Jyväskylän ytimessä on ihan tavallinen kaupunkikeskusta. On kauppoja, kampaamoja ja pizzerioita, on penkkejä joille istua.
Ja sitten on Pekka Ervast -temppeli.
Yhdeksänkymmentä vuotta sitten rakennettu kerrostalojen sisäpihalle kätketty rakennus, jossa ovat kokoontuneet vapaamuurarit ja teosofit, ruusuristiläiset ja kristosofit. Onpa siellä myös laulettu meedion välityksellä Elvistä, Kirkaa ja Kari Tapiota (Jylkkäri).
Ohikulkija ei huomaa temppeliä, ellei pelaa Pokémon Go -mobiilipeliä, jossa rakennus on maamerkkinä. Muutoin temppeli näkyy vain ympärillä olevien kerrostalojen ikkunoista.
Sana "temppeli" loihtii mieleen jylhiä mielikuvia antiikin Parthenonista tai Japanin šintolaistemppeleistä. Pekka Ervast -temppeli taas henkii suomalaista kainoutta: se on tervattu puinen rakennus, jossa on kalteva katto ja vanhat portaat. Temppeliksi sitä voisi epäillä lähinnä suurien ikkunoiden ja rakennuksen päädyssä olevien lasimaalauksien takia.
Verkkofoorumeilla kysellään, miksi temppeli on juuri Jyväskylässä. Yksi vastaajista kertoo huhusta, jonka mukaan kaupungissa olisi jotain poikkeuksellisia voimia, ja siksi temppeli olisi sijoitettu juuri tänne, Keski-Suomen sydämeen.
Temppeli on niin ympäröivien puiden oksien peitossa, että sisäänkäyntiä pitää hetki hakea. Lopulta löytyy ovi ja sen vieressä oleva pikkuruinen ovikello. Valoa ei ikkunoissa ole.
Kuka tätä ovea edes tulisi avaamaan?
Suomalainen Ervast Kristuksen tilalle
Temppelin entinen vahtimestari ja nykyinen rahastonhoitaja Sampsa Kuukasjärvi vastaa ovikellon soittoon ja puristaa kättä hymyillen.
Kuukasjärvi on 46-vuotias ja Keski-Suomen teosofis-kristosofisten piirien nuorimmainen. Se kertoo paljon porukan keski-iästä. Vaikka Kuukasjärvi ei enää ole vahtimestari – ja uutta etsitään parhaillaan – hän kertoo tietävänsä eniten Jyväskylässä temppelin toiminnasta.
Nopeasti on selvää, että vieraat ovat täysin tervetulleita temppeliin. Tosin hieman kasvuston alle kätkeytynyt sisäänkäynti herättää kysymyksiä siitä, eksyykö kukaan ovelle noin vain.
– Ilkivallalta on vältytty juuri sen ansiosta, että tässä asuu vahtimestari. Jos tässä ei asuisi ketään, uskoisin, että joku tunkeutuisi sisälle tekemään graffiteja, Kuukasjärvi toteaa.
– Pensaikossa voi joskus olla vähän kusijälkiä, mutta ei mitään isompaa.
Kuukasjärvi johdattaa temppelin aulaan ja käy avaamassa ovia peremmältä. Temppelin keskukseen vievässä ovessa on humoristinen kyltti, jossa varoitellaan tilassa lentävistä enkeleistä. Niiden siipiä kannattaa ohjeen mukaan varoa.
Toistaiseksi enkeleistä ei näy muita viitteitä.
Temppeli pystytettiin talkootyönä, ja Pekka Ervast itse vihki sen käyttöön vuonna 1928. Rakennuksen sydämessä on käytävä ja sali, joka muistuttaa muodoltaan kirkkojen sisätiloja. Pikkuhiljaa silmä kuitenkin löytää yksityiskohtia, joita ei kirkoissa ole.
Puupenkit ovat yksittäisiä tuoleja riveissä eivätkä pitkiä penkkejä. Kohti korkeaa kattoa kohoavat pylväät ovat kreikkalaistyylisiä ja niissä on lehtikoristeet. Seinällä on maalaus Egyptin sfinksistä.
Ja siinä kohdassa, missä kirkossa on alttari ja krusifiksi, on tässä temppelissä valtaisa kuva Pekka Ervastista.
– Se ehkä vieraannuttaa ihmisiä vähän, Kuukasjärvi aprikoi katsellen Ervastin muotokuvaa temppelin paraatipaikalla.
Mystinen Suomen kartta temppelin seinällä
Nykyihminen ei välttämättä ole kuullut teosofiasta tai kristosofiasta mitään. Kuitenkin vuonna 1926 Helsingin kaupunginkirjaston lainatuin kirjailija (Aamulehti) oli Pekka Ervast.
Itsenäisyyden kynnyksellä Suomi eli henkisen etsinnän, mystiikan ja jopa okkultismin kulta-aikaa. Muun muassa Eino Leino, Akseli Gallén-Kallela, Jean Sibelius, Risto Ryti ja Minna Canth ovat tavalla tai toisella kastaneet kynänsä teosofiaan ja vapaamuurariuteen (Aamulehti).
Teosofia, "jumalviisaus", on liike, joka tutkii uskontoja, filosofiaa ja ihmisen yliaistillisia kykyjä. Se sai alkunsa 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Helsinkiläinen Pekka Ervast oli ensimmäisiä teosofisia luennoijia Suomessa sekä Teosofisen Seuran Suomen osaston ensimmäinen puheenjohtaja.
Ervastin teosofia on hengästyttävä yhdistelmä kristinuskoa, salatieteitä, itämaisia uskontoja ja mystiikkaa sekä suomalaista kalevalaista hengenperintöä.
Onneksi helsinkiläinen kirjakauppias ja Pekka Ervast -sivuston ylläpitäjä Pirjo Aalto on tutkinut Pekka Ervastia 50 vuoden ajan, ja osaa valottaa Ervastin mystistä elämää.
Lisäksi kuulun vielä yhteen salaisempaan järjestöön, mutta en halua nimetä sitä.
Sampsa Kuukasjärvi
Suomalaiset teosofit jakaantuivat ristiriitojen takia kaksi kertaa.
Ensimmäinen kerta tapahtui, kun Ervast ajoi teosofiseen seuraan okkultistista, sisäistä viisautta tutkivaa ajattelutapaa, jota kaikki eivät katsoneet hyvällä. Jaosta syntyi Ruusu-Risti-niminen liike, jonne siirtyivät Ervastin ajattelutapaa kannattavat teosofit. Liike on yhä olemassa.
Seuraava jako syntyi vasta Ervastin kuoleman jälkeen. Yksi Ruusu-Ristin jäsenistä, temppelissäkin potrettinsa esille saanut J.R. Hannula sai henkisen kokemuksen Ervastin korkeasta asemasta, ja alkoi esittää Ervastia muillekin suurena opettajana. Sekään ei kaikille käynyt.
– Okkultistisessa maailmassa on sääntö, jonka mukaan toisen henkistä asemaa ei saisi esittää ennen kuin on kulunut 100 vuotta henkilön kuolemasta, Aalto tarkentaa.
Ervastin suuruutta korostavat veljet erosivat – tai erotettiin – Ruusu-Risti-järjestöstä. Pekka Ervastin asemaa vaaliva Kristosofinen eli Kristus-viisautta vaaliva järjestö oli syntynyt.
Nykyään puhutaan sellaisesta termistä kuin eksistentiaalinen kriisi. Minulla varmasti oli se.
Sampsa Kuukasjärvi
Aallon mukaan teosofian lähtökohta on, että kunkin kulttuurin tulisi tehdä oman valtauskontonsa "uskonpuhdistus" ja palata alkuperäänsä.
Siksipä Ervast korosti teksteissään juuri suomalaisten valtauskontoa kristinuskoa, ja Kristuksen opetuksista erityisesti Vuorisaarnan merkitystä ja rauhanaatetta.
Jeesus Kristus ja Väinämöinen lyövät kättä "Kristus-viisaudessa", sillä Ervast piti uskonnollista tietoa ja suomalaiskansallista perinnetietoa pitkälti samanarvoisina.
Vapaamuurarius taas astui kuvioon osittain käytännöllisistä syistä.
Aallon mukaan teosofisiin piireihin tullessaan ihmisillä oli taipumusta kertoa kaikenlaisista vaivoistaan ja keskittyminen opiskeluun herpaantui.
Ervast ajatteli, että vapaamuurarius veisi ajatukset pois henkilökohtaisesta elämästä, sillä rituaalien aikana suun tulee olla supussa eikä kertoa tauotta omista asioistaan. Vapaamuurarius on ilmiönä jo satoja vuosia vanha, ja termiä käytetään nimityksenä uskonnoista riippumattomalle salaseuralle, joka korostaa henkistä kehittymistä ja toimii erilaisten kokousten ja rituaalien avulla.
En ole kiinnostunut humanoideista ja vampyyreistä.
Sampsa Kuukasjärvi
Ruusu-Ristin vapaamuurarius oli sekä miehille ja naisille yhteistä. Vaikka Ruusu-Ristin vapaamuurarit jäivät Jyväskylän temppelistä pois 1940-luvulla, näyttämökorokkeella on yhä shakkiruudullinen matto siltä ajalta, kun he vielä käyttivät temppeliä rituaaleissaan ja kokoontumisissaan.
Yksi uudemmista temppelin esineistä on seinälle kehystetty, piirretty Suomen kartta. Siihen on merkitty ruusukuvioin koristeltuja jakolinjoja.
Yksi niistä kulkee Keski-Suomen pohjoispuolen läpi.
Humppa, tango ja hevi jäävät meedioiden ja joogan jalkoihin
Kun Pekka Ervast -temppelin vahtimestarin paikka avautui vuonna 2004, Kuukasjärvi otti pestin ja muutti asumaan rakennuksen yläkertaan. Temppeliin tullessaan etsijä tunsi tulleensa kotiin.
Kuukasjärven teosofinen tarina alkoi jo 30 vuotta sitten. Antroposofisia Rudolf Steinerin oppeja seuraavien vanhempien pojasta tuli totuuden etsijä, ja samalla häipyivät maalliset pyyteet.
– Nykyään puhutaan sellaisesta termistä kuin eksistentiaalinen kriisi. Minulla varmasti oli se, Kuukasjärvi toteaa.
Elämä meni uusiksi. Kunnianhimo esimerkiksi ammatteja kohtaan hävisi kokonaan, ja Kuukasjärvi päätyi siihen ajatukseen, että Suomessa tarvitaan henkisen työn tekijöitä.
Okkultismi tarkoittaa salatiedettä.
Sampsa Kuukasjärvi
Yliopistossa aloitetut journalistiikan opinnot keskeytyivät, ja kirjoituskone vaihtui siivoojan varusteisiin. Henkinen totuus kutsui kovempaa kuin korkeakouluopinnot.
Kahden vuoden ajan Kuukasjärvi luki kuumeisesti. Hän kävi läpi tekstejä ja esoterismin salaisia oppeja ja teki muistiinpanoja kaikesta.
– En oikeastaan tehnyt mitään muuta. Yritin yhdistää kaiken loogiseksi kokonaisuudeksi.
Sellaista ei löytynyt, eikä Kuukasjärvi sellaista enää etsikään. Hänen mielestään totuudet puhuttelevat intuitiota eivätkä vain järkeä.
Nykynuoriso surffailee Kuukasjärven mielestä mieluummin netissä tiedon perässä ja katsoo, että se riittää. Ilmeisesti opintopiireissä istuminen ja luennot kuten "Saatana ja Elämänpuu" tai "Jeesus-tutkimuksen probleemeja" eivät kiinnosta ylioppilasjuhliansa viettäneitä tai My day -videoita YouTubeen tekeviä teinejä.
– New age vetää ihmisiä hirveästi. Se on käytännöllistä ja konkreettista, kun on parantavia kiviä, tarot-kortteja ja muuta jännää. Se viehättää ihmisiä ehkä enemmän kuin vähän filosofisempi keskustelu, Kuukasjärvi arvioi aavistuksen kitkerään sävyyn.
Kuukasjärvi on mukana kristosofisessa kannatusyhdistyksessä, jonka varat pyörittävät temppeliä vuokratulojen lisäksi. Hän kuuluu myös Teosofiseen Seuraan.
– Lisäksi kuulun vielä yhteen salaisempaan järjestöön, mutta en halua nimetä sitä, Kuukasjärvi sanoo.
Niin, niistä salaisista rituaaleista ja okkultismista. Ne kutkuttavat mielikuvitusta, mutta Kuukasjärvi on selvästi joutunut uteluiden kohteeksi ennenkin. Vastaukset tulevat pienen terän kanssa.
– Okkultismi tarkoittaa salatiedettä. Se on tekemisissä ihmisen sisäisen maailman kanssa, ja siinä kehitetään ihmisen sisäistä puolta ja veljeyttä. Sellainenkin on okkultismia, hän toteaa.
Vaikka rituaalit kuuluvat okkultismin historiaan, Kuukasjärven mielestä kyseessä on viime kädessä itsensä kehittämisen tiede.
Kaikki eivät tosin näe okkultismia vain itsensä kehittämisenä, eivät ennen eivätkä ehkä nytkään. Pekka Ervast joutui omana aikanaan epäillyksi kuuluisasta Tattarisuon tapauksesta, jossa helsinkiläisestä lähteestä löytyi silvottuja ruumiinkappaleita. Vaikka Ervast oli täysin syytön, olivat ennakkoluulot vapaamuurarien rituaaleista riittävät miehen pidättämiseen.
Vahtimestariaikanaan Kuukasjärvi ehti nähdä temppelin monenkirjavat vuokralaiset. Oli edellämainittuja meedioita, kuoroja, bändejä, uskonnollisia yhteisöjä, joogaajia ja paranormaalien ilmiöiden tutkijoita. Häitä, ristiäisiä ja juhlia.
Tosin ihan kaikkia ei temppeliin ole kelpuutettu edes vuokralle. Kristosofien hallitus päätti, että hevi- ja humppapumput ovat liian pinnallisia harjoittelemaan temppeliin.
– Kerran ei otettu tangoa. Se oli liian seksuaalista. Arvokkuus ratkaisee, Kuukasjärvi kertoo.
Henkilökohtaisesti hän vetää rajan hyvän ja kyseenalaisen toiminnan kohdalla siihen, otetaanko henkisen tiedon tarjoamisesta rahaa.
– Ja aiheen pitää liittyä ihmiselämään. En ole kiinnostunut humanoideista ja vampyyreistä, Kuukasjärvi tuhahtaa ja naurahtaa hieman.
Enkelit Jyväskylän yllä
Hiljainen Pekka Ervast -temppeli on Suomessa harvinaisessa seurassa. Täällä uskonnollista maisemaa koristavat perinteisesti kirkot. Katoliset, luterilaiset, ortodoksiset, Myöhempien Aikojen Pyhien ja vapaiden suuntien kirkot. Kivikirkot, tienvarsikirkot, puukirkot, autiokirkot.
Pekka Ervast -temppeli on Jyväskylässä syystä. Samasta syystä, miksi temppelin seinällä on kartta, jossa Suomen yllä on ruusulinjoja.
Enkelit astuvat kuvaan.
Vuonna 1934 Ervast kirjoitti kirjassaan Suuri Seikkailu saamastaan näystä. Siinä joukko enkeleitä ja henkiolentoja kiisivät verkalleen yli Suomen niemen, pienten keijukaisten sirotellessa vaaleanpunaisia ruusuja kaikkialle.
Heidän keskelleen Päijänteen pohjoispuolelle ilmestyi itse Väinämöinen. Häntä Ervast nimitti koko Suomen suojelusenkeliksi.
Koen aina välillä, että saan inspiraatiota itseni ulkopuolella olevilta olennoilta
Sampsa Kuukasjärvi
Deevat eli enkelit ovat Ervastin ajattelussa olentoja, joiden kanssa ihminen voi olla yhteistyössä. Hyvät deevat opettavat veljeydestä ja rauhanomaisuudesta, kuten vaka vanha Väinämöinen.
– Kansallishenkikin on deeva. Hän inspiroi suomalaisia Ervastin mukaan erityisesti aseettomuuteen, ja Ervast löysi Kalevalastakin kyseisen aseettomuusaatteen, Kuukasjärvi täsmentää.
Ervast siis piti Jyväskylää otollisena paikkana temppelille, koska hänen saamassaan näyssä itse Väinämöinen ja muut enkelit asuivat siellä. Siispä vielä tänä päivänä Ruusu-Risti-teosofien ja kristosofien tärkeimmät valtakunnalliset kesäkurssit pidetään Jyväskylässä.
Mutta kohta Väinämöinen ja muut enkelit joutuvat kohtaamaan heihin uskovien katoamisen. Kristosofisille kesäkursseille osallistuu Kuukasjärven mukaan yhä vähemmän porukkaa. Nuoria ei ole tullut matkaan.
Miten lähes 90-vuotias temppeli jatkaa?
Voiko aate kuolla?
Vaikka temppelillä on kirjava historia, Kuukasjärvi ei muista vahtimestarivuosiltaan mitään erityisen tajunnanräjäyttävää tapausta. Ei henkien puhumista, ei Väinämöisen tapaamista eikä aurojen näkemistä.
Sen sijaan hän kokee saaneensa johdatusta elämässään valittuaan teosofisen tien. Oikea kirja tipahtaa syliin, oikea ihminen tulee vastaan.
– Koen aina välillä, että saan inspiraatiota itseni ulkopuolella olevilta olennoilta, Kuukasjärvi kiteyttää.
Lisäksi hän muistelee auttaneensa joitakin henkilöitä unen tasolla esimerkiksi opettamalla teosofian perusteita hätäisille.
Kuukasjärvi kokee, että Pekka Ervast -temppeli on henkinen symboli ja vastapaino maallisille, väkivaltaisille symboleille. Niiksi hän laskee esimerkiksi sotamuistomerkit ja sankarihaudat. Rauhan aate on teosofiassa ja kristosofiassa voimakkaasti läsnä.
Nykyihmiset kaipaavat konkretiaa ja nopeita ratkaisuja.
Sampsa Kuukasjärvi
Mutta vuosikymmenien aikana kristosofien kesäkurssien kävijämäärät ovat vähentyneet. 1950-luvulla osallistujat mitattiin sataluvuissa, nyt osallistujia on viitisenkymmentä. Kristosofeja on Kuukasjärven mukaan Suomessa satakunta, ja teosofeja jäsenrekisterissä muutamia kymmeniä.
Käännyttämistä tai "uskonopetusta" ei ole, joten monelle tieto liikkeistä tulee kuulopuheena tai esimerkiksi kouluesitelmien kautta.
Pelkääkö Kuukasjärvi, että aate ja toiminta kuolee iäkkäiden jäsenten mukana?
– Sitten se on tarkoitus. Aate löytää muodon jollain toisella tavalla. Mutta kyllähän se on vahinko, jos toiminta loppuu, Kuukasjärvi sanoo.
Hän on itse panostanut teosofisen seuran toimintaan ja temppelin ylläpitämiseen sekä aikaa että rahaa. Toiminnan hiipuminen harmittaa.
– Nykyihmiset kaipaavat konkretiaa ja nopeita ratkaisuja. Eivät he jaksa miettiä vuosikaupalla jotain filosofista kysymystä, kuten esimerkiksi mitä veljeys on.
Tonttikaan ei kuulu temppelin väelle vaan taloyhtiölle. Kristosofit yrittivät aikoinaan ostaa temppelin tontin, mutta taloyhtiö ei sitä suostunut myymään.
Silti temppeli on kestänyt. Rahaa ja vapaaehtoistyöntekijöitä on löytynyt aina jostain, ja vaanivat purkutuomiot on väistetty.
Vastikään temppelin ovet aukesivat jälleen jokavuotisia kristosofien kesäkursseja varten. Aika näyttää, montako vuotta ne vielä pyörivät.
On pakko kysyä vielä yksi asia ennen lähtöä.
Kun yhdistetään salatieteitä, enkeleitä, Väinämöinen ja Kristus, on tuloksena todella omintakeinen kokonaisuus. Vapaamuuraritausta ja okkultistinen perintö lisäävät keitokseen pikantin lisän.
Eivätkö ihmiset pidä kaikkea tätä vähintäänkin kyseenalaisena touhuna?
Kuukasjärven napakka vastaus kertoo sen, että asiaa on kysytty aiemminkin.
– Se on heidän ongelmansa, Kuukasjärvi toteaa ykskantaan.
Kuukasjärven ajattelu käy harvoin ilmi ulkopuolisille tavallisessa keskustelussa, mutta joskus teosofia paljastuu silti. Varsinkin, jos puhutaan uskonnosta tai politiikasta. Värähtelyistä tai enkeliolennoista.
– Kyllähän minulle on tullut hörhön maine. Mutta ei se minua haittaa.