Poliittisessa kielenkäytössä etsitään osuvia kielikuvia ja lentaviä lauseita, jotka halutaan iskostaa koko kansan tajuntaan. Kieli on taistelua tilasta julkisuuden kentillä ja kasarmeilla.
Vallan kielipelissä saattaa helposti astua myös hetteikköön ja hävittää muun sanomansa epäonnistuneella retorisella valinnalla.
Nykypäivänä sosiaalinen media potkaisee poliitikkojen hokemat lentoon tai tuomitsee ne tuoreeltaan naurunalaisuuteen. Niinpä lentäviä lauseita ja sloganeita koetetaan synnyttää puolueitten tiimeissä ja niin sanottujen spin doctoreiden avulla.
"Asia on ymmärtäjälleen selvä"
Hyvä kielikuva saa pitkän elämän. Vanhoja hokemia, joita kuulee yhä, ovat vaikkapa: ”Kyllä kansa tietää”, ”Rötösherrat kuriin!” ja ”seteliselkärankaiset”. Nämä kaikki siis SMP:n Veikko ja Sirkka Vennamon retoriikkatehtaan mainioita tuotoksia SMP:n ajoilta 1970-luvulta.
Sanan vallasta on taannoin kamppailtu esimerkiksi työmarkkinakentillä. Hallitus ja oppositio kävivät taannoin kirpeää kiistaa sanoista "yhteiskuntasopimus", "pakkolait" ja "kilpailukykysopimus".
Voittaja eli "kilpailukykysopimus" muuttui pian lyhenteeksi "kiky", jolle alkuun jopa naureskeltiin, mutta nyt se kaikaa normaalissa yleis- ja uutiskielessä.
Merkittävin viime aikojen sanakaappaus lienee tullut kokoomuksen ajatuspajoista: "Valinnanvapaus". Voisiko enää myönteisempää sanaa olla kuin yhdysosista "valinta" ja "vapaus" koostuva hallituksen lakiesityksenkin nimeen päätynyt termi?
Valittavana "Vapaus"–bisse
Viikonloppuna politiikan kenttää valloitettiin Sotkamossa ja Turussa, jossa keskusta ja kokoomus pitivät puoluekokouksiaan.
Kokoomuksen Petteri Orpo hehkutti Turun linjapuheessaan "uskoa yksilöön" ja korosti "vapautta". Niin sanottujen uusliberalisten arvojen ohella vapaudella viitattiin myös kiistanalaiseen soten valinnanvapauteen.
Kokoomus onkin ollut yleensä taitava tarjoilemaan tartuvia sloganeita, joihin on kuulunut esimerkiksi puolueen kuuntelevaa otetta korostava "Puolue, jolla on korvat"
Tällä kertaa Kokoomus eteni hokemalla "Saa tehdä". Tekemisen vapautta korostamalla Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sivalsi varsinkin ammattiyhdistysliikettä.
Mutta vaikka puolue tarjoili baarissa myös "Vapaus"–nimistä olutta, Kokoomus näytti hävinneen some-keskustelun sloganien näkyvyydessä keskustalle.
Vallankumousretoriikkaa, 70-luvun päkäpäisyyttä vai vain moka?
Sotkamossa keskustan kansallispukuisten ja muiden puolueaktiivien eteen marssi puheenjohtaja Juha Sipilä. Sipilän puhe sote- ja maakuntauudistuksesta käynnisti some-mylläkän.
– Suomelle tärkeintä on uudistuksen aikaansaaminen – viedään tämä nyt vaan bolshevistisella rauhallisuudella maaliin.
Viestipalvelu Twitterissä "bolsevistinen rauhallisuus" otettiin välittömästi ja riehakkaasti vastaan esimerkiksi Lenin-kuvastoa käyttämällä.
Osa twitteristeistä alkoi vakavasti pohtia, mitä Sipilä oli viestillään tarkoittanut ja mistä "bolsevistinen rauhallisuus" puheenparteen oli tarttunut. Osa mietti, oltiinko puoluetoimistolla epäaonnistuttu näkyvyyden kalastelussa.
Sipilä selitti mediassa käyttäneensä ilmausta itse pitkään, yli 30 vuotta. Hän vakuutti sen tarkoittavan vain "äärimmäistä rauhallisuutta".
Mediassa Aamulehti ihmetteli sitä, että pääministeri ja keskustan puheenjohtaja nosti "bolsevistisen rauhallisuuden" esiin tieten tahtoen ja harkiten.
Kielentutkija Vesa Heikkinen muistutti Twitterissä, etteivät termin jäljet johda välttämättä suoraan 1900-luvun alkupuolen Venäjälle, vaan ilmaukselle on tuoreempi – ei ehkä kuitenkaan parempi – selitys. "Bolsevistinen rauhallisuus" tarkoittaa tämän mukaan "vastalauseista piittaamatonta tehtyjen päätösten läpivientiä."
Kyyneleitä vuodattavia ajan hampaita ja uudistusmielisiä konservatiiveja
Kun pohdimme, mitä sisältää hyvä slogan tai iskulause, mainion määritelmän saa 1990-luvun alun kokoomuksen kansanedustajan Väinö Saarion lausahduksesta.
Lentävä lause on Saarion mukaan yksinkertainen: "Asia on ymmärtäjälleen selvä." (Väinö "Vänni" Saario, kok.)
Yhtä filosofinen on myös konkari Paavo Väyrynen: "Kerran jo luulin olleeni väärässä, mutta huomasin pian erehtyneeni."
Vastakkaisten termien yhdistämisestä sen sijaan on saanut sapiskaa sinisten puolueen slogan. Se määrittelee puolueen "uudistusmieliseksi konservatiivipuolueeeksi". Monille konservatiivisuuden ja uudistusmielisyyden yhdistelmä on liian epälooginen ja tekemällä tehty.
Kielikuvien käyttö on siis vakavaa puuhaa. Kouluesimerkki kartettavasta kökköydestä on seuraavanlainen puheen aloitus: "Ajan hammas, joka on jo monta kyyneltä vuodattanut, on kasvattanut unohduksen turpeen tämänkin haavan ylle."
"Suuri ruuvimestari" ja "luottamuksen apila"
Sipilä on käyttänyt huomita herättäneitä erikoisia mieli- ja kielikuvia myös aiemmin. Vuonna 2016 hän kommentoi huojentuneena Palvelualojen ammattiliiton liittymistä kiky-sopimukseen
– Toivottavasti tulppa lähtee paatista ja päästään eteenpäin.
Tuolloin hän selitti kömmähdystään, joka viittaa lähinnä valtionlaivan uppoamiseen, lapsuuden kokemuksillaan.
Keskusta sai puoluekokousviikonloppunaan toisen some–täysosuman, kun puheenjohtajaksi valittu Juha Sipilä esitteli aikaisemman "kakkaran" tilalle kehitellyn "luottamuksen apilan".
Ikään kuin varmistaakseen medianäkyvyyden Sipilä hankkiutui ruuvaamaan neliapilakakkaraansa kyltit median eteen. Puoluekokouksen osanottajat alkoivat kutsua kätevää pääministeriä "Suureksi ruuvimestariksi". Yhtymäkohtaa "Karpaattien neroon" tai "Ajatusten Tonavaan" lienee vaikea välttää.
Suuresta ruuvimestarista tviittasi Ellun kanat -viestintätoimiston tutkimusjohtaja Jukka Manninen.
Uusi kakkara eli "Luottamuksen apila" vääntyi somessa esimerkiksi "luottamuksena pilaksi" ja kirvoitti mainintoja mm. Pikku Kakkosesta.
Vaan lieneekö keskustaväki irvimisestä huolimatta tyytyväinen? Näkyvyys on politiikassa ykkösasia.
Frank Sinatraa lainaten – Kirjoittakaa, mitä kirjoitatte, kunhan nimi on oikein.