Muusikko Kimmo Pohjonen, 53, on hieman huvittunut. Pohjosen ja tanssitaiteilija Tero Saarisen yhteisteos Breath sai maailmanensi-iltansa pohjoismaisen taiteen tapahtumassa Québecissä huhtikuussa ja esitys otettiin hyvin vastaan kanadanranskalaisessa mediassa.
– Jossain kritiikissä minua kutsuttiin muusikoksi ja tanssijaksi. Sitä ei ole vielä aiemmin tapahtunut, Pohjonen hymyilee.
Pohjonen ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Hän esiintyi vuosikymmenen alussa Kansallisbaletissa tähtitanssija Minna Tervamäen kanssa. Esityksestä kasvoi myöhemmin itsenäinen teos Bright Shadow, joka perustui ajatukseen vastavoimista.
– Olin siinä muusikon roolissa ja partneerasin Minnaa (Tervamäki). Jouduin ikään kuin sitä kautta tanssijan roolin, Pohjonen sanoo.
Saarisen teoksessa Pohjoselta on riisuttu muusikon viitta. Hän liikkuu lavalla siinä missä Saarinen.
– Siinä on omat haasteensa, kun joutuu samaan aikaan liikkumaan ja tuottamaan musiikkia, Pohjonen summaa.
Vaikka yleisö tuntee Pohjosen harmonikkataiteilijana, harva ehkä tietää, että yksi Pohjosen suurimmista opettajista on eräs suomalainen tanssitaiteilija.
Pohjonen soi flamencossa
Pohjonen ja hänen musiikkinsa ovat inspiroineet Suomessa muitakin kuin Saarista ja Tervamäkeä.
Suomalainen flamencotaiteilija Katja Lundén teki uusimman ryhmäteoksensa Flamencosauna Pohjosen musiikin innoittamana.
Kari Heiskasen ohjaama tanssiteos sai kantaesityksensä Tampereen flamencoviikolla viime vuonna.
Lundénille syntyi pakonomainen tarve käyttää Pohjosen Kluster-levyä (2002) teoksensa pohjana. Levy on tehty muusikko Samuli Kosmisen kanssa.
– Levy kolahti tosissaan. Koin, että siinä oli valmista materiaalia koreografiaan, Lundén sanoo.
Hän viittaa flamencolle tyypillisiin asioihin, kuten dynamiikan ja rytmin vaihteluihin sekä aksentteihin, joilla korostetaan iskuja.
Pohjosen musiikki sopii flamencon jalkatyöskentelyyn.
– Kimmo oli kiinnostunut yhteistyöstä, koska hän ei ollut aiemmin tehnyt flamencoteokseen musiikkia, Lundén toteaa.
Toisin kuin Lundén alun perin ajatteli, Pohjosesta ei tullut osa esitystä, vaan hänen musiikkinsa soi tallenteelta.
Muun muassa aikataulujen yhteensovittamisesta olisi tullut miltei mahdotonta. Pohjonen kiertää maailmalla yli sata päivää vuodessa.
Alkuvoima kiinnosti
Kevätaurinko siilautuu ikkunoista Aleksanterin teatterin lämpiöön. Tanssija ja koreografi Tero Saarinen on pukeutunut maidonvaaleaan neuleeseen, jonka rintataskuun on kirjailtu maisema.
Saarinen tekee paluun tanssijana muutaman vuoden tauon jälkeen.
Kimmo Pohjosen kanssa hän päätyi tekemään yhteistyötä samoista syistä kuin moni muu.
Pohjonen on alkuvoimaa huokuva, kehollisesti latautunut hahmo, jonka kyydissä on näyttämöllä pysymistä.
Siinä on haastetta 53-vuotiaalle Saariselle.
Kipinä yhteistyöhön syttyi, kun Saarinen improvisoi Pohjosen kanssa Pekingin Suomi-tapahtumassa muutama vuosi sitten.
– Siinä hetkessä koskettiin jotain sellaista alkuvoimaa, joka tuntui tarpeeksi vahvalta ja isolta kipinältä yhteisen teoksen tekemiselle, Saarinen muistelee.
Yhteinen teos Breath on duetto, jossa kaksi voimakasta taiteilijaa on vetänyt toisiaan ulos omilta mukavuusalueiltaan. Pohjonen on pannut Saarisen tuottamaan ääntä, ja Saarinen on pistänyt Pohjosen liikkumaan.
Teoksen teemana on ihmisen kohtaamattomuus.
– Homma lähti yllättävän nopeasti hulvattomalle tielle. Yhteentörmäykset olivat välillä rajuja, mutta positiivisia, Pohjonen kertaa harjoitusjaksoa.
Tanssi vapautti
Kimmo Pohjosen kehollinen harmonikansoitto on velkaa suomalaiselle nykytanssille.
Kaikki alkoi 1980-luvun lopulla, kun Pohjonen näki Helsingin keskustassa tanssitaiteilija Reijo Kelan juppiaikakautta ruotivan teoksen Cityman (1989).Siinä Kela vietti viikon lasikopissa Helsingin keskustassa elävän yleisön edessä.
– Se muutti todella paljon elämääni, Pohjonen toteaa.
Kokemus johti yhteistyöhön, joka jatkuu yhä.
Kimmo Pohjonen, Reijo Kela ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori Heikki Laitinen perustivat Kelavala-nimisen trion, joka esiintyy edelleen.
– Reijo Kela on yksi suurista opettajistani. Hän auttoi minua löytämään harmonikan uudelleen, Pohjonen toteaa.
Kelan opissa Pohjonen ymmärsi, mitä kaikkea harmonikalla voi tehdä. Taiteilijat tekivät yhdessä useiden tuntien mittaisia improvisaatioharjoituksia.
– Yhtäkkiä tanssi vapautti minut siitä soittimesta, siksi tanssi on ollut todella tärkeä osa uraani, Pohjonen summaa.
Tero Saarisen ja Kimmo Pohjosen Breath -teoksen Suomen-kiertue alkaa Tampereelta 12.5. Katja Lundénin Flamencosauna Hämeenlinnassa 7.8.