Elokuvantekijä Jukka Vidgrén rakastui elokuviin jo varhain lapsena. Todellinen käännekohta tapahtui kuitenkin yhdeksänvuotiaana, kun hänen ystävänsä vanhemmat toivat Espanjan lomaltaan tuliaiseksi videokameran. Kaverukset alkoivat kuvata kameralla omia elokuviaan.
– Ajatus omista elokuvista oli niin huikea, että niitä tehtiinkin koko ajan ala- ja yläasteella.
Suvun paine ei ollut esteenä
Ajatus elokuvanteosta sinetöityi Vidgrénin kohdalla, kun hän haki Ouluun opiskelemaan elokuvien tuottamista. Sama ajatus täytyi alkuvaiheessa myydä myös vanhemmille.
Suvun omistama metsäkoneyhtiö Ponsse Oyj oli jo kasvanut kansainväliseksi yritykseksi, jonka palveluksessa Vidgrénin veljet olivat. Vidgrén uskoo isänsä Einarin kaavailleen häntäkin yhtiöön töihin.
Veto elokuvien pariin oli kuitenkin niin kova, ettei isä lopulta asettunut poikkiteloin. Vidgrén uskoo myös isä Einarin omien kokemusten vaikuttaneen suhtautumiseen.
– Ei hänen oma isänsä Jooseppikaan kovin innoissaan ollut, kun hän kuuli poikansa aikeista perustaa metsäkoneita valmistavan yrityksen.
Opinnäytetyö karkasi käsistä
Vidgrén teki ensimmäisen suuren mittakaavan elokuvatuotannon jo opiskeluaikanaan ammattikorkeakoulussa.
Opinnäytetyöksi tarkoitettu vuonna 2011 julkaistu Dr. Professors's Thesis of Evil -lyhytelokuva karkasi Vidgrénin mukaan täysin käsistä. Elokuvaa tehtiin lopulta kahden ja puolen vuoden ajan.
– Siinä pantiin kyllä kaikki peliin. Elokuvasta tuli niin massiivinen, että siihen haettiin rahoitusta jopa Suomen elokuvasäätiöstä.
Projekti oli käänteentekevä Vidgrénin uralla. Sen pohjalta syntyi oululainen videotuotantoyhtiö Mutant Koala Pictures, jonka tuottaja-ohjaajana Vidgrén edelleen toimii. Projektin aikana hän myös ystävystyi Juuso Laation kanssa, josta sittemmin tuli Vidgrénin luotto-ohjaaja ja yhtiökumppani.
Elokuvia muualtakin kuin etelästä
Elokuvan teon ajatellaan perinteisesti vaativan asettumista pääkaupunkiseudulle. Merkittävä määrä elokuvaväestä asuukin Helsingissä.
Kotimaisia kokoillan elokuvien ohjaajia, käsikirjoittajia ja tuottajia asuu kuitenkin myös muualla Suomessa. Hyvinä esimerkkeinä muualla toimivista elokuvantekijöistä käyvät Timo Koivusalo, Markku Pölönen ja Miika J. Norvanto. Ja myös Jukka Vidgrén.
– Työn puolesta joudun toki paljon käymään Helsingissä, mutta yhteydet ovat nykyään niin hyvät, etteivät välimatkat ole ongelma, Oulussa asuva Vidgrén pohtii ja jatkaa:
– Lisäksi kun on tällainen ohjaaja kuin minä, joka kirjoittaa materiaalinsa itse, niin tietynlaisesta rauhasta on hyötyä.
Vidgrénin ja Laation ensimmäinen kokoillan elokuva Hevi reissu (2018) kypsyikin pohjoisessa rauhassa kuuden vuoden ajan. Vidgrén myöntää, että hänen ja Laation käsikirjoittaman ja ohjaaman komedian tuotanto venähti pitkäksi.
– Toisaalta se ei ole ihme, sillä kun puhutaan tekijöidensä ensimmäisestä pitkästä elokuvasta ja kun elokuvalla on vielä kaksi ohjaajaa, niin moisen paketin myyminen rahoittajille ei todellakaan ollut helppoa. Kokeneilta ja nimekkäiltä tekijöiltä sama urakka saattaisi hoitua vuodessa.
Haaveissa seikkailuelokuvan teko
Vidgrén mukaan seuraava hänen ja Laation pitkä elokuva siintää vasta vuosien päässä.
Elokuvan tekeminen on lähes poikkeuksetta noin kolmen vuoden mittainen urakka, jonka aikana joutuu jatkuvasti puntaroimaan projektin mielekkyyttä, hän toteaa.
Luopumisen tuska on tuttua Vidgrénille itselleenkin. Ennen Hevi reissua hän ja Laatio suunnittelivat science fiction -elokuvaa. Tekijät ymmärsivät hyvin pian, että nyt oltiin liian suuren projektin äärellä, liian aikaisin.
– Vaikka joku hanke joudutaankin hylkäämään, ei se silti tarkoita sitä, etteikö se voisi toteutua joskus tulevaisuudessa, Vidgrén kuitenkin lisää.
Vidgrénin henkilökohtaiset suosikkielokuvat tehtiin 1980-luvulla, nimenomaan seikkailuelokuvagenressä.
– Indiana Jonesin ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvien hengessä voisi olla mukava tehdä seikkailuelokuva, haaveilee elokuvantekijä Jukka Vidgren.
Korjaus 23.4. klo 14:16: Jukka Vidgrénin vanhemmat eivät tuoneet videokameraa etelän lomatuliaisena, vaan sen toivat Vidgrénin ystävän vanhemmat.