Suomi ja Viro kietoutuvat pian yhteen entistä tiiviimmin paitsi kielen, turismin ja työmarkkinoiden, niin myös energian kautta.
Maiden sähköverkot on jo kytketty toisiinsa Estlink-merikaapeleilla, nyt ovat vuorossa maakaasun siirtoverkot.
Inkoon ja Paldiskin välille lasketaan noin 80 kilometriä pitkä merenalainen kaasuputki, jossa kaasu virtaa kaksisuuntaisesti markkinatilanteesta riippuen.
Pitkään suunnitellun Balticconnector-kaasuputken rakentamistyöt ovat alkaneet Inkoossa maanrakennustöillä, ja tänään perjantaina vietetään virallisia työmaan avajaisia.
Kaasun paineen säätelyyn liittyvän kompressoriaseman peruskiven saapuvat muuraamaan Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen, Viron talousministeri Kadri Simson sekä Suomen energiaministeri Kimmo Tiilikainen.
Suomen osuuden hankkeesta toteuttaa valtionyhtiö Baltic Connector Oy ja Virossa valtio-omisteinen Elering AS.
Putken on määrä olla käytössä vuoden 2020 alkupuolella. Samassa rytäkässä Suomen kaasumarkkinat vapautetaan kilpailulle.
Vaihtoehto Venäjän putkikaasulle
Ideana on liittää Suomi ja Baltia eurooppalaisiin kaasuverkkoihin ja -markkinoihin. Tavoitteena on myös parantaa Suomen ja Viron huoltovarmuutta ja energiaturvallisuutta, kun venäläiselle putkikaasulle tulee uusi vaihtoehto.
Tätä nykyä molempien maiden kaasuntoimitukset ovat pitkälti Venäjän varassa, vaikka tankkereilla rahdattava nesteytetty maakaasu (LNG) tekeekin tuloaan Itämerelle.
Putkihankkeen käynnisti aikanaan Suomen valtion omistama Gasum, joka kuitenkin löi hanskat tiskiin vuonna 2015. Tuolloin yhtiö tiedotti, ettei kaasuputken rakentaminen ole liiketaloudellisesti kannattavaa.
Syynä oli se, että putkessa kulkevalle kaasulle ei ollut riittävästi kysyntää.
Tämän jälkeen Suomen valtio perusti uuden Baltic Connector -yhtiön viemään hanketta eteenpäin. Suomen kanta käy hyvin ilmi Energiaviraston lausunnosta lokakuulta 2015.
Virasto totesi, että Balticconnector-hankkeen hyötyjä on erityisen hankala esittää laskelmilla, mutta että "hanke on välttämätön Suomen eristäytymisen poistamiseksi ja Suomen liittämiseksi Baltian ja myöhemmin Euroopan kaasumarkkinakehitykseen".
Kaasun kulutus romahti
Kaasun kysyntä on vajonnut Suomessa kymmenessä vuodessa noin puoleen. Rajun muutoksen takana ovat muun muassa sähkön tukkuhinnan laskeminen, päästöoikeuksien halpuus, maakaasun verotuksen kiristyminen sekä teollisuuden rakennemuutos.
Putkikaasun näkymät eivät ole hääppöiset vieläkään. Selvää on, että 250 miljoonan euron putki ei olisi toteutunut tällä haavaa ilman EU:n massiivista tukea. Unioni pulittaa viuluista peräti 75 prosenttia.
Toisaalta kukaan ei tiedä, mitä eurooppalaisille kaasumarkkinoille kuuluu 2020-luvulla ja sen jälkeen. Putken toimintaikä kun on 50 vuotta.
EU:n motiivina on edistää hankkeella niin sanottua energiaunionia, jonka on määrä muun muassa vähentää riippuvuutta tuontienergiasta.
Mutta mihin muuhun uutta kaasuputkea tarvitaan ja millaisia vaikutuksia sillä on?
Yle kysyi asiaa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin apulaisprofessorilta Veli-Pekka Tynkkyseltä. Hän on perehtynyt erityisesti Venäjän energia- ja ympäristöpolitiikkaan.
1. Kuinka merkittävä muutos Baltic Connectorin rakentaminen on Suomen kannalta?
Tähän mennessä kaikki Suomen kaasu on tullut Venäjältä putkiteitse, siinä mielessä tämä on iso muutos.
Toki meillä on jo olemassa investointeja nesteytetyn maakaasun satamiin, ja ne todennäköisesti jatkossa lisääntyvät, eli kapasiteettia tulee tätäkin kautta lisää.
Mutta on tämä iso muutos, kun saadaan putkiyhteys ja potentiaalinen linkki koko eurooppalaiseen kaasujakelujärjestelmään.
2. Mikä muuttuu käytännössä Suomessa?
Suomesta voidaan myydä jatkossa Baltian ja Viron markkinoille kaasua ja toisin päin, riippuen markkinatilanteesta.
Energiaturvallisuuden kannalta on tärkeää, että emme ole enää yhden putken varassa: Jatkossa Suomella on kaksi kanavaa, joiden avulla voidaan hallita energiaturvallisuutta kaasun osalta.
Toisaalta meillä on jatkossa keinoja myös kilpailuttaa perinteistä Venäjältä tulevaa putkikaasua ihan toisella tavalla kuin ennen.
3. Väheneekö Suomen riippuvuus Venäjän kaasusta?
Näin ei ihan suoraviivaisesti tapahdu. Nesteytetyn maakaasun eli LNG:n tulo Euroopan markkinoille vähentää osaltaan riippuvaisuutta venäläisestä kaasusta.
Toisaalta Venäjä on myös yksi nesteytetyn kaasun toimittajamaa, ja tulee myös jatkossa kilpailemaan Euroopan LNG-markkinoista.
Siinä mielessä putkiyhteys ei välttämättä vähennä riippuvuutta venäläisestä kaasusta.
4. Jos Venäjä löisi kriisitilanteessa kaasuhanan Suomeen kiinni, pärjäisikö Suomi Balticconnectorin kaasulla?
Suomen energiapaletissa kaasun osuus on 6–8 % kokonaisenergiantarpeesta. Meillä on kyllä keinot korvata kaasu esimerkiksi raskaalla polttoöljyllä.
Perinteiseen huoltovarmuustoimintaan putki ei tuo suurta muutosta, mutta energian hinnan kilpailuttamisen kautta sillä on väliä. Emme ole hinnoitteluissa yhden putken varassa.
5. Venäjä kaavailee Itämeren pohjaan uutta Nord Stream 2 -putkilinjastoa. Millainen merkitys Balticconnectorilla on Venäjän ulko- ja turvallisuus- tai energiapolitiikan kannalta?
En ole huomannut, että hankkeesta olisi lausuttu voimallisesti julkisuudessa. Mutta yleisesti voi sanoa, että kaikki infrastruktuurihankkeet, jotka pyrkivät vähentämään riippuvuutta venäläisestä energiasta helposti politisoidaan Venäjän räikeässä mediailmapiirissä.
Voidaan helposti nähdä, että jokin hanke on suunnattu Venäjää vastaan. Aikaisempien mediaulostulojen valossa tällaista voidaan varmasti nähdä – jos ei Balticconnectorista, niin vastaavista EU-hankkeista.
6. Entä mitä tapahtuu kaasun hinnalle?
Historiallisesti olemme nauttineet verrattain huokeasta kaasun hinnasta. Esimerkiksi Puola, joka on selvästi Suomea isompi markkina, on maksanut venäläisestä kaasusta korkeampaa hintaa.
Uusi yhteys vaikuttaa siihen, millaiset neuvotteluolosuhteet Suomella on kaasun hintaa koskien. Minä näen sen positiivisena muutoksena.
7. Tuleeko Venäjän Gazpromille painetta alentaa siis hintoja Suomen Gasumin kanssa käytävissä neuvotteluissa?
Totta kai putki on neuvotteluvaltti Gazpromin suuntaan, se on ihan selvää. Meillä on esimerkki Baltian maista, missä nesteytetyn maakaasun tulo markkinoille pakotti Gazpromin pudottamaan omia hintojaan.
8. Mitä kaasua putkessa sitten virtaisi – kenties nesteytettyä maakaasua Liettuan Klaipedan LNG-terminaalista?
Se on yksi mahdollisuus. Toinen on tietysti reitti Baltian ja Puolan kautta yleiseurooppalaiseen kaasuverkkoon.
Se voi olla mitä tahansa kaasua: Myös venäläistä putkikaasua, joka on tullut Nord Streamin kautta Saksaan ja sitten takaisinpäin. Tämä on täysin mahdollista.
9. Mikä on Viron intressi olla hankkeessa mukana?
Viro tavoittelee ilman muuta taloudellista hyötyä. Mutta luulen, että se on Virolle myös iso henkinen kysymys.
Viro haluaa määritellä itsensä osaksi Pohjoismaita monessa kysymyksessä, ja uusi infrastruktuurilinkki on poliittisesti todella tärkeä, ei ainoastaan talouden näkökulmasta, vaan myös symbolisen ulottuvuuden näkökulmasta.
10. Gasum päätyi aikanaan siihen, että kaasuputki ei kannata kaupallisesti. Onko Balticconnector pikemminkin poliittinen hanke kuin taloutta?
Kaikki massiiviset energiahankkeet ovat poliittisia. On oikeastaan harhakuvitelma, että olisi kansainvälisiä energiahankkeita, jotka eivät ulottuisi energia- ja ympäristöpolitiikan kenttien ulkopuolelle.
Niihin nivoutuvat aina ulkopoliittiset, turvallisuuspoliittiset ja jopa sotilaspoliittiset kysymykset.