Odotus päättyi viimein perjantaina, kun kauhajokelaisten kevät huipentui kultajuhliin. Kymmenes kausi Korisliigassa tuotti Kauhajoen Karhu Basketille ensimmäistä kertaa mitalit kaulaan.
Ennen tätä kevättä KarhuBasket on ollut kolmella kaudella neljäs. Viimeksi viime keväänä Kauhajoki taisteli pronssista, mutta Helsinki Seagulls oli lopulta vahvempi.
Finaalisarjan alkaessa Kauhajoella oltiin innoissaan jo mitalista. Paikkakunnalla valmistauduttiin siihen, että kausi saattaa päättyä hopeaan. Karhu lähti haastajana finaaleihin runkosarjan voittanutta Salon Vilpasta vastaan. Vilppaan esitykset runkosarjassa tuntuivat ylivoimaisilta, ja Karhun edellinen vierasvoitto Salosta oli maaliskuulta 2015. Mestaruus kuitenkin vaati vähintään yhden vierasvoiton kauhajokelaisilta, sillä Vilppaalla oli sarjassa kotietu.
Kauhajokelainen koripallovaikuttaja Simo Koski-Lammi oli ounastellut jo kauden aikana, että tänä vuonna ensimmäinen mitali voisi olla realismia, sillä Karhulla oli kasassa hyvä joukkue.
– Kun aloimme pelata pudotuspelejä, ote vain parani ja oli suuri voitto jo kun pääsimme finaaliin ja hopea oli varma. Kun teimme ensimmäisen ryöstöretken Saloon, tuntui, ettei mikään muu riitä enää kuin kultamitali.
Kauhajoki johti finaalisarjaa parhaimmillaan jo 3–1. Viidennessä pelissä Salo pelasi huippuhyvin, ja sarja siirtyi 3–2-tilanteessa Kauhajoelle.
– Oli suuri pettymys, kun hävisimme Salolle. Mutta me fanit käänsimme sen niin, että seuraava ottelu on kotona ja on mukavampaa ottaa Pantteri kotihallissa. Tämä toivo toteutui.
Trilleristä koko pitäjän juhliin
Viides ja mestaruuden ratkaissut finaaliottelu venyi trilleriksi. Ottelu ratkasi lopulta jatkoajalla Gregory Manganon kolmoseen 2,4 sekuntia ennen loppua. Kauhajoki vei mestaruuden pistein 99–96.
Siitä alkoi koko Kauhajoen juhlat.
– Mestaruudella on ihan sanoinkuvaamattoman suuri merkitys. Olen monesti sanonut, että se on kuin unennäköä. Pitää aamuisin nipistellä itseään herätessä, että onko tämä totta. Tuntuu aivan uskomattomalta, Koski-Lammi kertoo.
Mestaruutta keräännyttiin juhlimaan paikalliseen Ojalan Pakarin leipomoon. Paikka täyttyi hetkessä, ja myös joukkue saapui ruokailemaan leipomolle.
– Pantteri-patsasta vietiin ohi, hurrasimme, huusimme Karhua ja aivan eteläeurooppalaiseen karnevaalitapaan autoja surrasi ohi räikät päällä ja oranssi-mustat liput liehuen. Siinä oli oikein kansainvälistä tunnelmaa.
– Viimein Pantteri tuli sinne meille faneille ja sain itsekin kunnian kohotella sitä ylös. Vanhan miehen voimat alkavat olla aika heikot, että hyvä, ettei patsas pudonnut päähän, sanoo itsekin aikanaan seurassa pelannut ja valmentanut Koski-Lammi.
Kauhajoella tehdään paljon töitä seuran eteen vapaaehtoisvoimin. Siten myös Karhujen ensimmäinen mestaruus on koko pitäjän yhteinen mestaruus.
Koski-Lammi sanoo, että kaikki Kauhajoella tuntevat toisensa, ja koripallo on ollut iso puheenaihe varsinkin kevään aikana.
– Kaupassa käynti on viimeisen kuukauden aikana kestänyt kaksi tuntia, kun kaikki tuntemattomatkin tulevat puhumaan koripallosta. Tämä on hieno yhdistävä tekijä. Nyt pitää nauttia siitä. Olemme olleet ikävissäkin asioissa tapetilla, kuten kouluampumisten vuoksi. Tämä on erittäin hyvää vastalääkettä koko pitäjälle.
Koripallointo alkoi jo 1940-luvulla Kauhajoella
Koski-Lammi on ollut juurruttamassa koripalloa Kauhajoelle. Hän kertoo, että kansakoulun opettaja Eero Kouhi toi aikanaan koripallon paikkakunnalle sodasta ja peluutti sitä 1940–50-luvuilla Kauhajoella. Innostuksen siemen lajiin kylvettiin jo tuolloin pohjanmaalaiskylään.
Vuonna 1971 Koski-Lammi muutti itse takaisin Kauhajoelle vaimonsa kanssa ja sai liikunnanopettajan pestin paikkakunnalta.
1970-luvun alussa Koski-Lammi alkoi valmentaa paikallisia koripallojunioreita. Samalla vuosikymmenellä hän pelasi myös itse edustusjoukkueessa, jonka nimi vielä tuolloin oli Pesukarhut.
1990-luvulla Koski-Lammi valmensi edustusjoukkuetta, mutta palasi junioreiden valmennukseen 2000-luvun alussa.
Nykyisin Koski-Lammi jännittää Karhu Basketin otteita fanin roolissa.
– Pelaajana jännitys unohtui siihen, kun hetken juoksi kenttää. Valmentajana olin jo huomattavasti hermostuneempi. Fanina taas on aivan hermot riekaleina. En pystynyt nytkään katsomaan viimeisiä Karhun vapaaheittoja jatkoajalla. Katselin vain kengänkärkiäni ja kuuntelin yleisön pauhusta, että menikö se sisään vai ei.
Koski-Lammi on tehnyt eittämättä ison työn kauhajokelaisen koripalloilun eteen. Vuonna 2017 hänet palkittiin Pohjanmaan Urheilugaalassa Elämäntyö-palkinnolla.
Koripallokonkari kokee, että tänä vuonna onnenpalasetkin olivat Kauhajoen puolella. Joukkueen iso palanen, ykköstakamies Bojan Sarcevic pysyi tänä keväänä terveenä toisin kuin kahtena edellisenä keväänä. Lisäksi loukkaantumisia paikanneet Greg Mangano, Rene rougeau ja Kelvin Lewis sopeutuivat hyvin joukkueeseen ja olivat vahvoja.
Toisaalta joukkuepeli onnistui Kauhajoelta. Unohtamatta valmennusparia Jussi Laakso - Janne Koskimies.
– Valmennus oli niin täyttä rautaa kuin olla voi. He osasivat homman.
Kauhajoen koripallon tulevaisuus näyttää Koski-Lammin mukaan hyvältä. Mestaruudesta paikkakunta saa ennestään imuvoimaa, mutta toisaalta junioreidenkin tilanne näyttää lupaavalta. Toive omista junioreista edustusjoukkueessa näyttää valoisalta.
Lue myös:
Koripallomestaruus ratkesi trillerissä - Karhubasket juhlii ensimmäistä mestaruuttaan!