Abba tekee paluun!
Nämä kolme sanaa ovat saattaneet jäädä mieleen viime päivien kansainvälisistä uutisista. Yle kertoi perjantaina, että yhtye on lisäksi levyttänyt uutta musiikkia.
Otsikoista on saattanut syntyä mielikuva, että Abba lähtee pian kiertueelle. Todellisuudessa kyse on siitä, että legendaarinen bändi esiintyy vuosikymmeniä kestäneen tauon jälkeen virtuaalisesti brittiläisen BBC:n ja amerikkalaisen NBC:n viihdeohjelmissa.
Edessä on näillä näkymin myös virtuaalinen maailmankiertue – mutta voiko puhua maailmankiertueesta, kun kysymys ei ole oikeista ihmisistä vaan ykkösistä ja nollista?
Markkinointikoneiston välittämässä viestissä on liioittelun makua.
Virtuaalisesta paluusta vihjattiin jo vuonna 2016, ja nyt projekti on loppusuoralla. Abban jäsenistä eli Agnetha Fältskogista, Anni-Frid Lyngstadista, Björn Ulvaeusista ja Benny Anderssonista luodaan Abbatareiksi nimetyt digitaaliset vastineet.
Hahmot tyylitellään näyttämään siltä kuin bändin jäsenet näyttivät vuonna 1979. Ulvaeus, 72, kertoi asiasta Brysselissä maanantaina.
– Ajattelimme, että näytimme sinä vuonna hyviltä, hän murjaisi.
Tähti vakuutteli, että Abban paluussa kyse on jostain paremmasta kuin halvanmakuisesta hologrammikiertueesta – että paluulla olisi myös aitoa kulttuurista arvoa.
– Abbatareja ei erota oikeista ihmisistä. Se on pelottavaa ja hauskaa. Kukaan ei ole tehnyt aiemmin vastaavaa.
Abbatarit ohjelmoidaan Kalifornian teknoparatiisissa Piilaaksossa valokuvien ja vanhojen videoiden pohjalta. Luomusten pitäisi olla malliensa kanssa yksi yhteen tanssikoreografioita, pukeutumista ja lauluääniä myöten.
– He piirsivät pisteitä naamoihimme, mittasivat päämme, Ulvaeus kertoi Daily Mail -lehden mukaan.
Toisaalta maailma on niin täynnä heikosti toteutettua tekniikkaa ja huonosti kirjoitettua koodia, ettei parane riemuita ennen kuin on omin silmin todistanut ratkaisun toimivaksi.
"Tulevaisuuden projekteista" vastaavilla henkilöillä on paha tapa sokaistua yksittäisestä wau-efektistä todellisen sisällön kustannuksella. Onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. Esimerkiksi Suomen Kansallismuseon varovainen askel kohti VR-aikaa on kerännyt ansaitusti kiitosta. Panostus näkyy.
Maailma on silti vielä pitkään täynnä nappuloita, joita painamalla pitäisi tapahtua jotain jännittävää, mutta jotka tuottavat pettymyksen.
Poikkeuksia ovat peli- ja pornoteollisuus. Jälkimmäistä ohjaavat raha ja kysyntä, edellisessä mukana on joskus myös kunnianhimoa. Parhaita pc- ja videopelejä viimeistellään vuosikausia, mikä näkyy lopputuloksessa. Huonoja julkaistaan rahasyistä yhtä lailla keskeneräisinä kuin asioita, joita kaupataan adjektiivilla virtuaalinen.
Pelimaailma on silti ollut pitkään täynnä luulta ja lihalta vaikuttavia hahmoja, aidosti käyttäytyvää keinoälyä ja hyperrealistista grafiikkaa. Siinä rinnalla reaalimaailma tuntuu olevan täynnä teknologisia mahdollisuuksia, jotka jäävät vielä syystä tai toisesta käyttämättä.
Tulevaa Abba-show'ta odotellessa on väläytelty, että tekniikka saattaa mullistaa koko konserttikentän. Bändit voisivat esiintyä areenoilla jäsenten lekotellessa olohuoneidensa sohvilla. Sellaista läpimurtoa on vaikea kuvitella, mutta teknologiasta kiinnostuneiden onneksi Abba-uutisissa on muutama lupaava piirre, vaikka paluu lopulta olisikin pettymys.
Ensinnäkin bändi on myynyt yli 400 miljoonaa albumia ja toistellut vuosien aikana, ettei se koskaan palaa keikkalavoille. Sillä ei siis pitäisi olla syytä nousta takaisin lavoille edes virtuaalisesti, eikä varsinkaan, jos toteutus on höttöinen.
Toisekseen projektiin osallistuva musiikkimanageri Simon Fuller on kertonut panostaneensa hyperrealististen ihmishahmojen luomiseen jo useita vuosia. Hutilointia ei siis myöskään pitäisi olla luvassa.
Voisiko Abba sittenkin mullistaa konserttikokemuksen samanlaisella voimalla kuin se aikanaan uudisti pop-musiikin? Mamma Mia!