäärin puolessa vainoamistapauksista on uhkailua, joka kolmannessa fyysistä väkivaltaa ja kymmenessä prosentissa on seksuaalista väkivaltaa, komisario Hynninen sanoo.
Lapset pelinappuloina
Usein vainoaja soittaa uhrilleen uhkauksia puhelimella, lähettää tiuhaan tekstiviestejä, sähköpostia tai on yhteydessä sosiaalisen median kautta. Vainoaja voi myös tarkkailla uhriaan ja liikkua siellä, missä tämä on.
– Vainoamiseen liittyvä väkivalta on luonteeltaan pakottavaa ja kontrolloivaa. Hälyttäviä merkkejä on silloin, kun kontrolli alkaa rajoittaa elämää, ja arkeen tulee turvattomuutta ja pelkoa, Nikupeteri sanoo.
Lapset ovat esimerkiksi olleet pettyneitä, jos etävanhempi utelee tapaamisessa vain entisestä puolisosta. Vainoaminen voi myös muuttua lapsiin kohdistuvaksi.
Anna Nikupeteri
Akuutissa tilanteessa hän kehottaa olemaan yhteydessä poliisiin ja turvakotiin.
Entiset kumppanit voivat ottaa lapset pelinappuloiksi. Anna Nikupeteri on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan, miten lapset ja nuoret kokevat vainon.
– Väitöskirjani perusteella yhteisistä lapsista voi tulla helposti pelinappuloita. Lapset ovat esimerkiksi olleet pettyneitä, jos etävanhempi utelee tapaamisessa vain entisestä puolisosta. Vainoaminen voi myös muuttua lapsiin kohdistuvaksi.
Nikupeteri kollegoineen tutki perhesurmien ja vainoamisen yhteyttä ja löysi paljon yhteisiä piirteitä.
– Tekijä kokee usein hankalaksi erota, on mustasukkaisuutta ja väkivalta on luonteeltaan pakottavaa ja kontrolloivaa. Väkivaltaisuus voi tulla ulkopuolisille yllätyksenä. Se ei ole välttämättä ollut tavallista suhteessa ennen eroa. Sekin on tavallista, että ulkopuoliset eivät tunnista tilannetta, hän luettelee.
Yli 300 tuomiota annettu
Suomessa on annettu lukuisia tuomioita vainoamisesta. Rikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Käräjäoikeudesta on tullut tuomio vastikään esimerkiksi tällaisesta tapauksesta: Koko viikon, lähes joka päivä mies kulki entisen kumppaninsa talon ohitse, huusi solvauksia ja uhkauksia. Kaupassa kohdatessa mies uhkasi tappaa ensin naisen ja sitten itsensä. Mies tuijotti taloon sisälle ikkunan läpi naista ja lapsia, penkoi naisen roskia ja kävi autotallissa.
Tästä usean kuukauden vainoamisesta tuomittiin sakkoa 770 euroa. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Jarkko Hynnisen käsityksen mukaan vainoamisesta on tuomittu Suomessa pääosin sakkoja. Tämä voi sotia joidenkin oikeuskäsitystä vastaan, koska vainoamisen uhri voi joutua elämään vuosikausia pelossa.
Viime vuonna käräjäoikeuksissa käsiteltiin yhteensä 145:tä vainoamistapausta. Oikeusrekisterikeskuksen tilastossa ovat ne tapaukset, joissa vainoaminen on ollut vakavin rikos. Jos henkilöä on syytetty myös murhasta, vainoaminen ei näy tässä tilastossa.
Käräjäoikeuksissa on vuosina 2014–2017 annettu yhteensä 301 tuomiota vainoamisesta. Syyte on hylätty 71 kertaa.
Kahden viikon kriittinen raja
Mutta purevatko tuomiot? Lähestymiskieltojakin rikotaan usein.
Vielä alustavan tutkimuksen mukaan noin joka viides vainoamisesta epäilty jatkaa vainoamista.
Komisario Jarkko Hynnisen käsitys on, että kriminalisointi voi purra noin joka kolmanteen vainoajaan – niihin, joilla ei ole kovin pahoja persoonallisuuden vääristymiä.
Hynninen sanoo, että noin puolet vainoajista kärsii persoonallisuushäiriöistä ja noin viidennes on psykoottisia eli mielenterveyshäiriöt ovat hyvin vakavia.
Keskimäärin vainoaminen kestää lähes kaksi vuotta, mutta se voi kestää vuosikausia. Jarkko Hynninen on kuullut tapauksesta, jossa vaino kesti jopa 25 vuotta.
Kaksi viikkoa on kriittinen raja, minkä jälkeen pitää miettiä viimeistään avun hakemista. Tutkimusten mukaan vainoaminen muuttuu sen jälkeen entistä vakavammaksi.
– Sen jälkeen vainoaminen muuttuu usein monimuotoiseksi, tunkeilevaksi, uhkaavaksi ja lisää negatiivisia vaikutuksia uhrissa, Hynninen sanoo.
Julkinen työ on riski
Vainoaminen voi kohdistua myös julkisuudessa esiintyviin ihmisiin. Hollannissa tehdyn kyselyn mukaan 40 prosenttia julkkiksista ja viihdealalla työskentelevistä on kokenut vainoa. Poliitikoista 21 prosenttia kertoi vainoamisesta.
Saksassa vielä useampaa tv:ssä työskentelevää on vainottu. Aluksi kirjeet olivat rakkauskirjeitä, mutta niiden sävy muuttui hyökkääväksi.
– Säännöllisesti tv:ssä tai radiossa työskentelevillä oli suurempi riski joutua useiden vainoajien uhriksi. Vainoajista kolmannes kärsi mielenterveysongelmista, Hynninen kertoo tutkimuksesta.
Myös Suomessa esimerkiksi toimittajia on vainottu. Yli 80 median päätoimittajat ja Päätoimittajien yhdistys vaativat vastikään, että toimittajien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan.
Pahimmillaan työtään tekevän toimittajan kohtaama häirintä ja kiusanteko on niin laajaa, että sitä voidaan pitää systemaattisena vainoamisena.
Mitä uhri voi tehdä?
Mitä vainoamisen uhri voi tehdä? Jarkko Hynninen sanoo, että on tapauskohtaista, mikä toimii vai toimiiko mikään.
– Mukana reagointi tarkoittaa, että käy läpi asioita vainoajan kanssa. Sanoo, ettei käytös tunnu mukavalta ja kyseessä on rikos. Tämä voi toimia, jos vainoajalla ei ole vakavaa persoonallisuuden vääristymää tai muita vakavia mielenterveysongelmia, joissa esiintyy psykoosioireita. Kuitenkin vain marginaalinen osa kaikista näistä vakavista ongelmista kärsivistä henkilöistä syyllistyy vainoamiseen.
Välillä taas yhteydenpito vain ruokkii vainoa ja on kuin bensaa liekkeihin. Uhriin ihastunut vainoaja voi tulkita yhteydenoton väärin. Silloin Hynninen neuvoo reagoimaan poispäin eli vaihtamaan esimerkiksi puhelinnumeroa ja päivittäistä kulkureittiä.
– Vainoajan uhkailua en voi suositella, mutta neuvon hakemaan lähestymiskieltoa ja tekemään rikosilmoituksen.
Lue lisää:
Kahden lapsen äiti on paennut ja pelännyt ex-miestään kuusi vuotta: "Vainoa ei vieläkään tunnisteta"
Vainoaja uuvuttaa uhrinsa vähän vähältä - lakimuutos helpotti puuttumista