Musiikintutkija Olli Heikkinen myöntää, ettei asetu enää seuraamaan Euroviisuja kuten 1970-luvulla. Samoilla linjoilla on verovirkailija Petri Tuunainen, joka on seurannut viisuja jo vuodesta 1976. Silloin voiton nappasi Iso-Britannian Brotherhood Of Man kappaleella Save Your Kisses For Me.
– Täytyy myöntää, että kisa on paisunut liian valtavaksi ja maita on liikaa. Tulee ähky eikä noin suurta kappalemäärä pysty sulattamaan. Nykyään kaveriporukalla kuunnellaan kaikki ehdokkaat yhden päivän aikana. Sen päivän jälkeen lauluista tulee fiilis, että ei jaksa enää, Tuunainen kertoo.
Heikkisellä tuli samoja fiiliksiä, kun hän radio-ohjelmaa varten kuunteli kaikki kappaleet. Urakassa vierähti kolme tuntia.
Miehet istahtivat Euroviisujen ennakkostudion nojatuoleihin sen kunniaksi, että Mister Euroviisuksi tituleerattu irlantilainen kolminkertainen viisuvoittaja saapui esiintymään Tuunaisen kotinurkille Laukaan Peurunkaan 20. huhtikuuta. Tuunainen tietysti järjesti tapaamisen Loganin kanssa.
Olli Heikkinen on tullut tutuksi myös Radio Suomen musiikkiohjelmasarjasta Hitin kaava. Ohjelmissa analysoitiin hittikappaleet perusteellisesti pala palalta.
Kaksimiehisen viisuraadin tehtäväksi määriteltiin mestari Loganin menestyksen arviointi. Rinnakaistehtäväksi lankesi arvioida tämän kevään Euroviisujen vedonlyöntitilastojen kärkikolmikko.
Johnny Logan, 63, voitti Eurovision laulukilpailut vuonna 1980 ja 1987. Vuonna 1992 hän sävelsi ja sanoitti Linda Martinille voittokappaleen Why Me. Jos ruotsalainen Herreys ei olisi voittanut viisuja vuonna 1984 Diggi-loo Diggi-lei –hitillä, olisi Logan nelinkertainen voittaja.
Loganin ensimmäinen sävellys Linda Martinille 1984 kisoissa toi kakkossijan ja Martin hävisi Herreysille vain kahdeksalla pisteellä. Suomen pisteistä Loganin sävellyksen voitto ei jäänyt kiinni, sillä Suomi antoi Ruotsille kahdeksan ja Irlannille seitsemän pistettä.
Irlanti on ensimmäinen maa, joka on voittanut viisut kolme kertaa peräkkäin. Tähän mennessä Irlannilla on jo seitsemän voittoa.
Logan on ansainnut Mr. Eurovision -tittelin
Petri Tuunaisen mukaan Johnny Logan on ehdottomasti ansainnut Mister Eurovision -tittelin, jos joku täytyy nostaa esiin voittajista.
– Muistan kyllä Johnnyn ensimmäisen voiton What’s Another Year -biisillä. Tykkäsin siitä tosi paljon ja olin aivan varma, että se voittaa, Olli Heikkinen tunnustaa.
Suurin piirtein itkin, kun liian hidas kappale voitti.
Petri Tuunainen
Tuunaisella syntyi vuoden 1980 kisoista aivan päinvastainen reaktio.
– Olin silloin 11-vuotias poikanen ja silloin minuun vetosivat kepeemmät rallit. Suurin piirtein itkin, kun liian hidas kappale voitti. Mutta sittemmin aika on kullannut muiston ja tykkään kappaleesta nyt tosi paljon.
Musiikintutkija Olli Heikkinen muistuttaa, että What’s Another Year on 32-tahtinen AABA-rakenteinen biisi.
– Samalla tavalla klassinen rakenne mitä esimerkiksi amerikkalaiset musikaalisäveltäjät käyttivät 20- ja 30-luvuilla todella paljon.
Suuri osa ikivihreistä iskelmistä, musikaali- ja elokuvasävelmistä on rakennettu AABA- eli sonaattimuotoon. Rakenteessa on kolme samanmuotoista A-säkeistöä. Säkeistö A1 aloittaa laulun tehokkaasti, A2 vie asiaa eteenpäin. Sen jälkeen seuraa muutos eli säkeistö B, jossa sävellaji, poljento tai molemmat muuttuvat. B-osaa seuraa jälleen laulun sanoman tiivistävä A-osa.
– Tällaisia kappaleita ei nykyisin enää tehdä enkä muista euroviisuissa kuulleeni AABA-rakenteista biisiä pitkään pitkään aikaan. Nämä ovat mennyttä maailmaa, vaikka vielä 1970-luvulla tehtiin paljon hittejä tällä kaavalla. Esimerkiksi Dannyn ja Armin Tahdon olla sinulle hellä, valaisee Heikkinen.
Portugalin 2017 voitto toi tuulahduksen menneiltä ajoilta
Petri Tuunainen arvioi, että ei ole mahdotonta voittaa AABA-kaavalla myös nykyisin.
– Tyylit voivat muuttua ja välillä voidaan palata vanhaan ja nostalgiseen, vaikka aika kaukaiselta ajatukselta se tuntuukin.
Heikkinen pohtii, että 70-luvun suosikkikaavalla ei enää menesty, mutta lieventää heti näkemystään.
– Viimevuotinen voittaja, Portugalin Salvador Sobralin esitys oli kyllä aika perinteinen fado-tyyppinen kappale.
– Sitä juuri ajoin takaa, välillä palataan kansalliseen tyyliin, Tuunainen komppaa.
Olli Heikkinen muistaa vielä Conchita Wurstin voittokappaleen Rise Like a Phoenix, koska se oli myös aika perinteinen, vähän kuin Bond-tunnari.
Johnny Loganin voittaessa toisen kerran Hold Me Now -hitillä vuonna 1987 Tuunainen oli jo paremmin viisukartalla.
– Aloin ymmärtää Loganin arvon ja balladina tämä on helpompi kuin What’s Another Year. Tajuntaan iskevä ja aika itseoikeutettu voittaja.
– Tämä on mahtiballadi, kuten edellinenkin. Iso liveorkesteri taustalla tekee tietysti paljon. Ja kapellimestari omasta maasta, Heikkinen arvioi.
Orkesteri katosi viisulavalta 20 vuotta sitten
Elävä orkesteri säesti laulajia viimeisen kerran 20 vuotta sitten eli 1998. Sen käyttö tuli hankalaksi osallistujamaiden määrän kasvaessa.
– En usko, että liveorkestereihin on palaamista, sillä se on kustannuskysymyskin. Tosin kisat maksavat varmaan tolkuttomasti nykyisinkin, Heikkinen pohtii.
Pitäisi sallia artistille mahdollisuus käyttää orkesteria tai taustanauhaa tai vaikka miksaten molempia.
Johnny Logan
Euroviisukonkari Johnny Logan kaipaa edelleen mahdollisuutta käyttää myös liveorkesteria Euroviisuissa.
– Kun lavalla on elävät muusikot soittamassa, niin adrenaliini virtaa sekä soittajilla että artistilla. Hyvä orkesteri voi nostaa artistin uudelle tasolle. Pitäisi sallia artistille mahdollisuus käyttää orkesteria tai taustanauhaa tai vaikka miksaten molempia. Euroviisuista tulisi entistä tärkeämpi myös muusikoille eikä vain shown katsojille, Logan ehdottaa punaisella sohvalla Laukaan Peurungassa.
Logan itse ei aio enää pukeutua valkoiseen pukuun ja osallistua Euroviisuihin neljännen voiton toivossa. Viisukokemusta on kertynyt riittävästi ja se on antanut pohjan artistin pitkälle uralle. Ensi vuonna häneltä ilmestyy vahvasti irlantilainen levy, jossa häntä säestää satahenkinen sinfoniaorkesteri.
Nyt kilpaillaan esityksillä, ei lauluilla
Olli Heikkinen ja Petri Tuunainen kiteyttävät, että Loganin voittokaavaan kuului iso orkesteri, voimallinen balladi ja tunnepitoinen esitys, jota lähikuvat televisiossa tehostivat.
– Mielenkiintoista Euroviisujen kehityksessä on se, että kun kisaaminen alkoi vuonna 1956, niin silloin laulut kilpailivat. Linda Martinin esityksessä 1992 on vielä pönötystä, pistettiin parhaat päälle, laulettiin hieno laulu ja katsottiin mihin se riittää. Taustalla oli viisi taustalaulajaa. Nyt taustalaulajat ovat vaihtuneet aikalailla taustatanssijoihin ja kilpaillaan enemmän esityksillä kuin varsinaisilla lauluilla, Heikkinen havainnoi.
Petri Tuunainen muistuttaa, että perinteisiä balladeja kuulee toki edelleen viisukisoissa. Heikkinen muistaa samalla Serbian Molitva-balladin voiton vuonna 2007.
– Kyllä, Molitva oli hyvin perinteinen ja se voitti heti Lordin jälkeen varsin erilaisena kappaleena, kuin Hard Rock Hallelujah. Usein jäljitellään edellisen vuoden voittajaa, mutta eipä tule mieleen, että sillä konstilla olisi voitettu, Tuunainen toteaa.
Johnny Loganin mielestä Euroviisu-kappaleiden kansallisia elementtejä ei kannata kuitenkaan ryhtyä viisusäännöillä määräämään. Kansakunnilla pitää olla voimaa uskoa omaan kulttuuriin ja kykyä sisällyttää kappaleisiin musiikillisia erityispiirteitä.
– Esimerkiksi irlantilainen bändi The Corrs on menestynyt modernilla soundilla, jossa on vahva irlantilainen lataus. Ja irlantilainen tinapilli soi Titanic-elokuvan megahitissä My Heart Will Go on.
Hard Rock Yllätys
Jotain perikansallista, mutta samalla yleiseurooppalaista yhdistelmää tarjosi Suomen voittokappale Hard Rock Hallelujah Lordin esittämänä vuonna 2006.
Olli Heikkinen ei uskonut Lordin menestykseen eikä edes katsonut viisuja, vaan naapurikanavalta elokuvaa.
– Käänsin välillä viisuille ja katsoin että, ei oo totta! Suomi johtaa euroviisuja! Kahtatoista pistettä rupesi tulemaan enemmänkin. Silloin tein jotain, mitä en yleensä koskaan tee eli tilasin taksin pihaan ja ajelin juhlimaan kaupungille. Oli se sen arvoista.
– Minä olin hillitymmin kotivastaanottimen äärellä, enkä millään uskonut Lordin voittoon. Kyllähän siinä tunnelma kohosi kattoon enkä voinut nukkua koko yönä, Petri Tuunainen muistelee.
Eurovision laulukilpailu on jokakeväinen ilmiö ja samalla maailman suurin suorana lähetettävä musiikkishow. Tänä vuonna kisaan osallistuu yhteensä 43 maata. Viisukisa on katsojamäärältään suurin ei urheilua sisältävä tv-ohjelma. Esimerkiksi Tukholman viisukisoja vuonna 2016 seurasi BBC:n mukaan 240 miljoonaa katsojaa Euroopassa ja myös muualla maailmassa.
Israel, Tsekki ja Bulgaria vedonlyönnin kärjessä
Kansainvälinen Eurovision Song Contest on suuri spektaakkeli, kun mukaan lasketaan kaikkien maiden esikarsinnat, tv-, radio- ja nettikanavien ennakkoesitykset sekä varsinainen finaalirumba – tänä keväänä tuo rumba on 8.–12.5. Lissabonissa, Portugalissa. Ja aina kun kisaillaan, niin vedonlyönti kukoistaa. Kymmenet vedonlyöntitoimistot järjestävät verkossa lukuisia viisuvetoja.
Kaikkien voittajavedonlyöntien koostelistalla kärkikolmikossa ovat pari viikkoa ennen kisaa Tsekki, Bulgaria ja selvänä ykkösenä Israelin Netta Barzilain räväkkä esitys Toy.
Petri Tuunainen ei nostaisi kärkolmikkoon Tsekkien Mikolas Josefin kappaletta Lie To Me, mutta lisää, että euroviisut voivat aina yllättää.
– En tunnista tsekkiläisiä tai itäeurooppalaisia soundeja tuosta lainkaan. Energinen nuori poika on ja svengaava kappale. En missään vaiheessa huomannut milloin kertosäe tuli.
Musiikintutkija Olli Heikkinen pohtii, että vedonlyönnin kärkikolmikon biiseissä kuulee hyvin voimakkaana tänä päivänä suosittujen rythm’n’bluesin ja räpin vaikutuksen.
– Kuulostaako tsekkiläiseltä? No ei kuulosta, mutta eiväthän tekijätkään enää yleensä ole siitä maasta mistä kappaleen esittäjä on. Herääkin kysymys, että mitä ja ketä nämä sitten edustavat. Suomenkin euroviisun tekijät ovat nyt ruotsalaisia.
Ollin ja Petrin suosikkina Bulgaria
Vedonlyöntikakkosena olevan Bulgarian kappaleen Bones esittää ryhmä Equinox. Olli Heikkinen ja Petri Tuunainen nostavat kumpikin peukkua kappaleelle. Livevideon nähnyt Heikkinen pitää yhtyettä taitavana.
– Tämä on hieno biisi ja toivon, että tämä voittaa. Tässä on saatu aikaan kaunis melodia, mikä nykyisin ei ole itsestäänselvyys. Taustat kuulostavat hyvin simppeleiltä, mutta itse asiassa siellä on paljon kamaa. Rytmisiä elementtejä ja efektejä. Jouset eivät enää yleensä vedä pitkää linjaa, Heikkinen analysoi ja lisää, että kärkikolmikon ero Johnny Loganin viisuhitteihin on erittäin suuri.
– Minun korvissa tämä kuulostaa isosti tuotetulta. Bulgarian kappaleessa on jopa mieleen jäävää perinteisempää euroviisuainesta. Muutaman kuuntelun jälkeen kuulostaa ihan miellyttävältä ja tämä voi sijoittua hyvin korkealle, Tuunainen kiteyttää.
Tämän hetken vedonlyöntiykkönen, Israelin Netan äänekäs Toy puolestaan hämmentää molempia nojatuoliviisuilijoita.
– Nykyisin pyritään hittibiiseissä saamaan joku koukku aikaiseksi ja tässä ne olivat kummalliset äänet. Siinä on se vaara, että menee överiksi ja rupea ärsyttämään. Tämä ei ilmeisesti ärsytä, kun killuu vedonlyöntitilastoissa ylivoimaisessa kärjessä, Heikkinen tuumii.
– Siinä tuli kotkotusta koko rahalla. Onkohan minusta aika mennyt pahasti ohi, kun minulle tämä ei avaudu ollenkaan. Tämä erottuu vahvalla outoudellaan ja mukana on myös ajankohtainen #metoo –efekti, joka on voinut ennakkohypetystä nostaa, Tuunainen aprikoi.
Saara Aalto edustaa uutta valintatapaa
Olli Heikkisen ja Petri Tuunaisen viisu-urakka on viimeistä viisua vaille valmis. Jäljellä on Suomen edustuskappale Monsters Saara Aallon esittämänä. Pari viikkoa ennen Euroviisuja Monsters roikkuu vedonlyöntien yhteislistalla sijalla 13. Saaran Euroviisumatkaa UMK-finaalista Lissabonin kisaan seurataan tarkasti Ylen kanavilla.
Suomen viisuedustaja valittiin tänä keväänä täysin uudella tavalla. Ensin kutsuttiin solistiksi Saara Aalto ja sitten hänelle tehtailtiin kansainvälisellä tuella kolme ehdokasbiisiä. Niistä voiton vei kansainvälisen raadin ja yleisön äänillä Monsters.
– Valintatapa oli minusta hyvin pirteä uudistus, sillä UMK oli polkenut paikallaan jo pidempään. Sieltä ei ole mitään menestystä noussut, joten uudistusta kaivattiin, Tuunainen toteaa.
Olli Heikkinen hehkuttaa Saara Aaltoa loistavaksi esiintyjäksi, joten siitä ei ainakaan menestys jää kiinni.
– Kappaleesta tulee mieleen Ruotsin euroviisuvoittaja Loreen ja Euphoria –biisi.
– Ei riitä muistikuvat taaksepäin, että milloin olisin ollut näin ylpeä Suomen edustajasta. Saara on tosi monipuolinen ja loistava laulaja. UMK:n finaaliesitykseen verrattuna toivon, että viisuesitys paranisi, koska UMK-veto oli enemmän taaksepäin menoa, Tuunainen kommentoi.
Saaran lavashow uusiksi Lissabonissa
Petri Tuunaisen toiveeseen on jo vastattu, sillä UMK-finaalin jälkeisen ryöpytyksen johdosta Saara Aallon lavashow on päätetty uudistaa täysin. Uudesta esityksestä ei ole kerrottu ennakkoon muuta kuin, että se nähdään ensi kertaa Lissabonin semifinaalissa 8. toukokuuta.
Tuunainen olisi valmis lähettämään Saaran Lissaboniin tuoreimman promootiovideon kikalla. Videolla Saara esittää Monstersin itseään pianolla säestäen ja vaihtaen laulun edetessä esityskieltä yli 30 kertaa.
– Sehän on aivan huikea versio, kun Saara laulaa jokaisella euroviisukielellä. Tämä tuo hänelle paljon lisää pisteitä.
Johnny Logan muistuttaa, että Euroviisuissa on aina ollut oleellista näyttävä show, jossa käytetään tuoreinta teknologiaa ja hyödynnetään monia keinoja esityksen toteutuksessa. Kisan luonteen muuttumisesta Logan on huolissaan.
– Kuuluisuuden tavoittelu ei ollut minun päämääränä kisoissa, vaan enemmänkin Irlannin edustaminen hienolla kappaleella. Nyt esityksiin tungetaan liikaa elementtejä ja biisit jäävät usein pahasti varjoon. Se on melko surullista, koska sen pitäisi olla olla laulukilpailu, ei tietokonekilpailu.
Helmet erottuvat isosta massasta
Petri Tuunainen myöntää, että kehitys on ollut Johnny Loganin arvion suuntaista ja viisuhelmet ovat osallistujamaiden kasvusta huolimatta vähenemässä.
– Mutta taas puolustaakseni: onhan siellä ollut tosi huippujakin kappaleita, kuten Conchita Wurstin Rise Like a Phoenix, jossa on todella voimaa. Ja Portugalin viime vuoden voitto ja sitä edellinen Ukrainan voitto toivat takaisin alkuperäistä ideaa luottaa kansallisiin aineksiin. Olisi todella hieno suuntaus, jos uskallettaisiin yhä enemmän laulaa omilla kielillä.
Nythän Rybak on kisassa mukana taas.
Olli Heikkinen
Olli Heikkinen nostaa kansallista aineksista vielä esimerkiksi yhdeksän vuoden takaisen norjalaisen Alexander Rybakin voiton Fairytale –kappaleella.
– Kyllä sitä kansallisillakin kaavoilla voitetaan. Ja nythän Rybak on kisassa mukana taas, Heikkinen muistuttaa.
Lisää aiheesta:
Seuraa myös Suomen sivua Eurovision virallisella verkkosivustolla